Ero sivun ”Television kanavauudistus 1993” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p lisätty Luokka:1993 HotCat-työkalulla |
p kh |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
rakenne”], julkaisussa ''Kanavat auki! Televisiotutkimuksen lukemisto/ toim. Anu Koivunen ja Veijo Hietala. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Turku 1997. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 61. ISSN 0788-7906. S. 244, 248.</ref> |
rakenne”], julkaisussa ''Kanavat auki! Televisiotutkimuksen lukemisto/ toim. Anu Koivunen ja Veijo Hietala. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Turku 1997. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 61. ISSN 0788-7906. S. 244, 248.</ref> |
||
Kanavauudistus lisäsi vuoden 1993 ensimmäisinä viikkoina televisionkatselua, mutta pudotti rajusti Ylen katsojamääriä, kun taas uuden MTV3-kanavan osuus katsojista nousi 43 prosenttiin. Uuden kaupallisen kanavan uutuudenviehätyksen ohella syynä oli Ylen epäonnistuminen ohjelmistonsa uudistamisessa. |
Kanavauudistus lisäsi vuoden 1993 ensimmäisinä viikkoina televisionkatselua, mutta pudotti rajusti Ylen katsojamääriä, kun taas uuden MTV3-kanavan osuus katsojista nousi 43 prosenttiin. Uuden kaupallisen kanavan uutuudenviehätyksen ohella syynä oli Ylen epäonnistuminen ohjelmistonsa uudistamisessa. [[Yle TV1|TV 1:n]] alkuiltojen sekavaksi ja väkinäiseksi koettu makasiiniohjelma ''Suomen Televisio'' sai paljon odotettua vähemmän katsojia, vain 150 000–300 000. Samoin tuttujen puoli yhdeksän iltauutisten muuttaminen klo 20–21 kestäväksi ''Uutistunniksi'' epäonnistui täysin, ja jo helmikuussa 1993 iltauutiset palautettiin vanhalle paikalleen klo 20.30. Iltauutisten katsojamäärä palautui pian alle puolen miljoonan tasosta yli miljoonaan. Keväällä 1993 tehdyssä kyselyssä niukka enemmistö suomalaisista (54 %) piti kanavauudistusta sinänsä onnistuneena, mutta peräti 31 prosentin mielestä Ylen ykköskanavan ohjelmat olivat sen yhteydessä huonontuneet.<ref name=ekv1994>{{Kirjaviite | Tekijä = Apunen, Matti | Nimeke = Elävän kuvan vuosikirja 1994| Vuosi = 1994 | Luku = Näin sen näin 1993 | Sivu = 50, 53, 57, 71, | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomen elokuvasäätiö | Isbn = 951-37-1245-1 }}</ref><ref name=yea>[http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/vuosisadan-kanavauudistus Vuosisadan kanavauudistus], Yle Elävä arkisto 8.09.2006. Viitattu 11.12.2016.</ref> |
||
Huhtikuussa 1993 TV1:n kanavajohtaja [[Aarno Kaila]] esitteli korjaustoimenpiteenä uuden organisaatiomallin, jossa muun muassa [[Ere Kokkonen]] sai lähteä fiktiolinjan johdosta. Vuonna 1994 Ylen pääjohtaja [[Reino Paasilinna]] esikuntineen vaihdettiin toimitusjohtaja [[Arne Wessberg]]iin, joka nimitti koko televisiotoiminnan uudeksi johtajaksi entisten kanavajohtajien tilalle [[Kolmoskanava]]n nousuun saaneen [[Heikki Lehmusto]]n.<ref name=ekv1994/><ref name=yea/> Yhden johtajan alaisuudessa TV1 ja TV2 alettiin profiloida toisistaan erottuviksi kanaviksi. Kakkoskanavan faktapainotteisuus alkoi vaihtua elokuviin, televisiosarjoihin sekä muihin viihde- ja harrastusohjelmiin.<ref name=hellman/> |
Huhtikuussa 1993 TV1:n kanavajohtaja [[Aarno Kaila]] esitteli korjaustoimenpiteenä uuden organisaatiomallin, jossa muun muassa [[Ere Kokkonen]] sai lähteä fiktiolinjan johdosta. Vuonna 1994 Ylen pääjohtaja [[Reino Paasilinna]] esikuntineen vaihdettiin toimitusjohtaja [[Arne Wessberg]]iin, joka nimitti koko televisiotoiminnan uudeksi johtajaksi entisten kanavajohtajien tilalle [[Kolmoskanava]]n nousuun saaneen [[Heikki Lehmusto]]n.<ref name=ekv1994/><ref name=yea/> Yhden johtajan alaisuudessa TV1 ja TV2 alettiin profiloida toisistaan erottuviksi kanaviksi. Kakkoskanavan faktapainotteisuus alkoi vaihtua elokuviin, televisiosarjoihin sekä muihin viihde- ja harrastusohjelmiin.<ref name=hellman/> |
||
Versio 11. joulukuuta 2016 kello 14.26
Television kanavauudistus 1993 oli Suomen televisiokanavien uudelleenjärjestely vuoden 1993 alussa. Uudistuksessa mainosrahoitteinen televisiotoiminta siirtyi omalle MTV3-kanavalleen, joka muodostettiin yhdistämällä MTV:n siihen asti Yleisradion kanavilla toimineet lähetykset ja MTV:n vuonna 1990 enemmistöomistukseensa saama Kolmoskanava.[1] Yleisradio joutui nyt ensi kertaa todelliseen kilpailutilanteeseen MTV:n kanssa, kun ne siihen asti olivat jakaneet ohjelma-aikaa ja koordinoineet työnjakoa samoilla kanavilla. Ennen kanavauudistusta MTV:n roolina Yleisradion kanavilla oli tarjota viihdettä ja fiktiota YLE:n oman tarjonnan painottuessa selvästi tietopuoliseen ohjelmistoon. Tilanne oli sama sekä Yle TV1- että Yle TV2 -kanavilla, jolloin kanavien ohjelmaprofiileissa ei juuri ollut eroa.[2]
Kanavauudistus lisäsi vuoden 1993 ensimmäisinä viikkoina televisionkatselua, mutta pudotti rajusti Ylen katsojamääriä, kun taas uuden MTV3-kanavan osuus katsojista nousi 43 prosenttiin. Uuden kaupallisen kanavan uutuudenviehätyksen ohella syynä oli Ylen epäonnistuminen ohjelmistonsa uudistamisessa. TV 1:n alkuiltojen sekavaksi ja väkinäiseksi koettu makasiiniohjelma Suomen Televisio sai paljon odotettua vähemmän katsojia, vain 150 000–300 000. Samoin tuttujen puoli yhdeksän iltauutisten muuttaminen klo 20–21 kestäväksi Uutistunniksi epäonnistui täysin, ja jo helmikuussa 1993 iltauutiset palautettiin vanhalle paikalleen klo 20.30. Iltauutisten katsojamäärä palautui pian alle puolen miljoonan tasosta yli miljoonaan. Keväällä 1993 tehdyssä kyselyssä niukka enemmistö suomalaisista (54 %) piti kanavauudistusta sinänsä onnistuneena, mutta peräti 31 prosentin mielestä Ylen ykköskanavan ohjelmat olivat sen yhteydessä huonontuneet.[3][4]
Huhtikuussa 1993 TV1:n kanavajohtaja Aarno Kaila esitteli korjaustoimenpiteenä uuden organisaatiomallin, jossa muun muassa Ere Kokkonen sai lähteä fiktiolinjan johdosta. Vuonna 1994 Ylen pääjohtaja Reino Paasilinna esikuntineen vaihdettiin toimitusjohtaja Arne Wessbergiin, joka nimitti koko televisiotoiminnan uudeksi johtajaksi entisten kanavajohtajien tilalle Kolmoskanavan nousuun saaneen Heikki Lehmuston.[3][4] Yhden johtajan alaisuudessa TV1 ja TV2 alettiin profiloida toisistaan erottuviksi kanaviksi. Kakkoskanavan faktapainotteisuus alkoi vaihtua elokuviin, televisiosarjoihin sekä muihin viihde- ja harrastusohjelmiin.[2]
Lähteet
- ↑ Hellman, Heikki: ”Kanavavalinta ja television uusi kilpailutilanne”, Elävän kuvan vuosikirja 1993, s. 42–51. Suomen elokuvasäätiö, 1993. ISBN 951-37-1086-6.
- ↑ a b Hellman, Heikki ja Sauri, Tuomo: [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10224/3520/hellman-sauri243-258.pdf?sequence=1 ”Kanavauudistus ja ohjelmatarjonnan rakenne”], julkaisussa Kanavat auki! Televisiotutkimuksen lukemisto/ toim. Anu Koivunen ja Veijo Hietala. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus. Turku 1997. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 61. ISSN 0788-7906. S. 244, 248.
- ↑ a b Apunen, Matti: ”Näin sen näin 1993”, Elävän kuvan vuosikirja 1994, s. 50, 53, 57, 71,. Suomen elokuvasäätiö, 1994. ISBN 951-37-1245-1.
- ↑ a b Vuosisadan kanavauudistus, Yle Elävä arkisto 8.09.2006. Viitattu 11.12.2016.