Ero sivun ”CMOS-kenno” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p w |
selitetty syy CMOS-kennojen pienempään virrankulutukseen. kappaleiden uudelleenjärjestelyä |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
ja CMOS-kennojen käyttö on sen jälkeen pikkuhiljaa lisääntynyt ja syönyt markkinoita CCD-kennoilta sekä markkinoiden ala- että yläpäästä ([[kännykkä|kännykkäkamera]]t sekä digitaaliset [[järjestelmäkamera]]t), mutta kaikissa normaaleissa pienissä kuluttajille tarkoitetuissa digitaalikameroissa käytetään kuitenkin edelleen CCD-kennoa. |
ja CMOS-kennojen käyttö on sen jälkeen pikkuhiljaa lisääntynyt ja syönyt markkinoita CCD-kennoilta sekä markkinoiden ala- että yläpäästä ([[kännykkä|kännykkäkamera]]t sekä digitaaliset [[järjestelmäkamera]]t), mutta kaikissa normaaleissa pienissä kuluttajille tarkoitetuissa digitaalikameroissa käytetään kuitenkin edelleen CCD-kennoa. |
||
| ⚫ | Perinteinen CCD-kenno oli yksinkertainen laite, jossa jokainen pikseli vain reagoi valoon ja talletti valon siihen aiheuttaman varauksen, ja varaus siirretään piirillä eteenpäin käsittelyä ja lukemista varten, ja mm. [[AD-muunnos]] tehdään erillisellä piirillä. Varauksen siirto pikseliltä eteenpäin kuluttaa verrattaen paljon sähköä. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | CMOS-kennossa sen sijaan jokaisessa pikselissä itsessään tehdään muunnos varauksesta jännitteeksi sekä signaalin vahvistus, jolloin varausta ei tarvi siirtää kennopiirillä mihinkään, mistä johtuen CMOS-kennoilla päästään yleensä pienempään virrankulutukseen kuin CCD-kennoilla. Lisäksi mm. AD-muunnos tehdään CMOS-kennoilla yleensä itse kennopiirillä, jolloin CMOS-kennon kanssa tarvitaan kameraan vähemmän muita piirejä. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
{{tynkä/Tekniikka}} |
{{tynkä/Tekniikka}} |
||
Versio 13. lokakuuta 2006 kello 12.49
CMOS-kenno on digitaalikameroissa käytettävän valoherkän kennon tyyppi.
CMOS-kennot tulivat markkinoille 1998 CCD-kennojen vaihtoehdoksi, ja CMOS-kennojen käyttö on sen jälkeen pikkuhiljaa lisääntynyt ja syönyt markkinoita CCD-kennoilta sekä markkinoiden ala- että yläpäästä (kännykkäkamerat sekä digitaaliset järjestelmäkamerat), mutta kaikissa normaaleissa pienissä kuluttajille tarkoitetuissa digitaalikameroissa käytetään kuitenkin edelleen CCD-kennoa.
Perinteinen CCD-kenno oli yksinkertainen laite, jossa jokainen pikseli vain reagoi valoon ja talletti valon siihen aiheuttaman varauksen, ja varaus siirretään piirillä eteenpäin käsittelyä ja lukemista varten, ja mm. AD-muunnos tehdään erillisellä piirillä. Varauksen siirto pikseliltä eteenpäin kuluttaa verrattaen paljon sähköä.
CMOS-kennossa sen sijaan jokaisessa pikselissä itsessään tehdään muunnos varauksesta jännitteeksi sekä signaalin vahvistus, jolloin varausta ei tarvi siirtää kennopiirillä mihinkään, mistä johtuen CMOS-kennoilla päästään yleensä pienempään virrankulutukseen kuin CCD-kennoilla. Lisäksi mm. AD-muunnos tehdään CMOS-kennoilla yleensä itse kennopiirillä, jolloin CMOS-kennon kanssa tarvitaan kameraan vähemmän muita piirejä.
Tutkimustyö alkoi 1963 (RCA Sarnoff Labs). Nykyisin käytettävä kuvasensorityyppi kehitettiin 1990-luvun loppupuolella. CMOS-kennot ovat nopeampia ja halvempia kuin CCD-kennot. Alhaisempi virrankulutus on noin 1/3 ... 1/10 CCD-kennoon verrattuna.