Ero sivun ”Ultra (underground-lehti)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
→Aiheesta muualla: - vaihdettu pyynnöstä suoraan lehtien digitoituihin versioihin johtavat hyperlinkit kuvailusivuille johtaviin |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
[[Luokka:Ilmestymästä lakanneet suomalaiset aikakauslehdet]] |
[[Luokka:Ilmestymästä lakanneet suomalaiset aikakauslehdet]] |
||
[[Luokka:Suomalaiset yhteiskunnalliset lehdet]] |
[[Luokka:Suomalaiset yhteiskunnalliset lehdet]] |
||
[[Luokka:Anarkismi]] |
[[Luokka:Anarkismi Suomessa]] |
||
Versio 19. heinäkuuta 2018 kello 16.22
Ultra oli suomalainen anarkistinen underground-lehti, jota ilmestyi neljä numeroa vuosina 1968–1970. Sitä on luonnehdittu aikansa näyttävimmäksi ja turkulaisen Aamuruskon ohella merkittävimmäksi suomalaiseksi underground-lehdeksi. Lehden päätoimittajana toimi Timo Larmela ja se painettiin vapaaehtoisvoimin perustetussa Demo ry:n painossa, siinä missä muut tuon ajan underground-lehdet olivat käsin monistettuja. Lehden taitto oli varsin vapaamuotoinen ja se sisälsi runsaan kuvituksen. Ultran artikkelit käsittelivät muun muassa anarkismia, Yhdysvaltain mustien kansalaisoikeuksia, beat-runoutta ja psykedeelisiä huumeita. Viranomaiset takavarikoivat suurimman osan lehden ensimmäisen numeron painoksesta sillä verukkeella, että siinä ei ollut lainmukaisesti ilmoitettu painopaikkaa.[1] Julkaisijaksi oli ilmoitettu Risto Koivisto ja "H"-production. Lehden toinen numero sisälsi luettelon huoltopoliisin käyttämien autojen rekisterinumeroista ja tuntomerkeistä varoituksena ”pilvenpolttajille”.
Ultran painosmäärä oli muutamia tuhansia ja sitä myytin yhden markan kappalehintaan erilaisissa tapahtumissa. Lehti joutui toistuvasti vaikeuksiin viranomaisten kanssa pornografisen tai poliisia halventavan sisältönsä vuoksi. Vaikutteensa Ultra sai pääasiassa Yhdysvalloista ja sikäläisistä underground-lehdistä.[2] Ultran ilmestymisen lakkaamiseen vaikutti se, että 1970-luvun alussa taistolaisuus ajoi Suomessa nuorison muut uusvasemmistolaiset suuntaukset marginaaliin. Myös Ultran viimeiseksi jäänyt numero alkoi liputtaa marxismi-leninismin puolesta ja sisälsi muun muassa runsaasti Lenin-sitaatteja.[3] Viimeinenkin numero sisälsi tosin myös ohjeet hasiksen valmistukseen ja kärpässienen huumekäyttöön.[1]
Lähteet
- ↑ a b Juuso Paaso: Jee, suuri pulunhuijaus, s. 15–16. Zäp Books, Helsinki 2015.
- ↑ Pia Sellge: Psykedeelikulttuurin virtauksia Suomessa 1960-luvulta nykypäivään Kandidaatintutkielma, Helsingin yliopisto 2008. Viitattu 12.5.2016.
- ↑ Jukka Lindfors: Helsingin underground Yle 22.2.2007. Viitattu 12.5.2016.
Kirjallisuutta
- Jukka Lindfors & Markku Salo: Ensimmäinen aalto: Helsingin underground 1967–1970. Kustannus Oy Odessa 1988.