Ero sivun ”Iin Röyttä” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kartta
Rivi 35: Rivi 35:
* [http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1329&Item=4826 Metsähallitus: vuokratupa Lastaaja]
* [http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1329&Item=4826 Metsähallitus: vuokratupa Lastaaja]
* Kari Alenius - Joni Skiftesvik: Iin Röyttä - laivoja ja ihmisiä (Metsähallitus 1996)
* Kari Alenius - Joni Skiftesvik: Iin Röyttä - laivoja ja ihmisiä (Metsähallitus 1996)
* [http://www.kaleva.fi/plus/juttu805823_page0.htm Sammakon ja seilaajan paratiisi]; Kaleva, 20.7.2009, Liisa Laine.


[[Luokka:Iin saaret]]
[[Luokka:Iin saaret]]

Versio 6. elokuuta 2009 kello 14.55

Röyttä
Maantiede
Muut nimet Iin Röyttä
Papinkari
Sijainti 65°16.592′N, 25°12.485′E
Pinta-ala 0,56 km²
Kunta Ii


Röyttä, yleisesti Iin Röyttä (erotuksena Tornion edustalla sijaitsevasta Röyttän saaresta), on saari Perämerellä, Iin edustalla. Saari sijaitsee noin 40 kilometriä Oulusta pohjoiseen ja noin neljän kilometrin päässä mannermaalta. Sen pinta-ala on noin 56 hehtaaria ja korkein kohta runsaan viiden metrin korkeudella merenpinnasta. Saarella on aallonmurtajien suojaama venesatama. Röyttä tarkoittaa nykysuomeksi riuttaa. Saari kuuluu Perämeren saaret -Natura-alueeseen.

Saari on syntynyt maankohoamisen myötä ja on iältään nuori. 1870-luvun merikartoissa nykyinen Röytän saari oli merkitty kolmena erillisenä saarena. Vielä 1900-luvun alkupuolella saaren rinnakkaisnimi oli Papinkari.

Historia

Röytässä on ollut satamatoimintaa vuosina 18821891, kun Siuruan Höyrysaha Osakeyhtiö alkoi uittaa vientisahatavaraa saarelle. Sahatavara puhdistettiin, loppukäsiteltiin, lajiteltiin ja varastoitiin saarelle odottamaan laivausta. Laivaliikenne oli aluksi hiljaista: vain viidestä kymmeneen alusta purjehduskautta kohti. Laivojen määränpäänä oli joko Saksa tai Englanti. Laivaustoiminnan laajuudesta ei ole säilynyt tarkkoja lukuja, mutta vuonna 1890 laivattiin 147 000 kappaletta erikokoisia lautoja ja lankkuja sekä kuutisensataa kuutiometriä polttopuuta. Vuonna 1924 Röytässä lastattiin 41 alusta, joista kukin lastasi keskimäärin tuhat kuutiometriä sahatavaraa.

Saarelle rakennettiin vuosina 19301933 viisi aallonmurtajaa, laituri sekä työntekijöiden asuinrakennuksia, joista useat ovat edelleen pystyssä. Laivaustoiminta päättyi suurimmalta osin vuonna 1965; viimeiset laivat kävivät satamassa vuonna 1969.

1960-luvulla saari sai uuden käyttötarkoituksen retkiveneilytukikohtana, kun 1966 Oulun Merenkävijäin ja Oulun Purjehdusseuran Telakkasäätiö ja metsähallitus kirjoittivat vuokrasopimuksen. Vuokrasopimuksen myötä oululaiset purjehdusseurat saivat käyttöoikeuden entiseen lastauspaikkaan aallonmurtajineen ja tukikohdakseen entisen luotsien asuinrakennuksen.

Metsähallitus on kustantanut saaren historiasta ja tästä päivästä kertovan kuvitetun kirjan "Iin Röyttä - laivoja ja ihmisiä", jonka ovat kirjoittaneet Kari Alenius ja Joni Skiftesvik.

Nykyaika

Nykyisin Iin Röyttä on virkistyskäytössä. Suojasatamaksi tarkoitettu vierasvenesatama rakennettiin vuosina 19931994. Luotsien entinen toimistorakennus Luotsila ja Lastaaja ovat nykyisin Metsähallituksen vuokrakämppiä. Saaren näkyvimpiä käyttäjiä ovat lähialueiden purjehtijat ja veneilijät. Aina elokuun ensimmäisenä viikonloppuna paikalliset purjehdus- ja veneilyseurat järjestävät yhdessä saarella saaristolaistanssit, Elojuhlat. Saaressa sijaitsee seuraavien purjehdusseurojen majoja: Oulun Purjehdusseura, Oulun Merenkävijät, Iin Meriseura, Haukiputaan Pursiseura, Haukiputaan Veneilijät ja Oulun Työväen Pursiseura.

Oulusta Iin Röyttään järjestetään vuosittain myös muutamia purjehduskilpailuja:

  • kesäkuussa Keskiyön auringon purjehdus
  • elokuussa Nautilus-cup Elojuhlille
  • syksyn viimeinen purjehduskilpailu, Räntärace

Aiheesta muualla