Ero sivun ”Bennie G. Adkins” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
pEi muokkausyhteenvetoa
p →‎Elämäkerta: kiitorata → kiitotie
Rivi 31: Rivi 31:
Bennie G. Adkins syntyi [[Waurika]]ssa [[Oklahoma]]ssa 1. helmikuuta 1934.<ref name="aub">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.auburnalabama.org/veterans/awards/distinguished2016/ | Nimeke = Bennie G. Adkins | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = City of Auburn | Viitattu = 15.9.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Hän astui palvelukseen [[Yhdysvaltain armeija]]ssa 5. joulukuuta 1956. Hän suoritti koulutuksensa [[Fort Bliss]]issä [[Texas]]issa, jonka jälkeen hän ensin [[Gießen]]issä [[Saksa]]ssa ja sittemmin 2. jalkaväkidivisioonan joukoissa [[Fort Benning]]issä [[Georgia (osavaltio)|Georgiassa]]. Adkins liittyi laskuvarjohyppykouluun ja valmistuttuaan [[Green Berets|Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkoihin]] vuonna 1961.<ref name="med" />
Bennie G. Adkins syntyi [[Waurika]]ssa [[Oklahoma]]ssa 1. helmikuuta 1934.<ref name="aub">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.auburnalabama.org/veterans/awards/distinguished2016/ | Nimeke = Bennie G. Adkins | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = City of Auburn | Viitattu = 15.9.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Hän astui palvelukseen [[Yhdysvaltain armeija]]ssa 5. joulukuuta 1956. Hän suoritti koulutuksensa [[Fort Bliss]]issä [[Texas]]issa, jonka jälkeen hän ensin [[Gießen]]issä [[Saksa]]ssa ja sittemmin 2. jalkaväkidivisioonan joukoissa [[Fort Benning]]issä [[Georgia (osavaltio)|Georgiassa]]. Adkins liittyi laskuvarjohyppykouluun ja valmistuttuaan [[Green Berets|Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkoihin]] vuonna 1961.<ref name="med" />


Erikoisjoukoissa Adkins palveli [[Vietnam]]issa [[Vietnamin sota|Vietnamin sodan]] aikana. Vuosien 1963 ja 1971 välillä hän oli Vietnamissa kaikkiaan neljän kierroksen ajan. 9.–12. maaliskuuta 1966 Adkins oli [[A Sầu]]n erikoisjoukkojen tukikohdassa suuren [[Pohjois-Vietnam|pohjoisvietnamilaisen]] hyökätessä tukikohtaa vastaan. Adkins haavoittui useampaan otteeseen hänen puolustaessaan kiitorataa, jolta amerikkalaiset alkoivat tehdä evakuointilentoja. Lopulta myös hän ja pieni joukko vielä jäljellä olleita saivat evakuointikäskyn. Joukkot tuhosivat tukikohdan viestilaitteet ja asiakirjat, mutta eivät päässeet evakuointipaikalle Adkinsin yrittäessä kantaa haavoittunutta sotilasta. Adkins johti sen sijaan joukon selviytyneitä läheiseen viidakkoon, josta heidät saatiin viimein evakuoitua 48 tuntia myöhemmin. Adkins oli haavoittunut kaikkiaan 18 kertaa ja hänen arvoitiin tappaneen 135–175 vihollissotilasta.<ref name="med">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.army.mil/medalofhonor/adkins/ | Nimeke = Command Sergeant Major Bennie G. Adkins | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The United States Army Medal of Honor | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.9.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Adkins sai toiminnastaan A Sầun taistelun aikana [[Medal of Honor]]-ansiomitalin, jonka myönsi presidentti [[Barack Obama]] seremoniassa [[Valkoinen talo|Valkoisella talolla]] syyskuussa 2014.<ref name="nyt">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.nytimes.com/2020/04/22/obituaries/bennie-g-adkins-dead-coronavirus.html | Nimeke = Bennie G. Adkins, 86, Dies; Honored for Vietnam Heroics | Tekijä = Richard Goldstein | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The New York Times | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.9.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref>
Erikoisjoukoissa Adkins palveli [[Vietnam]]issa [[Vietnamin sota|Vietnamin sodan]] aikana. Vuosien 1963 ja 1971 välillä hän oli Vietnamissa kaikkiaan neljän kierroksen ajan. 9.–12. maaliskuuta 1966 Adkins oli [[A Sầu]]n erikoisjoukkojen tukikohdassa suuren [[Pohjois-Vietnam|pohjoisvietnamilaisen]] hyökätessä tukikohtaa vastaan. Adkins haavoittui useampaan otteeseen hänen puolustaessaan kiitotietä, jolta amerikkalaiset alkoivat tehdä evakuointilentoja. Lopulta myös hän ja pieni joukko vielä jäljellä olleita saivat evakuointikäskyn. Joukkot tuhosivat tukikohdan viestilaitteet ja asiakirjat, mutta eivät päässeet evakuointipaikalle Adkinsin yrittäessä kantaa haavoittunutta sotilasta. Adkins johti sen sijaan joukon selviytyneitä läheiseen viidakkoon, josta heidät saatiin viimein evakuoitua 48 tuntia myöhemmin. Adkins oli haavoittunut kaikkiaan 18 kertaa ja hänen arvoitiin tappaneen 135–175 vihollissotilasta.<ref name="med">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.army.mil/medalofhonor/adkins/ | Nimeke = Command Sergeant Major Bennie G. Adkins | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The United States Army Medal of Honor | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.9.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Adkins sai toiminnastaan A Sầun taistelun aikana [[Medal of Honor]]-ansiomitalin, jonka myönsi presidentti [[Barack Obama]] seremoniassa [[Valkoinen talo|Valkoisella talolla]] syyskuussa 2014.<ref name="nyt">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.nytimes.com/2020/04/22/obituaries/bennie-g-adkins-dead-coronavirus.html | Nimeke = Bennie G. Adkins, 86, Dies; Honored for Vietnam Heroics | Tekijä = Richard Goldstein | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = The New York Times | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.9.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref>


Vietnamin sodan jälkeen Adkins jatkoi palvelustaan armeijassa esimerkiksi [[Fort Bragg]]issä [[Pohjois-Carolina]]ssa ja opettaen Fort Sherman's Jungle School-koululla [[Panaman kanavavyöhyke|Panaman kanavavyöhykkeellä]]. Eläkkeelle hän jäi armeijasta vuonna 1978 sotilasarvoltaan vääpelinä.<ref name="med" /> Armeijan jälkeen Adkins opiskeli [[Troyn yliopisto]]lla [[Alabama]]ssa ja perusti kirjanpitoyrityksen. Adkins asui sittemmin pitkään [[Opelika]]ssa Alabamassa. Hänen perustamansa Bennie Adkins Foundation myönsi stipendejä [[college]]en entisille erikoisjoukkojen jäsenille.<ref name="nyt" /> Adkins kuoli 17. huhtikuuta 2020<ref name="aub" /> sairastuttuaan [[COVID-19|koronavirukseen]]. Ennen kuolemaansa hän oli tehohoidossa Opelikalaisella sairaalalla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.armytimes.com/news/your-army/2020/04/17/medal-of-honor-recipient-bennie-adkins-has-died-of-coronavirus/ | Nimeke = Medal of Honor recipient Bennie Adkins has died of coronavirus | Tekijä = Kyle Rempfer | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Army Times | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.9.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Adkinsin vaimo Mary Adkins oli kuollut 2019. Myös kaksi poikaa olivat kuolleet ennen isäänsä, mutta hän jätti jälkeensa pojan ja tyttären.<ref name="nyt" />
Vietnamin sodan jälkeen Adkins jatkoi palvelustaan armeijassa esimerkiksi [[Fort Bragg]]issä [[Pohjois-Carolina]]ssa ja opettaen Fort Sherman's Jungle School-koululla [[Panaman kanavavyöhyke|Panaman kanavavyöhykkeellä]]. Eläkkeelle hän jäi armeijasta vuonna 1978 sotilasarvoltaan vääpelinä.<ref name="med" /> Armeijan jälkeen Adkins opiskeli [[Troyn yliopisto]]lla [[Alabama]]ssa ja perusti kirjanpitoyrityksen. Adkins asui sittemmin pitkään [[Opelika]]ssa Alabamassa. Hänen perustamansa Bennie Adkins Foundation myönsi stipendejä [[college]]en entisille erikoisjoukkojen jäsenille.<ref name="nyt" /> Adkins kuoli 17. huhtikuuta 2020<ref name="aub" /> sairastuttuaan [[COVID-19|koronavirukseen]]. Ennen kuolemaansa hän oli tehohoidossa Opelikalaisella sairaalalla.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.armytimes.com/news/your-army/2020/04/17/medal-of-honor-recipient-bennie-adkins-has-died-of-coronavirus/ | Nimeke = Medal of Honor recipient Bennie Adkins has died of coronavirus | Tekijä = Kyle Rempfer | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Army Times | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 15.9.2020 | Kieli = {{en}} }}</ref> Adkinsin vaimo Mary Adkins oli kuollut 2019. Myös kaksi poikaa olivat kuolleet ennen isäänsä, mutta hän jätti jälkeensa pojan ja tyttären.<ref name="nyt" />

Versio 12. marraskuuta 2020 kello 19.05

Bennie G. Adkins
Bennie G. Adkins Medal of Honor -mitalin myöntämistilaisuudessa Barack Obaman kanssa.
Bennie G. Adkins Medal of Honor -mitalin myöntämistilaisuudessa Barack Obaman kanssa.
Henkilötiedot
Syntynyt1. helmikuuta 1934
Waurika, Oklahoma
Kuollut17. huhtikuuta 2020
Opelika Alabama
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Yhdysvallat
Palvelusvuodet 1956–1978
Taistelut ja sodat Vietnamin sota
Sotilasarvo vääpeli
Joukko-osasto Yhdysvaltain armeija
Joukkoyksikkö Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukot

Bennie G. Adkins (1. helmikuuta 1934 – 17. huhtikuuta 2020) oli yhdysvaltalainen sotilas. Adkins palveli Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukoissa ja sai Medal of Honor -ansiomitalin toiminnastaan puolustaessaan tukikohtaa A Sầussa Vietnamin sodassa. Adkins kuoli koronaviruspandemiaan.

Elämäkerta

Tiedotustilaisuudessa syyskuussa 2014.

Bennie G. Adkins syntyi Waurikassa Oklahomassa 1. helmikuuta 1934.[1] Hän astui palvelukseen Yhdysvaltain armeijassa 5. joulukuuta 1956. Hän suoritti koulutuksensa Fort Blississä Texasissa, jonka jälkeen hän ensin Gießenissä Saksassa ja sittemmin 2. jalkaväkidivisioonan joukoissa Fort Benningissä Georgiassa. Adkins liittyi laskuvarjohyppykouluun ja valmistuttuaan Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkoihin vuonna 1961.[2]

Erikoisjoukoissa Adkins palveli Vietnamissa Vietnamin sodan aikana. Vuosien 1963 ja 1971 välillä hän oli Vietnamissa kaikkiaan neljän kierroksen ajan. 9.–12. maaliskuuta 1966 Adkins oli A Sầun erikoisjoukkojen tukikohdassa suuren pohjoisvietnamilaisen hyökätessä tukikohtaa vastaan. Adkins haavoittui useampaan otteeseen hänen puolustaessaan kiitotietä, jolta amerikkalaiset alkoivat tehdä evakuointilentoja. Lopulta myös hän ja pieni joukko vielä jäljellä olleita saivat evakuointikäskyn. Joukkot tuhosivat tukikohdan viestilaitteet ja asiakirjat, mutta eivät päässeet evakuointipaikalle Adkinsin yrittäessä kantaa haavoittunutta sotilasta. Adkins johti sen sijaan joukon selviytyneitä läheiseen viidakkoon, josta heidät saatiin viimein evakuoitua 48 tuntia myöhemmin. Adkins oli haavoittunut kaikkiaan 18 kertaa ja hänen arvoitiin tappaneen 135–175 vihollissotilasta.[2] Adkins sai toiminnastaan A Sầun taistelun aikana Medal of Honor-ansiomitalin, jonka myönsi presidentti Barack Obama seremoniassa Valkoisella talolla syyskuussa 2014.[3]

Vietnamin sodan jälkeen Adkins jatkoi palvelustaan armeijassa esimerkiksi Fort Braggissä Pohjois-Carolinassa ja opettaen Fort Sherman's Jungle School-koululla Panaman kanavavyöhykkeellä. Eläkkeelle hän jäi armeijasta vuonna 1978 sotilasarvoltaan vääpelinä.[2] Armeijan jälkeen Adkins opiskeli Troyn yliopistolla Alabamassa ja perusti kirjanpitoyrityksen. Adkins asui sittemmin pitkään Opelikassa Alabamassa. Hänen perustamansa Bennie Adkins Foundation myönsi stipendejä collegeen entisille erikoisjoukkojen jäsenille.[3] Adkins kuoli 17. huhtikuuta 2020[1] sairastuttuaan koronavirukseen. Ennen kuolemaansa hän oli tehohoidossa Opelikalaisella sairaalalla.[4] Adkinsin vaimo Mary Adkins oli kuollut 2019. Myös kaksi poikaa olivat kuolleet ennen isäänsä, mutta hän jätti jälkeensa pojan ja tyttären.[3]

Lähteet

  1. ↑ a b Bennie G. Adkins City of Auburn. Viitattu 15.9.2020. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Command Sergeant Major Bennie G. Adkins The United States Army Medal of Honor. Viitattu 15.9.2020. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Richard Goldstein: Bennie G. Adkins, 86, Dies; Honored for Vietnam Heroics The New York Times. Viitattu 15.9.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Kyle Rempfer: Medal of Honor recipient Bennie Adkins has died of coronavirus Army Times. Viitattu 15.9.2020. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bennie_G._Adkins&oldid=19324288”