Ero sivun ”Styks” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Korjasin sisältöä Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
+ japanilaisuskomuksen joki |
||
| Rivi 12: | Rivi 12: | ||
*[[Flegethon]] |
*[[Flegethon]] |
||
*[[Lethe]] |
*[[Lethe]] |
||
*[[Sanzu]] |
|||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 9. syyskuuta 2019 kello 14.26
Styks (m.kreik. Στύξ 'viha') on kreikkalaisessa mytologiassa manalan pääjoki, joka kiersi sen ympäri yhdeksän kertaa.[1] Sen uskottiin olevan myös alkulähde samannimiselle joelle Arkadiassa. Tarinan mukaan Akhilleus kastettiin Styksiin lapsena, jolloin hän sai vahingoittumattoman ihon, kaikkialta paitsi kantapäästä, ja Aleksanteri Suuri myrkytettiin sen vedellä.
Styks-virran lautturi oli nimeltään Kharon, joka kolikkoa vastaan kuljetti vainajan Haadeeseen. Jos jostain syystä vainajalla ei ollut maksua lautturille, hän ei päässyt joen yli vaan hänen sielunsa jäi ikuisiksi ajoiksi vaeltelemaan. Antiikin Kreikassa oli hyvin yleinen tapa laittaa vainajalle yksi kolikko suuhun takaamaan manalaan pääsyn.
Jumalatar
Styks oli myös Okeanoksen ja Tethyksen vanhin tytär, okeanidi. Hän sai Pallaksen kanssa lapset Nike, Kratos, Zelos ja Bia. Hänen mainitaan saapuneen ensimmäisenä lastensa kanssa Zeuksen avuksi titanomakhian alettua, ja tästä kiitokseksi jumalat alkoivat vannoa valansa hänen nimeensä, ja hänen lapsensa saivat asua Zeuksen luona.[2]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Hesiodos: Theogonia ('Jumalten synty') 775–806 (engl. käännös).
- ↑ Hesiodos: Theogonia ('Jumalten synty') 383–403 (engl. käännös).