Ero sivun ”Faradayn vakio” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Botti lisäsi: cs:Faradayova konstanta |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Faradayn vakion virallinen arvo on [http://physics.nist.gov/cgi-bin/cuu/Value?f NIST]:n mukaan 96 485,3383 C/mol. Laskuissa käytetään usein likiarvoa 96 500 C/mol (tai As/mol). |
Faradayn vakion virallinen arvo on [http://physics.nist.gov/cgi-bin/cuu/Value?f NIST]:n mukaan 96 485,3383 C/mol. Laskuissa käytetään usein likiarvoa 96 500 C/mol (tai As/mol). |
||
Faradayn vakio ilmoittaa, kuinka suuri [[sähkövirta]] tarvitaan hajottamaan aikayksikössä yksi [[mooli]] sellaista [[elektrolyytti]]ä, joka koostuu yhdenarvoisista [[ioni|ioneista]]. Kääntäen, sekunnissa hajoava moolimäärä tällaista elektrolyyttiä saadaan jakamalla virta Faradayn vakiolla. Esimerkiksi [[hopeanitraatti]] (AgNo<sub>3</sub>) koostuu yhdenarvoisista positiivista Ag<sup>+</sup>- ja negatiivisista NO<sub>3</sub><sup>-</sup>-ioneista. Näin ollen yhden [[ampeeri]]n virta hajottaa sekunnissa 1/96485 = 0,00001064 moolia eli 0,01064 millimoolia hopeanitraattia vapauttaen yhtä monta millimoolia [[hopea]]a, mikä vastaa 0,010364 ·107,8682 = 1,118 milligrammaa, koska hopean [[atomipaino]] on 107,8682. . Tällä tavoin Faradayn vakio voitiin jo 1800-luvulla määrittää varsin tarkasti, ja itse asiassa |
Faradayn vakio ilmoittaa, kuinka suuri [[sähkövirta]] tarvitaan hajottamaan aikayksikössä yksi [[mooli]] sellaista [[elektrolyytti]]ä, joka koostuu yhdenarvoisista [[ioni|ioneista]]. Kääntäen, sekunnissa hajoava moolimäärä tällaista elektrolyyttiä saadaan jakamalla virta Faradayn vakiolla. Esimerkiksi [[hopeanitraatti]] (AgNo<sub>3</sub>) koostuu yhdenarvoisista positiivista Ag<sup>+</sup>- ja negatiivisista NO<sub>3</sub><sup>-</sup>-ioneista. Näin ollen yhden [[ampeeri]]n virta hajottaa sekunnissa 1/96485 = 0,00001064 moolia eli 0,01064 millimoolia hopeanitraattia vapauttaen yhtä monta millimoolia [[hopea]]a, mikä vastaa 0,010364 ·107,8682 = 1,118 milligrammaa, koska hopean [[atomipaino]] on 107,8682. . Tällä tavoin Faradayn vakio voitiin jo 1800-luvulla määrittää varsin tarkasti, ja itse asiassa ampeerille vahvistettiin aikoinaan hopeanitraatin hajoamiseen perustuva määritelmäkin. |
||
Sen jälkeen, kun [[Robert Millikan]] vuonna [[1909]] onnistui varsin tarkasti määrittämään [[alkeisvaraus|alkeisvarauksen]] suuruuden, voitiin [[Avogadron vakio]]n arvo laskea jakamalla Faradayn vakio alkeisvarauksella. |
Sen jälkeen, kun [[Robert Millikan]] vuonna [[1909]] onnistui varsin tarkasti määrittämään [[alkeisvaraus|alkeisvarauksen]] suuruuden, voitiin [[Avogadron vakio]]n arvo laskea jakamalla Faradayn vakio alkeisvarauksella. |
||
Versio 11. toukokuuta 2009 kello 18.47
Faradayn vakio (merkitään tunnuksella F) määritellään Avogadron vakion ja alkeisvarauksen tulona:
- ,
missä NA on Avogadron vakio (n. 6,02 x 1023 mol-1) ja q on elektronin varaus (n. 1,602 x 10−19 coulombia).
Faradayn vakion virallinen arvo on NIST:n mukaan 96 485,3383 C/mol. Laskuissa käytetään usein likiarvoa 96 500 C/mol (tai As/mol).
Faradayn vakio ilmoittaa, kuinka suuri sähkövirta tarvitaan hajottamaan aikayksikössä yksi mooli sellaista elektrolyyttiä, joka koostuu yhdenarvoisista ioneista. Kääntäen, sekunnissa hajoava moolimäärä tällaista elektrolyyttiä saadaan jakamalla virta Faradayn vakiolla. Esimerkiksi hopeanitraatti (AgNo3) koostuu yhdenarvoisista positiivista Ag+- ja negatiivisista NO3--ioneista. Näin ollen yhden ampeerin virta hajottaa sekunnissa 1/96485 = 0,00001064 moolia eli 0,01064 millimoolia hopeanitraattia vapauttaen yhtä monta millimoolia hopeaa, mikä vastaa 0,010364 ·107,8682 = 1,118 milligrammaa, koska hopean atomipaino on 107,8682. . Tällä tavoin Faradayn vakio voitiin jo 1800-luvulla määrittää varsin tarkasti, ja itse asiassa ampeerille vahvistettiin aikoinaan hopeanitraatin hajoamiseen perustuva määritelmäkin.
Sen jälkeen, kun Robert Millikan vuonna 1909 onnistui varsin tarkasti määrittämään alkeisvarauksen suuruuden, voitiin Avogadron vakion arvo laskea jakamalla Faradayn vakio alkeisvarauksella.
Sähkömäärän ja ainemäärän välisen suhteen kehitti englantilainen Michael Faraday vuonna 1834.
Valonnopeus | Newtonin gravitaatiovakio | Tyhjiön permeabiliteetti | Tyhjiön permittiivisyys | Planckin vakio | Diracin vakio | Alkeisvaraus | Hienorakennevakio | Rydbergin vakio
Bohrin säde | Bohrin magnetoni | Ydinmagnetoni | Avogadron vakio | Atomimassayksikkö | Ideaalikaasun moolitilavuus | Moolinen kaasuvakio | Boltzmannin vakio | Faradayn vakio
Stefanin-Boltzmannin vakio | Wienin siirtymälain vakio | Elektronin lepomassa | Protonin lepomassa | Neutronin lepomassa | Alfahiukkasen lepomassa