Ero sivun ”Auktoriteettiin vetoaminen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Auktoriteettiin vetoaminen ei ole välttämättä argumentaatiovirhe, ainakaan, jos ei olla esittämässä, että väite on välttämättä tosi/epätosi, koska auktoriteetti. |
poistettu: yleinen muoto . --> virheellinen esitys. Lisätty, että auktoriteettiin vetoaminen on virheargumentti, jos auktoriteetti esitetään ehdottoman todisteena väitteen (epä)totuudesta. |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Vastaavasti tällä argumentilla voidaan myös ''kompromettoida'' vastustaja, eli rinnastetaan tämän argumentaatio jonkun vastenmielisen ihmisen (tyypillisesti [[Adolf Hitler|Hitler]], [[Josif Stalin|Stalin]], [[Mao Zedong|Mao]], [[Friedrich Nietzsche|Nietzsche]] jne.) sanomisiin tai persoonaan.<ref name="skepsis" /> |
Vastaavasti tällä argumentilla voidaan myös ''kompromettoida'' vastustaja, eli rinnastetaan tämän argumentaatio jonkun vastenmielisen ihmisen (tyypillisesti [[Adolf Hitler|Hitler]], [[Josif Stalin|Stalin]], [[Mao Zedong|Mao]], [[Friedrich Nietzsche|Nietzsche]] jne.) sanomisiin tai persoonaan.<ref name="skepsis" /> |
||
Argumentaatiovirhettä voidaan soveltaa kuitenkin vain väittelyihin, joissa osapuolilla on halua sekä valmiuksia ymmärtää väitteiden perusteluina käytettyjä argumentteja ja joissa on tilaisuus käydä nämä argumentit läpi. Asiantuntijan auktoriteettiin vetoamista ei pidetä näin ollen ongelmallisena tilanteissa, jotka eivät täytä mainitunlaisen väittelyn tunnusmerkkejä kuten koulutuksessa, uutisoinnissa, kansanvalistuksessa tai kansanomaisessa keskustelussa. |
Argumentaatiovirhettä voidaan soveltaa kuitenkin vain väittelyihin, joissa osapuolilla on halua sekä valmiuksia ymmärtää väitteiden perusteluina käytettyjä argumentteja ja joissa on tilaisuus käydä nämä argumentit läpi. Asiantuntijan auktoriteettiin vetoamista ei pidetä näin ollen välttämättä ongelmallisena tilanteissa, jotka eivät täytä mainitunlaisen väittelyn tunnusmerkkejä kuten koulutuksessa, uutisoinnissa, kansanvalistuksessa tai kansanomaisessa keskustelussa, ja kun auktoriteettia ei pidetä ehdottomana todisteena sanotun totuudesta tai epätotuudesta. |
||
Argumentum ad auctoritatemin yleiskaava on seuraava: |
|||
#A esittää väitteen B; |
|||
#Esittäjässä A on jotain positiivista/negatiivista, |
|||
#Siispä väite B on tosi/epätosi. |
|||
Argumentum ad auctoritatemista on olemassa viisi versiota: |
Argumentum ad auctoritatemista on olemassa viisi versiota: |
||
Versio 30. heinäkuuta 2019 kello 13.47
Argumentum ad auctoritatem eli auktoriteettiin vetoaminen on argumentti (mahdollisesti argumentaatiovirhe), jossa oma argumentti perustetaan jonkin auktoriteetin sanaan tai arvovaltaan, mutta ei esitetä perusteita auktoriteetin todenperäisyydelle.[1][2]
Vastaavasti tällä argumentilla voidaan myös kompromettoida vastustaja, eli rinnastetaan tämän argumentaatio jonkun vastenmielisen ihmisen (tyypillisesti Hitler, Stalin, Mao, Nietzsche jne.) sanomisiin tai persoonaan.[2]
Argumentaatiovirhettä voidaan soveltaa kuitenkin vain väittelyihin, joissa osapuolilla on halua sekä valmiuksia ymmärtää väitteiden perusteluina käytettyjä argumentteja ja joissa on tilaisuus käydä nämä argumentit läpi. Asiantuntijan auktoriteettiin vetoamista ei pidetä näin ollen välttämättä ongelmallisena tilanteissa, jotka eivät täytä mainitunlaisen väittelyn tunnusmerkkejä kuten koulutuksessa, uutisoinnissa, kansanvalistuksessa tai kansanomaisessa keskustelussa, ja kun auktoriteettia ei pidetä ehdottomana todisteena sanotun totuudesta tai epätotuudesta.
Argumentum ad auctoritatemista on olemassa viisi versiota:
- Argumentum ad verecundiamissa vedotaan jonkin tunnetun instanssin arvovaltaan. Tyyppiesimerkkejä ovat tunnettu tiedemies, arvovaltainen teos tai laki.
- Ipse dixit (lat.) on tarkasti suomennettuna ’hän sanoi [niin]’. Ipse dixit -argumentissa vedotaan ensisijaisesti henkilöön ja hänen sanoihinsa.
- Argumentum ad populum viittaa väitteen kannatukseen tai suosioon ja perustelee väitteen totuusarvoa sillä, kuinka monta kannattajaa väitteellä on. Lähtökohtana on olettamus vox populi, vox Dei eli kansan ääni on Jumalan ääni.
- Argumentum ad hitlerum tarkoittaa Hitleriin (tai johonkin muuhun pahana tai epämiellyttävänä koettuun instanssiin) vetoamista tarkoituksena kompromettoida (vetää huonoon valoon) vastustajan argumentaatio. Tämä on melkein sama asia kuin natsikortti (ks. Godwinin laki). Argumentum ad hitlerum tunnetaan myös nimellä jukstapositio eli rinnastus – rinnastetaan asia A ja instanssi B, jonka attribuutti A on, samoiksi, ja argumentoidaan näin kestämättömältä pohjalta.
Suutari pysyköön lestissään (esoteerinen omahyväisyys)
”Suutari pysyköön lestissään” tarkoittaa omahyväisyyttä, eli oletetaan että vain tunnustetut auktoriteetit, lisensoidut toimijat jne kykenevät ymmärtämään asioista jotain (esoteria) ja muille asiat ovat liian vaikeita tai monimutkaisia ymmärtää tai se ei ole heidän ydinosaamisaluettaan. Äärimmilleen vietynä tämä virhe on lähes sama kuin argumentum ad hominem abusivis.