Ero sivun ”Kapteeni Grantin lapset” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
p kh |
→Juoni: tiivistys. |
||
Rivi 32: | Rivi 32: | ||
{{juonipaljastus}} |
{{juonipaljastus}} |
||
Huvipursi Duncan on ensimmäisellä matkallaan ja havaitsee vanavedessään laiskasti uiskentelevan hain. |
Huvipursi Duncan on ensimmäisellä matkallaan ja havaitsee vanavedessään laiskasti uiskentelevan hain. Miehistö pyydystää hain ja sen vatsasta löytyy samppanjapulloksi, jonka sisälle on työnnetty englanniksi, saksaksi ja ranskaksi kirjoitetut viestit. Kaikki viestit ovat pahasti kosteuden vaurioittamia, mutta Duncanin omistaja, lordi Glennarvan onnistuu päättelemään viestin pääasiallisen sisällön. |
||
Pullon sisältä paljastuu kolmella kielellä kirjoitettu viesti; englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Kaikki viestit ovat pahasti kosteuden vaurioittamia, mutta kun kaikki palaset kootaan yhteen, Duncanin omistaja, lordi Glennarvan onnistuu päättelemään viestin pääasiallisen sisällön. |
|||
Viestin on kirjoittanut skotlantilaisen Britannia-laivan kapteeni Harry Grant, joka kahden miehistönsä jäsenen kanssa on onnistunut pelastautumaan haaksirikosta paikkaan, joka on 37 leveyspiirillä eteläisellä pallonpuoliskolla. Tulkinta osoittaa, että haaksirikkopaikka on Patagonian rannikolla [[Argentiina]]ssa. |
Viestin on kirjoittanut skotlantilaisen Britannia-laivan kapteeni Harry Grant, joka kahden miehistönsä jäsenen kanssa on onnistunut pelastautumaan haaksirikosta paikkaan, joka on 37 leveyspiirillä eteläisellä pallonpuoliskolla. Tulkinta osoittaa, että haaksirikkopaikka on Patagonian rannikolla [[Argentiina]]ssa. |
||
Lordi Glennarvan matkustaa [[Lontoo]]seen pyytämään meriministeriöltä apua kapteeni Grantin etsimisessä, mutta hänen toiveensa avun saamisesta tyrmätään. Kotiin palatessaan hän löytää kapteeni Grantin lapset, Maryn ja Robertin linnasta ja joutuu kertomaan näille, ettei heidän isäänsä ryhdytä etsimään. Lordi Glennarvanin vaimo, Helena, kuitenkin ehdottaa, että he itse ryhtyisivät etsintään Duncanilla. |
|||
⚫ | |||
⚫ | Seurue kulkee [[Magalhaesin salmi | Magalhaesin salmen]] lävitse [[Chile]]en, josta lordi lähimpien seuralaistensa kanssa päättää kulkea koko matkan mantereen poikki. Duncan lähetetään odottamaan heitä Argentiinan rannikolle |
||
Matkan varrelle osuu sekä iloisia että epätoivoisia hetkiä, joista jälkimmäiset huipentuvat siihen oivallukseen, ettei kapteeni Grant ole milloinkaan ollut haaksirikossa Patagoniassa. Lohdutukseksi pullopostin viestistä pystytään tekemään uusi tulkinta, joka tällä kerralla näyttää ohjaavan matkalaiset [[Australia]]an. Saapuessaan Duncanille lordi Glennarvan nopeasti rauhoittaa laivaan jääneitä, jotka ehtivät jo pelätä, ettei Grantia milloinkaan löydetä. |
|||
⚫ | |||
Duncan jatkaa matkaansa [[Atlantti|Atlantin]] halki poiketen sen pienillä saarilla, jotka osuvat 37 leveyspiirille, mutta mistään ei löydy merkkiäkään kapteenista tai tämän kahdesta toverista. |
|||
⚫ | |||
⚫ | Australiassa |
||
Matkan varrella selviää, ettei kapteeni Grant ole haaksirikossa Patagoniassa. Pullopostin viestin uusi tulkinta ohjaa matkalaiset [[Australia]]an. |
|||
⚫ | Duncan lähetetään korjattavaksi |
||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | Duncan lähetetään korjattavaksi, sillä pitkä merimatka on vaurioittanut sen potkuria, mutta lordi Glennarvan, lady Helena, kapteenin lapset ja muutamat muut valikoidut ystävät lähtevät Ayrtonin opastamina Australian halki. Ayrton osoittautuu kuitenkin petolliseksi ja suunnittee kaappaavansa Duncanin ja ryhtyvänsä merirosvoksi. |
||
Glennarvan onnistuu vaikeuksien kautta saapumaan paikkaan, jossa Duncanin piti häntä odottaa, mutta alusta ei näy. Hän sähköttää Melbourneen, josta ilmoitetaan, että alus on lähtenyt jo useita päiviä aikaisemmin tuntemattomaan määränpäähän. |
|||
⚫ | |||
Suruissaan miehistönsä vuoksi lordi Glennarvan valmistautuu palaamaan pettyneenä Skotlantiin, mutta joutuu havaitsemaan, ettei suoraa laivayhteyttä ole. Helpommaksi tilanteen kuitenkin tekee mahdollisuus matkustaa [[Uusi-Seelanti|Uuteen-Seelantiin]], [[Auckland]]iin, josta kulkee vakituinen laivareitti. Myös Auckland sattuu osumaan 37 leveyspiirille, joten Glennarvan ei ole kovinkaan pettynyt pyrkimyksessään matkustaa sinne. |
|||
Glennarvan saavuttua kohtauspaikkaan ilmenee, että alus on lähtenyt jo useita päiviä aikaisemmin tuntemattomaan määränpäähän. |
|||
⚫ | |||
Lordi Glennarvan valmistautuu palaamaan Skotlantiin, mutta joutuu matkustamaan [[Uusi-Seelanti|Uuden-Seelantiin]], josta kulkee vakituinen laivareitti. |
|||
Ayrton on lukittuna aluksen hyttiin, sillä saadessaan kuulla Duncanin suuntaavan Uuteen-Seelantiin hän on koettanut yllyttää miehistön kapinaan. |
|||
⚫ | Matkalla Uuteen-Seelantiin seurue päätyy harhaan joutuen [[maorit|maori]]en vangitsemaksi. Lopulta he saapuvat Uuden-Seelannin länsirannikolle, mistä löytävät kadonneen Duncanin, joka on jo kauan odottanut heitä. Syyksi selviää, että hajamielinen Paganel oli merkinnyt kirjeeseen tämän päämäärän eikä Australian itärannikkoa kuten olisi pitänyt. Ayrton on lukittuna aluksen hyttiin, sillä saadessaan kuulla Duncanin suuntaavan Uuteen-Seelantiin hän oli koettanut yllyttää miehistön kapinaan. |
||
⚫ | |||
⚫ | |||
Maria Teresia saavutetaan illan jo hämärtyessä, jolloin havaitaan huolestuttava ilmiö: saarella näyttää palavan tuli. Yön aikana Duncan pysyttelee turvallisen välimatkan päässä saaresta voidakseen aamulla nähdä, mitä pienellä maalaikulla on tekeillä. Mary ja Robert ovat laivan kannella ja uskovat kuulevansa isänsä äänen huutavan apua merellä, mutta koska ääni ei toistu, kukaan muu Duncanilla ei usko lasten kertomukseen. |
|||
Maria Teresialla havaitaan, että saarella näyttää palavan tuli. Yön aikana Duncan pysyttelee turvallisen välimatkan päässä saaresta, mutta lapset uskovat kuulevansa isänsä äänen huutavan apua merellä. |
|||
Aamun ensi valossa odottaa ilo ja ihmetys, sillä pienen saaren rannalla huitoo ja huiskii kapteeni Grant kahden toverinsa kanssa. Grant kertoo Glennarvanille, koko tarinan elämästään luodolla ja tämä puolestaan kertoo etsintäretken vaiheet. Ilmi tulee myös huvittava tapaus, sillä englanninkielisissä kartoissa saaren nimi on Maria Teresia, mutta ranskalaisissa se on Tabor, eikä Glennarvanin seurueessa matkustanut ranskalainen maantieteilijä sitä ole huomannut. Lisäksi maantieteilijän oli käynyt Uudessa Seelannissa nolosti: hän oli joutunut yksinään erään maoripäällikön vangiksi, ja tämä olikin pitänyt hänestä niin paljon, että oli määrännyt [[tatuointi|tatuoimaan]] ranskalaisen koko ruumiin kaulan alapuolelta. Vaikka ranskalainen pääsikin pakoon ja löysi seurueensa, hän piti lopun ikänsä pitkähihaista ja ylös asti napitettua vaatetusta. |
|||
Aamulla saaren rannalla on kapteeni Grant kahden toverinsa kanssa. Grant kertoo Glennarvanille, koko tarinan elämästään luodolla ja tämä puolestaan kertoo etsintäretken vaiheet. |
|||
⚫ | Duncanin lähtiessä |
||
⚫ | |||
Pitkän matkan jälkeen Duncan palaa kotisatamaan tuoden mukanaan sekä jokaisen matkalle lähteneen että heidät, joita etsimään lähdettiin. |
|||
{{juonipaljastus loppu}} |
{{juonipaljastus loppu}} |
Versio 7. syyskuuta 2021 kello 21.57
Kapteeni Grantin lapset | |
---|---|
Les Enfants du capitaine Grant | |
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Jules Verne |
Kansitaiteilija | Edouard Riou |
Kieli | ranska |
Genre | seikkailu |
Kustantaja | Hezel |
Julkaistu | 1867–1868 |
Suomennos | |
Suomentaja | Eino Woionmaa |
Kustantaja | WSOY ja Karisto |
Julkaistu | 1922 |
Ulkoasu | kovakantinen |
Seuraava | Salaperäinen saari |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Kapteeni Grantin lapset on Jules Vernen romaani, joka kertoo ryhmästä skotlantilaisia ja heidän ponnisteluistaan löytää kapteeni Grant. Seurue kulkee koko maapallon ympäri etsiessään haaksirikkoon joutunutta Grantia, jonka mereen heittämä pulloposti on lähes kahden vuoden matkan jälkeen päätynyt ihmisten käsiin.
Juoni
Huvipursi Duncan on ensimmäisellä matkallaan ja havaitsee vanavedessään laiskasti uiskentelevan hain. Miehistö pyydystää hain ja sen vatsasta löytyy samppanjapulloksi, jonka sisälle on työnnetty englanniksi, saksaksi ja ranskaksi kirjoitetut viestit. Kaikki viestit ovat pahasti kosteuden vaurioittamia, mutta Duncanin omistaja, lordi Glennarvan onnistuu päättelemään viestin pääasiallisen sisällön.
Viestin on kirjoittanut skotlantilaisen Britannia-laivan kapteeni Harry Grant, joka kahden miehistönsä jäsenen kanssa on onnistunut pelastautumaan haaksirikosta paikkaan, joka on 37 leveyspiirillä eteläisellä pallonpuoliskolla. Tulkinta osoittaa, että haaksirikkopaikka on Patagonian rannikolla Argentiinassa.
Lordi Glennarvan matkustaa Lontooseen pyytämään meriministeriöltä apua kapteeni Grantin etsimisessä, mutta hänen toiveensa avun saamisesta tyrmätään. Kotiin palatessaan hän löytää kapteeni Grantin lapset, Maryn ja Robertin linnasta ja joutuu kertomaan näille, ettei heidän isäänsä ryhdytä etsimään. Lordi Glennarvanin vaimo, Helena, kuitenkin ehdottaa, että he itse ryhtyisivät etsintään Duncanilla.
Duncan varustetaan matkalle matkustajinaan lordi Glennarvan, lady Helena ja Grantin lapset. Lisäksi inhimillisen erehdyksen seurauksena alukselle joutuu ranskalainen maantieteilijä, Jaques Paganel, jonka apu kapteeni Grantin etsinnässä osoittautuu erittäin hyödylliseksi.
Seurue kulkee Magalhaesin salmen lävitse Chileen, josta lordi lähimpien seuralaistensa kanssa päättää kulkea koko matkan mantereen poikki. Duncan lähetetään odottamaan heitä Argentiinan rannikolle.
Matkan varrella selviää, ettei kapteeni Grant ole haaksirikossa Patagoniassa. Pullopostin viestin uusi tulkinta ohjaa matkalaiset Australiaan.
Australiassa he löytävät eräältä maatilalta Tom Ayrtonin, joka on ollut Britannialla yhdessä kapteeni Grantin kanssa. Ayrton kertoo, että haaksirikosta lähtien hän on uskonut olevansa ainoa pelastunut, mutta vakuuttaa pystyvänsä opastamaan etsijät haaksirikkopaikalle.
Duncan lähetetään korjattavaksi, sillä pitkä merimatka on vaurioittanut sen potkuria, mutta lordi Glennarvan, lady Helena, kapteenin lapset ja muutamat muut valikoidut ystävät lähtevät Ayrtonin opastamina Australian halki. Ayrton osoittautuu kuitenkin petolliseksi ja suunnittee kaappaavansa Duncanin ja ryhtyvänsä merirosvoksi.
Lopulta petos tulee ilmi ja Ayrton pakenee mukanaan kirje, jolla Glennarvan kutsuu Duncanin sovittuun kohtauspaikkaan.
Glennarvan saavuttua kohtauspaikkaan ilmenee, että alus on lähtenyt jo useita päiviä aikaisemmin tuntemattomaan määränpäähän.
Lordi Glennarvan valmistautuu palaamaan Skotlantiin, mutta joutuu matkustamaan Uuden-Seelantiin, josta kulkee vakituinen laivareitti.
Matkalla Uuteen-Seelantiin seurue päätyy harhaan joutuen maorien vangitsemaksi. Lopulta he saapuvat Uuden-Seelannin länsirannikolle, mistä löytävät kadonneen Duncanin, joka on jo kauan odottanut heitä. Syyksi selviää, että hajamielinen Paganel oli merkinnyt kirjeeseen tämän päämäärän eikä Australian itärannikkoa kuten olisi pitänyt. Ayrton on lukittuna aluksen hyttiin, sillä saadessaan kuulla Duncanin suuntaavan Uuteen-Seelantiin hän oli koettanut yllyttää miehistön kapinaan.
Glennarvan lupaa jättää Ayrtonin Maria Theresian luodolle, joka sattuu heidän reitilleen, joten roisto tunnustaa kaiken. Todellisuudessa hän ei ole tiennyt mitään Britannian haaksirikosta, sillä riita kapteeni Grantin kanssa johti siihen, että Ayrton jätettiin Australian rannikolle.
Maria Teresialla havaitaan, että saarella näyttää palavan tuli. Yön aikana Duncan pysyttelee turvallisen välimatkan päässä saaresta, mutta lapset uskovat kuulevansa isänsä äänen huutavan apua merellä.
Aamulla saaren rannalla on kapteeni Grant kahden toverinsa kanssa. Grant kertoo Glennarvanille, koko tarinan elämästään luodolla ja tämä puolestaan kertoo etsintäretken vaiheet.
Duncanin lähtiessä paluumatkalle Tom Ayrton jätetään saarelle, mutta hänen käyttöönsä annetaan kaikki, minkä kapteeni Grant tovereineen on saarelle rakentanut. Lordi lupaa joskus palata tätä hakemaan.
Aiheesta muualla
- Kapteeni Grantin lapset Gutenberg-projektissa (englanniksi)
- JV.Gilead.org.il: In Search of the Castaways HTML-muodossa (englanniksi)