Formaali ajattelu

Formaali eli muodollinen ajattelu tarkoittaa kykyä ajatella loogisesti ja abstraktisesti (Inhelder & Piaget, 1958). Jean Piaget ja Bärbel Inhelder esittivät, että lapsi tulee formaalien operaatioiden kauteen noin 11–12-vuotiaana, murrosiässä. Nuori käyttää ajattelussaan symboleja. Tällöin nuori pystyy myös hypoteettis-deduktiiviseen päättelyyn eli soveltamaan yleisiä sääntöjä yksittäisiin tapauksiin.

Formaali ajattelu on Piaget'n kehitysteorian korkein vaihe, jonka kehitys on johdonmukainen jatke sensomotoriselle, esioperationaalille ja konkreetille ajattelulle. Sen aikana ajattelu kehittyy käsitteelliseksi, hypoteettiseksi, ja siinä sovelletaan erilaisia logiikan päättelysääntöjä. Skeemat eli toimintarakenteet muodostavat ajattelun kokonaisrakenteen, formaalin struktuurin. Skeemoja on useammanlaisia, mm. perustava skeema on muuttujien eristäminen ja kontrollointi. Korkeatasoisessa formaalissa ajattelussa kyetään esimerkiksi luomaan kokeellinen asetelma jonkun tekijän vaikutuksen ymmärtämiseksi. Piaget ja Inheöder (1958) käyttivät luonnontieteellisiä tehtäviä, kuten heiluria, formaalin ajattelun mittaamiseen.

Suomessa formaalin ajattelun tutkimusta ovat tehneet Hautamäki (1984) ja Seppälä (2013) (vrt. Kallio, 2011). Näissä tutkimuksissa on todettu, että formaali ajattelu ei ole Suomessa kaikilla esiintyvä kehitysvaihe nuorilla eikä edes korkeakouluopiskelijoilla. Korkeimmillaan noin 2/3 korkeakouluopiskelijoista hallitsee tämän ajattelumuodon (Seppälä, 2013). Tulokset vahvistavat kansainvälisiä havaintoja siitä, että Piaget oli ylioptimistinen siinä, että hän oletti formaalin ajattelun olen universaali kaikkien nuorten ja aikuisten hallitsema taito.

Formaalin ajattelun jäleisenä uutena kehitysvaiheena on pidetty postformaalia ajattelua, mutta tätä ei pidetä yleisesti hyväksyttynä kehitysvaiheena. Tällaiseen"postformaaliin ajatteluun" katsotaan sisältyväksi relativistinen (suhteellinen) ja dialektinen (ristiitoja yhdistävä) ajattelu (Kallio, 2016). Tutkimuksessa on väitetty (Kallio, emt.) että ristiriitoja ratkaiseva ajattelu on osa viisautta , tosin viisauteen ilmiönä sisältyy myös laajemmin personallisuuteen, tunteisiin ja eettiseen arviointiin liittyviä piirteitä.

Katso myös

• Järki
• Päättely
• Kognitio

Kirjallisuutta

• Bärbel Inhelder & Jean Piaget: The Growth of Logical Thinking From Childhood to Adolescence an Essay on the Construction of Formal Operational Structures. Routledge & Kegan Paul., 1958.
• Jarkko Hautamäki: Peruskoululaisten loogisen ajattelun mittaamisesta ja esiintymisestä. Joensuu Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta: , 1984.
• Eeva Kallio,: Ajattelun kehitys aikuisuudessa: kohti moninäkökulmaisuutta. 1. ja 2. painos 2016. Helsinki: Suomen kasvatustieteellinen seura, julkaisuja 71, 2016. ISBN 978-952-5401-73-8.
• Hannele Seppälä,: Students' scientific thinking in higher education: Logical thinking and conceptions of scientific thinking in universities and universities of applied sciences. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2013.