Ero sivun ”Jacques Le Goff” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Le Goffin keitysvuodet sattuvat Euroopan historian suureen myllerrykseen. Kuitenkin hän elämänkerrassaan ''à la recherche du Moyen Âge (2002) hän kertoo miten lukemalla [[Walter Scoti]]n Ivanhoeta kun oli 12 vuoden ikäinen. Myöhemmin hänen tutkimustyönsä johdatti hänet tähän synkkänä pidettyy aikaan. |
Le Goffin keitysvuodet sattuvat Euroopan historian suureen myllerrykseen. Kuitenkin hän elämänkerrassaan ''à la recherche du Moyen Âge (2002) hän kertoo miten lukemalla [[Walter Scoti]]n Ivanhoeta kun oli 12 vuoden ikäinen. Myöhemmin hänen tutkimustyönsä johdatti hänet tähän synkkänä pidettyy aikaan. |
||
Pariisin vapautumisen aikaan 1944 hän menee [[Louis-le-Grand]]-lyseon valmistavalle luokalle ja tämän suoritettuaan hän läpäisee pääsykökeen [[École Normale Supérieure]]en, Pariisialaiseen eliitikouluun, joka valmistaa opettajia, mutta joka on samalla toiminut myös eräänlaisena ransakalaisten älykköjen valmistuslaitoksena. Valmistuttuaan tästä korkeakoulusta toimii Le Goff opettajana, sillä vuonna 1950 hän suorittaa ''aggrégation'' eli tutkinnon joka oikeuttaa lukion lehtorin virkaan ja opetustyöhän myös yliopistossa. Lisäksi hän on opiskellut ja tehnyt tutkimustyötä mm. [[Oxford]]issa, [[Ecole Français]]essa [Rooma]ssa, [[Lille]]n yliopistossa, [[Kaarlen yliopisto]]ssa [[Praha]]ssa. |
Pariisin vapautumisen aikaan 1944 hän menee [[Louis-le-Grand]]-lyseon valmistavalle luokalle ja tämän suoritettuaan hän läpäisee pääsykökeen [[École Normale Supérieure]]en, Pariisialaiseen eliitikouluun, joka valmistaa opettajia, mutta joka on samalla toiminut myös eräänlaisena ransakalaisten älykköjen valmistuslaitoksena. Valmistuttuaan tästä korkeakoulusta toimii Le Goff opettajana, sillä vuonna 1950 hän suorittaa ''aggrégation'' eli tutkinnon joka oikeuttaa lukion lehtorin virkaan ja opetustyöhän myös yliopistossa. Lisäksi hän on opiskellut ja tehnyt tutkimustyötä mm. [[Oxford]]issa, [[Ecole Français]]essa [[Rooma]]ssa, [[Lille]]n yliopistossa, [[Kaarlen yliopisto]]ssa [[Praha]]ssa. |
||
Arvokkaan ja laajan tutkimus- ja opetustyönsä Le Goff on suorittanut ''École pratique des hautes études''-instituutin 6. osastossa vuosina 1962-1993. Johon hänen houkuttelee työskentelemään tunnetu annalistihistorioitsija [[Fernand Braudel]]. Vuonna 1972 hän seuraa Fernand Braudelia ''École des hautes Études en Sciences Sociales''-oppi- ja tutkimuslaitoksen johdossa. Tätä laitosta hän johtaa vuoteen 1977. |
Arvokkaan ja laajan tutkimus- ja opetustyönsä Le Goff on suorittanut ''École pratique des hautes études''-instituutin 6. osastossa vuosina 1962-1993. Johon hänen houkuttelee työskentelemään tunnetu annalistihistorioitsija [[Fernand Braudel]]. Vuonna 1972 hän seuraa Fernand Braudelia ''École des hautes Études en Sciences Sociales''-oppi- ja tutkimuslaitoksen johdossa. Tätä laitosta hän johtaa vuoteen 1977. |
||
| Rivi 35: | Rivi 35: | ||
[[Luokka:Historioitsijat]] |
[[Luokka:Historioitsijat]] |
||
[[Luokka:Medievistit]] |
|||
[[Luokka:Annalistit]] |
|||
[[de:Jacques Le Goff]] |
[[de:Jacques Le Goff]] |
||
Versio 13. elokuuta 2005 kello 22.45
Jacques Le Goff (1. tammikuuta 1924 Toulon) on ranskalainen historioitsija, medievisti, annalistisen koulukunnan edustaja ja pedagogi.
Elämä
Le Goffin keitysvuodet sattuvat Euroopan historian suureen myllerrykseen. Kuitenkin hän elämänkerrassaan à la recherche du Moyen Âge (2002) hän kertoo miten lukemalla Walter Scotin Ivanhoeta kun oli 12 vuoden ikäinen. Myöhemmin hänen tutkimustyönsä johdatti hänet tähän synkkänä pidettyy aikaan.
Pariisin vapautumisen aikaan 1944 hän menee Louis-le-Grand-lyseon valmistavalle luokalle ja tämän suoritettuaan hän läpäisee pääsykökeen École Normale Supérieureen, Pariisialaiseen eliitikouluun, joka valmistaa opettajia, mutta joka on samalla toiminut myös eräänlaisena ransakalaisten älykköjen valmistuslaitoksena. Valmistuttuaan tästä korkeakoulusta toimii Le Goff opettajana, sillä vuonna 1950 hän suorittaa aggrégation eli tutkinnon joka oikeuttaa lukion lehtorin virkaan ja opetustyöhän myös yliopistossa. Lisäksi hän on opiskellut ja tehnyt tutkimustyötä mm. Oxfordissa, Ecole Françaisessa Roomassa, Lillen yliopistossa, Kaarlen yliopistossa Prahassa.
Arvokkaan ja laajan tutkimus- ja opetustyönsä Le Goff on suorittanut École pratique des hautes études-instituutin 6. osastossa vuosina 1962-1993. Johon hänen houkuttelee työskentelemään tunnetu annalistihistorioitsija Fernand Braudel. Vuonna 1972 hän seuraa Fernand Braudelia École des hautes Études en Sciences Sociales-oppi- ja tutkimuslaitoksen johdossa. Tätä laitosta hän johtaa vuoteen 1977.
Annalisti
Erääna aikamme suurimpana keskiajan asiantuntijana Le Goff lukeutuu vanhaan ranskalasieen historiankirjoituksen perinteeseen, joka yhdistää tutkimuksissaan historian ja maantieteen. Esikuvinaan hänelle on ollut hänelle läheiset Fernand Braudel (1902-1985) ja Maurice Lombard (1904-1965). Historiantutkimuksen prosessiiaan Jacques Le Goff on osannut yhdistää tuloksekkalla tavalla ajan ja paikan pohdintoihin myös inhimillen näkökulman ja tämä juuri on Naalistisen koulukunnan avainteemoja.
Tuoannossa Le goff on ollut mahdollisimman monipuolinen. Keskeinen osa on ollut historianfilosifisilla teoksilla kuten Pierre Noran kanssa yhteistyössä toimittamallaan 3 osaisella Faire de l'histoire-teoksella. Historian opetus on mm. Marc Blochin tavoin ollut lähellä Le Goffin kiinnostusta ja pitkän uransa aikana hän on jatkuvasti uudistanut ja päivittänyt jo vuonna 1962 ensimmäisen kerran julkisemaansa historian oppikrjaa.
Vaikka on imoittanut itsensä agnostikoksi on hän yhteistyössä René Rémondin ja Calaude Santinellin kanssa laatimassa Euroopan uskonnollisen elämän historiaa.
Le Goff on toiminut myös Annalistisen koulukunnan lehden Annales d’histoire économique et sociale´´ avustajana ja toimittajana. Hänen oppilaansa ovat uskollisina kehitelleet Le Goffin ajatuksia ja ohjaneet historiankirjoitusta vahvaan yhteistyähön ntropologian kanssa. Eläkkeellä Le Goff on suunnannut huomions itsekin korostetut juuri yhteistyöhän antropologian, sen tukimuksen ja tuskimuteosinen ja filosofian kanssa.
Tuotanto
- Les intellectuels au Moyen Age 1956
- marchands et banquiers au Maoyen Age 1957
- Pour un aure Moyen Age 1977
- La naissance de purgatgoire 1981
- Imaginaire médiéval 1985
- Faire de l'histoire (toim yhdessä Pierre Noran kanssa) 3 osaa 1986
- Histoire et mémoire 1988
- L'Etat et les pouvoirs 1989
- L'Homme médiéval 1994
- Saint Louis 1995
- La civilisation de l'Occident médiéval 1997
- La bourse et la vie 1997
- Le Moyen Age aujourd'hui 1998
- Un autre Moyen-Age 1999
- Saint François d'Assise 1999