Tuohi

Ohjaus sivulle:

• Mummo

Koivun runko

Tuohesta tehtyjä kalaverkon painoja

Tuohi on koivun ulointa, valkoista kuorta. Se on hyvin monipuolinen raaka-aine. Tuohta saa sekä paksuna että paperinohuena. Tuohen ominaisuus on rullautua kuivuessaan. Tuohi myös palaa hyvin, ja palava tuohi rullautuu erityisen nopeasti. Eri koivulajit tuottavat erilaatuista tuohta; muun muassa Venäjän Kauko-Idässä kasvavan paperikoivun tuohi on suosituinta niistä.

Tuohta on käytetty vaatteisiin ja varusteisiin kankaan tai nahan tavoin. Tuohesta on tehty esimerkiksi virsuja, tuohikontteja, juomakippoja (lippi) ja muinoin jopa veneen purjeita.

Tuohta on myös muinoin käytetty paperin tapaan; sille on kirjoitettu henkilökohtaisia viestejä ja myös virallisia asiakirjoja. Erityiskäsittelyllä on pyritty estämään tuohen rullautumista, mutta toisinaan viestien on annettu tarkoituksella rullautua. (Katso: Novgorodin tuohikirjeet.)

Tuohta on käytetty valon tuottamiseen ja sytykkeenä. Soihtuja on tehty siten, että tuohirulla on kääritty kepin ympärille. Myös suora tuohi on voitu kääriä keppiin polttamalla sitä, jolloin se on kääriytynyt rullalle. Soihduissa on usein ollut muutakin palavaa.

Sotaväessä palavan tuohen nokisella savulla mustattiin kiiltäviksi kuluneet kiväärin tähtäimet.

Pienistä tuohirullista on valmistettu kalaverkkojen alapaulan painot laittamalla kiviä käärittyjen tuohenpalojen sisään.

Tuohi on ollut ennen hyvin tärkeä rakennusmateriaali. Vielä 1800–luvulla oli vallitsevana katemateriaalina malkakatto, jossa riukujen alle ladotut tuohikerrokset toimivat kosteudeneristäjänä. Malkakatot olivat hyvinkin pitkäikäisiä, katto saattoi kestää useita kymmeniä vuosia ilman huoltoa. Samalla tavalla tuohta on käytetty eristämään kosteutta myös perustusten ja hirsirungon välissä. Myös hyvin yleisesti tuohta on käytetty rakennusten tuulensuojakerroksena. Ala- ja välipohjissa tuohi esti myös lämmöneristeiden, kuten purun, sammaleiden tai turpeen varisemisen pois.

Koivu ei kovin hyvin toivu tuohen ottamisesta. Pienikin vaurio tuohessa voi aiheuttaa suuren alueen tuohikuoren kuoleman. Tuohenalainen kasvukerros yleensä kuolee, ja koivu kasvattaa uuden tuohikerroksen vasta sen alle. Joskus tämäkään ei onnistu, ja puunrungosta paljastuu kuollut puuaines, joka peittyy vasta uuden kuoren kasvaessa reunoilta vuosien kuluesssa. Parhaiten tuohi irtoaa puusta keväällä touko–kesäkuussa.

Tuohirulla on ilmeisesti ollut eräs uskomusolento paran hahmoista. Tuohirulla vierii maassa muka tuulen tuomana, avautuu kahmien rikkauksia tai satoa sisäänsä, sulkeutuu jälleen, ja vie saaliin edustamalleen talolle.

Koivun tuohen valkoinen väri johtuu betuliinista (koivuhartsi). Betuliinillä (C₃₀H₅₀O₂, CAS-numero 473-98-3) on voimakas aseptinen, bakteereja tappava vaikutus, jonka vuoksi betuliini on ollut myös mielenkiinnon kohteena lääke-, kosmetiikka- ja kemianteollisuudessa.