Ero sivun ”Joseph Haydn” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 21: Rivi 21:
Haydnin sävellysten rakenteelle on ominaista suurempien teemojen melko kaavamainen kehittely pienistä ''motiiveista''. Ne ovat yleensä sonaattimuodossa: teema esitellään, jonka jälkeen sävellaji kehittyy eteenpäin alkuperäisestä; teemaa kehitellään, muunnellaan, pirstaloidaan ja siihen saatetaan tuoda uusia aiheita; lopussa teema palaa jälleen alkuperäisen kaltaisena ja päättyy usein codaan.
Haydnin sävellysten rakenteelle on ominaista suurempien teemojen melko kaavamainen kehittely pienistä ''motiiveista''. Ne ovat yleensä sonaattimuodossa: teema esitellään, jonka jälkeen sävellaji kehittyy eteenpäin alkuperäisestä; teemaa kehitellään, muunnellaan, pirstaloidaan ja siihen saatetaan tuoda uusia aiheita; lopussa teema palaa jälleen alkuperäisen kaltaisena ja päättyy usein codaan.


Haydnia pidetään klassisen sinfonian ja jousikvartettojen isänä. Hän sävelsi peräti 106 sinfoniaa (niistä 104 numeroitua, lisäksi sinfoniat ''A'' ja ''B'', laskuista on jätetty pois ''Sinfonia Concertante "nro 105"'' ja yksi kadonnut teos), jotka noudattavat neliosaista jakoa ja sonaattimuotoa. Useilla sinfonioilla on lisänimi. Jousikvartettoja hän sävelsi 83 kappaletta. Myös hänen pianosonaattinsa (52 kpl), pianotrionsa, divertimentonsa ja messunsa muodostivat perustan näiden tyyppien tyylille klassismin aikana. Haydnin konsertoista klassikoita ovat ainakin trumpettikonsertto sekä ensimmäinen sellokonsertto. Messuista "Nelson-messu" kuuluu arvostetuimpien kuoroteosten joukkoon.
Haydnia pidetään klassisen sinfonian ja jousikvartettojen isänä. Hän sävelsi peräti 106 sinfoniaa (niistä 104 numeroitua, lisäksi sinfoniat ''A'' ja ''B'', laskuista on jätetty pois ''Sinfonia Concertante "nro 105"'' ja yksi kadonnut teos), jotka noudattavat neliosaista jakoa ja sonaattimuotoa. Useilla sinfonioilla on lisänimi. Jousikvartettoja hän sävelsi 83 kappaletta. Myös hänen pianosonaattinsa (52 kpl), pianotrionsa, divertimentonsa ja messunsa muodostivat perustan näiden tyyppien tyylille klassismin aikana. Haydnin konsertoista klassikoita ovat ainakin trumpettikonsertto sekä ensimmäinen sellokonsertto. Messuista ''Nelson-messu'' kuuluu arvostetuimpien kuoroteosten joukkoon.


Haydn teki itse muistinsa varassa teosluettelon vuonna 1805, ja useilla teoksilla on oma opusnumeronsa. Vuonna [[1957]] Anthony van Hoboken teki perusteellisen luettelon, johon viittaavat tunnukset ovat muotoa Hob tai H.
Haydn teki itse muistinsa varassa teosluettelon vuonna 1805, ja useilla teoksilla on oma opusnumeronsa. Vuonna [[1957]] Anthony van Hoboken teki perusteellisen luettelon, johon viittaavat tunnukset ovat muotoa Hob tai H.
Rivi 35: Rivi 35:
* nro 92 ''Oxford''
* nro 92 ''Oxford''
* ''Lontoon-sinfoniat'' nrot 93–104, kuten:
* ''Lontoon-sinfoniat'' nrot 93–104, kuten:
** nro 94 ''Yllätys''
** nro 94 ''Yllätys'' (''Mit dem Pauckenschlag'')
** [[Haydnin 100. sinfonia|nro 100 ''Sotilas]]''
** [[Haydnin 100. sinfonia|nro 100 ''Sotilas]]'' (''Militär-Sinfonie'')
** nro 101 ''Kello''
** nro 101 ''Kello'' (''Die Uhr'')
** nro 103 ''Rummutus''
** nro 103 ''Rummutus'' (''Mit dem Pauckenwirbel'')
** nro 104 ''Lontoo''
** nro 104 ''Lontoo''



Versio 11. tammikuuta 2007 kello 17.28

Joseph Haydn.

Franz Joseph Haydn [haidn] (s. Rohraussa 31. maaliskuuta 1732 – k. Wienissä 31. toukokuuta 1809) oli itävaltalainen säveltäjä. Häntä pidetään klassismin musiikin ensimmäisenä suurena säveltäjänä ja yhtenä nykymuotoisen sinfonian luojista. Haydnia on myös nimitetty "jousikvarteton isäksi".

Elämä

Joseph Haydnin molemmista veljistä Michaelista ja Johannista tuli myös muusikkoja. Joseph oli vuosina 17401749 Stefanuksen tuomiokirkon poikakuorossa äänenmurrokseensa asti. Myöhemmässä nuoruudessaan hän toimi ainakin viulistina ja musiikinopettajana tavallisen kansan keskuudessa, missä hän sai vaikutteita itävaltalaisesta kansanmusiikista.

1750-luvulla Haydn tutustui Wienin italialaisiin muusikkopiireihin, joissa säveltäjä Porpora antoi hänelle sävellyksenopetusta. Oltuaan ensin vuonna 1759 lyhyen aikaa kreivi Morzinin kapellimestarina, säveltäjän uran tuotteliain kausi alkoi hänen päästyään ruhtinas Pál Antal Esterházyn ja myöhemmin tämän pojan Miklósin hovin kapellimestariksi. Hovissa oli yli 20-jäseninen korkeatasoinen orkesteri ja laulajisto. Hänen työsuhteensa oli melko vapaamuotoinen, mutta yksi hänen työtehtävistään oli sinfonioiden säveltäminen, joita hän tuottikin runsaasti. Hovissa hän sai pysyvän lempinimen Papa Haydn, sillä hän oli huolehtivainen orkesterin jäsenten suhteen.

Kansainvälistä huomiota Haydn sai ensi kerran sävellettyään Stabat materin vuonna 1767. 1770-luvun sävellyksiin kuuluvat useat tunnetut sinfoniat ja jousikvartetot, esimerkiksi Jäähyväissinfonia (1772), sekä hänen ensimmäinen oratorionsa Il ritorno di Tobia.

Haydnin vuosina 17851786 säveltämänsä Pariisin-sinfoniat (nrot 82–87) tekivät säveltäjästä kuuluisan Ranskassa. Vuonna 1790 hän asettui asumaan Wieniin saatuaan taitelijaeläkkeen ruhtinasperheeltä. Jo samana vuonna hän matkusti Lontooseen, jossa esitettiin ensimmiset hänen Lontoon-sinfonioistaan (nrot 93–98). Suosio oli niin suurta, että häntä verrattiin taiteilijana jopa Shakespeareen, ja hänet nimitettiin Oxfordin yliopiston kunniatohtoriksi (tilaisuudessa esitettiin sinfonia nro 92, Oxford-sinfonia). Paluumatka Wieniin kulki Bonnin kautta, jossa säveltäjä opetti nuorta Beethovenia.

Palatessaan Lontooseen vuonna 1794 Haydnin maine oli jo taattu. Ensiesityksensä saivat silloin muun muassa Lontoon-sinfoniat nrot 99–104. Palattuaan Wieniin hän sävelsi muun muassa oratorion Die Schöpfung (Luominen, 1798) Raamatun luomiskertomukseen ja Miltonin Paradise Lostiin perustuvan oratorion pohjalta, sekä Die Jahreszeiten (Vuodenajat, 1801), jonka libretto perustui osaltaan James Thompsonin samannimiseen englantilaiseen runoelmaan. Muita Haydnin viimeisten elinvuosien tunnetuimpia sävellyksiä ovat kaksi jousikvartettoa (opus 77, 1799), Nelson-messu, Luomismessu sekä Trumpettikonsertto, joka katosi pian ensimmäisten esitystensä jälkeen ja löydettiin uudestaan vasta 1900-luvun alussa.

Musiikki

Haydn tunnettiin ystävällisenä, huolettomana ja huumorintajuisena luonteena. Se heijastuu myös hänen musiikkiinsa, joka on viihdyttävää, kevyttä ja tehty pilke silmäkulmassa sisältäen usein yllätyksiä. Tunnetuin "yllätys" tapahtuu sinfoniassa nro 94, jonka toisen osan alussa hiljaisen melodian päälle tulee äkillisiä voimakkaita sointuja. Lisäksi Haydn teki muutamiin jousikvartettoihinsa valeloppuja (opus 33, nro 2 sekä opus 50, nro 3) ja erääseen trioon (opus 50, nro 1) rytmi-illuusion. Samoin Haydnin tunnetuimmissa oratorioissa on monia orkestereilla tehtyjä "ääniefektejä", jotka kuvaavat eläimiä ja muita luonnonilmiöitä.

Musiikillisena esikuvana Haydnille oli Johann Sebastian Bachin poika Carl Philipp Emanuel, jota voidaan pitää myös yhtenä klassismin musiikin kehittäjistä. Bachin kuoleman jälkeen barokki oli mennyt pois muodista, ja muusikot kokeilivat erilaisia uusia tyylejä, mukaan lukien Haydn. Hän itse oli myöhemmin innoittajana ja esikuvana Mozartille ja Beethovenille, kahdelle muulle klassismin ajan suurelle säveltäjälle. Mozart oli Haydnin läheinen ystävä ja Beethoven oli vähän aikaa oppilaanaan.

Haydnin sävellysten rakenteelle on ominaista suurempien teemojen melko kaavamainen kehittely pienistä motiiveista. Ne ovat yleensä sonaattimuodossa: teema esitellään, jonka jälkeen sävellaji kehittyy eteenpäin alkuperäisestä; teemaa kehitellään, muunnellaan, pirstaloidaan ja siihen saatetaan tuoda uusia aiheita; lopussa teema palaa jälleen alkuperäisen kaltaisena ja päättyy usein codaan.

Haydnia pidetään klassisen sinfonian ja jousikvartettojen isänä. Hän sävelsi peräti 106 sinfoniaa (niistä 104 numeroitua, lisäksi sinfoniat A ja B, laskuista on jätetty pois Sinfonia Concertante "nro 105" ja yksi kadonnut teos), jotka noudattavat neliosaista jakoa ja sonaattimuotoa. Useilla sinfonioilla on lisänimi. Jousikvartettoja hän sävelsi 83 kappaletta. Myös hänen pianosonaattinsa (52 kpl), pianotrionsa, divertimentonsa ja messunsa muodostivat perustan näiden tyyppien tyylille klassismin aikana. Haydnin konsertoista klassikoita ovat ainakin trumpettikonsertto sekä ensimmäinen sellokonsertto. Messuista Nelson-messu kuuluu arvostetuimpien kuoroteosten joukkoon.

Haydn teki itse muistinsa varassa teosluettelon vuonna 1805, ja useilla teoksilla on oma opusnumeronsa. Vuonna 1957 Anthony van Hoboken teki perusteellisen luettelon, johon viittaavat tunnukset ovat muotoa Hob tai H.

Tunnetuimpia teoksia

Sinfoniat

  • nro 13
  • nro 22 Filosofi
  • nro 39
  • nro 44
  • nro 45 Jäähyväinen
  • Pariisin-sinfoniat nrot 82–87
  • nro 92 Oxford
  • Lontoon-sinfoniat nrot 93–104, kuten:
    • nro 94 Yllätys (Mit dem Pauckenschlag)
    • nro 100 Sotilas (Militär-Sinfonie)
    • nro 101 Kello (Die Uhr)
    • nro 103 Rummutus (Mit dem Pauckenwirbel)
    • nro 104 Lontoo

Jousikvartetot

  • Kuusi jousikvartettoa, nrot 23–28, opus 20 (1772)
  • Kuusi jousikvartettoa, nrot 29–34, opus 33 (1781)
  • Kaksi jousikvartettoa, nrot 66–67, opus 77 (1799)

Muut

  • Saksan kansallislaulu
  • Pianosonaatti nro 20, c-molli
  • Luominen (oratorio Die Schöpfung, 1796–1798)
  • Vuodenajat (oratorio Die Jahreszeiten, 1801)
  • Nelson-messu (messu nro 9, D-molli, Missa in angustiis, 1798)
  • Luomismessu (messu nro 11, His, Schöpfungsmesse, 1801)
  • Trumpettikonsertto
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Joseph Haydn.

Katso myös