Ero sivun ”Styks” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: ar:ستيكس |
p Botti muokkasi: is:Styx |
||
| Rivi 38: | Rivi 38: | ||
[[ko:스틱스 강]] |
[[ko:스틱스 강]] |
||
[[hr:Stiks]] |
[[hr:Stiks]] |
||
[[is:Styx |
[[is:Styx]] |
||
[[it:Stige (fiume)]] |
[[it:Stige (fiume)]] |
||
[[he:סטיקס]] |
[[he:סטיקס]] |
||
Versio 23. elokuuta 2009 kello 16.14
Styks (m.kreik. Στύξ 'viha') on kreikkalaisessa mytologiassa manalan pääjoki, jonka ympäri se kiersi seitsemän kertaa. Sen uskottiin olevan myös alkulähde samannimiselle joelle Arkadiassa. Tarinan mukaan Akhilleus kastettiin Styksiin lapsena, jolloin hän sai kuolemattomuuden, ja Aleksanteri Suuri myrkytettiin sen vedellä.
Styks-virran lautturi oli nimeltään Kharon, joka kolikkoa vastaan kuljetti vainajan Haadeeseen. Jos jostain syystä vainajalla ei ollut maksua lautturille, hän ei päässyt joen yli vaan hänen sielunsa jäi ikuisiksi ajoiksi vaeltelemaan. Antiikin Kreikassa oli hyvin yleinen tapa laittaa vainajalle yksi kolikko suuhun takaamaan manalaan pääsyn.
Jumalatar
Styks oli myös Okeanoksen ja Tethyksen vanhin tytär, okeanidi. Hän sai Pallaksen kanssa lapset Nike, Kratos, Zelos ja Bia. Hänen mainitaan saapuneen ensimmäisenä lastensa kanssa Zeuksen avuksi titanomakhian alettua, ja tästä kiitokseksi jumalat alkoivat vannoa valansa hänen nimeensä, ja hänen lapsensa saivat asua Zeuksen luona.[1]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Hesiodos, Theogonia ('Jumalten synty') 383–403 (engl. käännös).