Ero sivun ”Westinghouse” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Wikipedian ohjeen mukaisesti korjattu viivoja |
p lisätty Luokka:Kodinkonemerkit HotCat-työkalulla |
||
| Rivi 13: | Rivi 13: | ||
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset teollisuusyritykset]] |
[[Luokka:Yhdysvaltalaiset teollisuusyritykset]] |
||
[[Luokka:Kodinkonemerkit]] |
|||
Versio 3. lokakuuta 2017 kello 16.46
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
.jpg)
Westinghouse Electric Corporation, jonka perusti George Westinghouse 1886, on kantayritys useille nykyään toimiville, eri omistajilla kuuluville, mutta Westinghouse nimeä kantaville yrityksille.[1] Westinghouse Electric Company nimellä tammikuun 8. 1886 aloittanut yritys oli sähkötekniikan, erityisesti vaihtovirtatekniikan edelläkävijä. Ennen sähköyritystään Westinghouse oli perustanut Westinghouse Air Brake Companyn. Vuonna 1995 Westinghouse Electric Corporation osti CBS:n ja alkoi toimia nimellä CBS Corporation.
Historia
Pittsburghissa Pennsylvanian osavaltiossa aloittanut Westinghouse Electric alkuajan toiminta keskittyi Yhdysvaltojen sähköistämiseen. Yrityksen suurimmassa tehdasyksikössä East Pittsburghissa tehtiin turbiineja ja käämityksiä sähkökoneisiin. George Westinghousen lisäksi yrityksen tunnettuja insinöörejä olivat William Stanley, Nikola Tesla, Vladimir Zworykin, Oliver B. Shallenberger, Benjamin Garver Lamme ja hänen sisarensa Bertha Lamme. Westinghousen historian tunnetuimpia asioita on ollut sen kilpailu sähköjärjestelmistä Thomas Alva Edisonin yrityksen General Electricin kanssa. Westinghousen edustama vaihtovirtajärjestelmä voitti tässä sodassa General Electricin tasavirtajärjestelmän.
Nykypäivänä toimiva Westinghouse Electric Company LLC on Toshiban hallitsema Yhdysvalloissa toimiva ydinvoimaloiden toimittamiseen keskittynyt yritys.
Lähteet
- ↑ Lindell, Ismo: Sähkön pitkä historia, s. 357–358. 3. painos. Otatieto, 2009. ISBN 978-951-672-358-0.