Ero sivun ”Anatoli Kinah’” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Huhtikuussa 1990 hänet valittiin Ukrainan parlamenttiin ja nimitettiin 1992 presidentin edustajaksi Mykolaivin alueelle. Vuonna 1995 hänet nimitettiin varapääministeriksi vastuussa teollisuuspolitiikasta. Hän oli pääministerinä 2001–2002, kunnes Kutšma erotti hänen hallituksensa. Hänet valittiin vuonna 2000 teollisuuden ja yrittäjien puolueen puheenjohtajaksi ja parlamenttiin vuonna 2002 "Yhtenäisen Ukrainan puolesta!" -listalta. Hän oli [[Ukrainan presidentinvaalit 2004|presidenttiehdokkaana 2004]] vaaleissa teollisuuden ja yrittäjien puolueen ehdokkaana. Vaalikampanjan aikana hän rikkoi välinsä [[Viktor Janukovitš]]iin julistamalla "ettei rikollisesta voi tulla Ukrainan presidenttiä", ja oli aktiivisesti mukana [[Viktor Juštšenko]]n oranssissa vallankumouksessa yhtenä sen viidesta johtajasta. Hänet valittiin maaliskuussa 2006 parlamenttiin presidentti Juštšenkoa tukevan [[Meidän Ukrainamme]] -listan kakkopaikalta. Hän oli kansallisen turvallisuuden ja puolustusneuvoston sihteerinä. |
Huhtikuussa 1990 hänet valittiin Ukrainan parlamenttiin ja nimitettiin 1992 presidentin edustajaksi Mykolaivin alueelle. Vuonna 1995 hänet nimitettiin varapääministeriksi vastuussa teollisuuspolitiikasta. Hän oli pääministerinä 2001–2002, kunnes Kutšma erotti hänen hallituksensa. Hänet valittiin vuonna 2000 teollisuuden ja yrittäjien puolueen puheenjohtajaksi ja parlamenttiin vuonna 2002 "Yhtenäisen Ukrainan puolesta!" -listalta. Hän oli [[Ukrainan presidentinvaalit 2004|presidenttiehdokkaana 2004]] vaaleissa teollisuuden ja yrittäjien puolueen ehdokkaana. Vaalikampanjan aikana hän rikkoi välinsä [[Viktor Janukovitš]]iin julistamalla "ettei rikollisesta voi tulla Ukrainan presidenttiä", ja oli aktiivisesti mukana [[Viktor Juštšenko]]n oranssissa vallankumouksessa yhtenä sen viidesta johtajasta. Hänet valittiin maaliskuussa 2006 parlamenttiin presidentti Juštšenkoa tukevan [[Meidän Ukrainamme]] -listan kakkopaikalta. Hän oli kansallisen turvallisuuden ja puolustusneuvoston sihteerinä. |
||
Maaliskuussa 2007 Kinah liittyi Janukovitšin hallitukseen talousministeriksi [[Arseni Jatsenjuk]]in ryhdyttyä ulkoasiainministeriksi. Hänen mukaanaan kymmenen edustajaa siirtyi hallituksen taakse. Nimitys oli pettymys Juštšenkolle, joka nimitti sitä "moraaliseksi häpeäksi."<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.president.gov.ua/en/news/data/1_14411.html |Nimeke=President slams Anatoly Kinakh|Julkaisija=Press office of President Victor Yushchenko|Luettu=04.04.2007}}</ref> |
Maaliskuussa 2007 Kinah liittyi [[Janukovitšin II hallitukseen|Janukovitšin II hallitukseen]] talousministeriksi [[Arseni Jatsenjuk]]in ryhdyttyä ulkoasiainministeriksi. Hänen mukaanaan kymmenen edustajaa siirtyi hallituksen taakse. Nimitys oli pettymys Juštšenkolle, joka nimitti sitä "moraaliseksi häpeäksi."<ref>{{Verkkoviite|Osoite=http://www.president.gov.ua/en/news/data/1_14411.html |Nimeke=President slams Anatoly Kinakh|Julkaisija=Press office of President Victor Yushchenko|Luettu=04.04.2007}}</ref> |
||
==Viitteet== |
==Viitteet== |
||
Versio 8. huhtikuuta 2007 kello 06.20
Anatoli Kirilovitš Kinah (ukr. Анатолій Кирилович Кінах, s. 4. elokuuta 1954) on ukrainalainen poliitikko. Hän oli pääministeri 2001–2002 ja valtiovarainministerinä Viktor Janukovitšin hallituksessa 21. maaliskuuta 2007–. Hän on teollisuuden ja yrittäjien puolueen (Партія промисловців і підприємців України; PPPU) johtaja.
Kinah syntyi Bratušanyn kylässä Moldavian SSR:ssa ja opiskeli Leningradin laivanrakennusinstituutissa, josta valmistui 1978. Hän työskenteli Tallinnan telakalla ja vuodesta 1981 Mykolaivissa.
Huhtikuussa 1990 hänet valittiin Ukrainan parlamenttiin ja nimitettiin 1992 presidentin edustajaksi Mykolaivin alueelle. Vuonna 1995 hänet nimitettiin varapääministeriksi vastuussa teollisuuspolitiikasta. Hän oli pääministerinä 2001–2002, kunnes Kutšma erotti hänen hallituksensa. Hänet valittiin vuonna 2000 teollisuuden ja yrittäjien puolueen puheenjohtajaksi ja parlamenttiin vuonna 2002 "Yhtenäisen Ukrainan puolesta!" -listalta. Hän oli presidenttiehdokkaana 2004 vaaleissa teollisuuden ja yrittäjien puolueen ehdokkaana. Vaalikampanjan aikana hän rikkoi välinsä Viktor Janukovitšiin julistamalla "ettei rikollisesta voi tulla Ukrainan presidenttiä", ja oli aktiivisesti mukana Viktor Juštšenkon oranssissa vallankumouksessa yhtenä sen viidesta johtajasta. Hänet valittiin maaliskuussa 2006 parlamenttiin presidentti Juštšenkoa tukevan Meidän Ukrainamme -listan kakkopaikalta. Hän oli kansallisen turvallisuuden ja puolustusneuvoston sihteerinä.
Maaliskuussa 2007 Kinah liittyi Janukovitšin II hallitukseen talousministeriksi Arseni Jatsenjukin ryhdyttyä ulkoasiainministeriksi. Hänen mukaanaan kymmenen edustajaa siirtyi hallituksen taakse. Nimitys oli pettymys Juštšenkolle, joka nimitti sitä "moraaliseksi häpeäksi."[1]
Viitteet
- ↑ President slams Anatoly Kinakh Press office of President Victor Yushchenko. Viitattu 04.04.2007.
Aiheesta muualla
Vitold Fokin 1991–1992 | Leonid Kutšma 1992–1993 | Vitali Masol 1994–1995 | Jevhen Martšuk 1995–1996 | Pavlo Lazarenko 1996–1997 | Valeri Pustovoitenko 1997–1999 | Viktor Juštšenko 1999–2001 | Anatoli Kinah’ 2001–2002 | Viktor Janukovytš 2002–2005 | Julija Tymošenko 2005 | Juri Jeh’anurov 2005–2006 | Viktor Janukovytš 2006–2007 | Julija Tymošenko 2007–2010 | Mykola Azarov 2010–2014 | Arseni Jatsenjuk 2014–2016 | Volodymyr Hroisman 2016–2019 | Oleksi Hontšaruk 2019–2020 | Denys Šmyhal 2020–