Ero sivun ”Julius Eriksson” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
linkki |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 11: | Rivi 11: | ||
{{AAKKOSTUS:Eriksson, Julius}} |
{{AAKKOSTUS:Eriksson, Julius}} |
||
[[Luokka:Suomalaiset |
[[Luokka:Suomalaiset päätoimittajat]] |
||
[[Luokka:Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen poliitikot]] |
|||
[[Luokka:Pietarsaaren kaupunginvaltuutetut]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1884 syntyneet]] |
|||
[[Luokka:Vuonna 1961 kuolleet]] |
Nykyinen versio 21. maaliskuuta 2020 kello 15.28
Johan Julius Almanzor Eriksson (22. lokakuuta 1884 Jomala – 14. tammikuuta 1961 Pietarsaari[1]) oli suomalainen toimittaja.
Julius Erikssonin vanhemmat olivat merikapteeni Johan Viktor Eriksson ja Amanda Eufrosyne Sundblom. Hän pääsi yliopilaaksi vuonna 1903 ja opiskeli Helsingin yliopistossa.[1]
Eriksson työskenteli Åland-lehden avustajana vuosina 1906–1908 ja oli päätoimittajana Syd-Österbottenissa vuosina 1909–1914, Kotka Nyheterissä vuosina 1914–1918 ja Jakobstads Tidningissä ja sen edeltäjässä vuosina 1918–1954. Hänen nimimerkkejään olivat Luffare ja J. E.[1]
Eriksson toimi Kotkan Säästöpankin kamreerina vuosina 1917–1918 ja Pietarsaaren raastuvanoikeuden jäsenenä vuosina 1919–1953. Hän oli Pietarsaaren kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja vuosina 1946–1950 ja puheenjohtaja vuosina 1951–1952. Eriksson toimi ruotsalaisessa kansanpuolueen paikallis- ja piiriosaston puheenjohtajana ja oli suomenruotsalaisten kansankäräjien edustaja vuosina 1946–1952.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Steinby, Gunnel: Journalister och publicister i svensk press i Finland under tvåhundra år, s. 48. Åbo: åbo Akademi, 1981. ISBN 951-9017-61-5.