Ero sivun ”Arvid Göransson Horn af Kanckas” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
OITi (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
→‎Elämäkerta: Virheellinen vuosi 1919 korjattu vuodeksi 1619.
Rivi 22: Rivi 22:
Hornin vanhemmat olivat [[Göran Henrikinpoika Horn]] ja Brita Hansdotter, jonka vanhemmat olivat amiraali [[Hans Larsson Björnram]] sekä Ingeborg Boije af Gennäs.
Hornin vanhemmat olivat [[Göran Henrikinpoika Horn]] ja Brita Hansdotter, jonka vanhemmat olivat amiraali [[Hans Larsson Björnram]] sekä Ingeborg Boije af Gennäs.


Arvid Horn kirjoittautui 5. lokakuuta 1609 [[Wittenbergin yliopisto]]on, jossa hän opiskeli jonkin aikaa. Vuosina 1612-1616 hän oli ratsumies ja myöhemmin korpraali suomalaisessa ratsuväessä. Vuonna 1617 hän oli [[Jaakko de la Gardie]]n värvätyn rykmentin henkikomppanian vänrikki. Horn oli 1919 kapteenina karjalaisessa jalkaväkikomppaniassa. Hän oli 1623 Hämeen läänin jalkaväen everstiluutnantti ja Karjalan jalkaväessä saadessaan tehtäväkseen [[Porin läänin jalkaväkirykmentti|Porin rykmentin]] perustamisen helmikuussa 1626. Samalla hänet ylennettiin everstiksi.<ref name="Laitakari_61">Laitakari, Eino s. 61</ref>
Arvid Horn kirjoittautui 5. lokakuuta 1609 [[Wittenbergin yliopisto]]on, jossa hän opiskeli jonkin aikaa. Vuosina 1612-1616 hän oli ratsumies ja myöhemmin korpraali suomalaisessa ratsuväessä. Vuonna 1617 hän oli [[Jaakko de la Gardie]]n värvätyn rykmentin henkikomppanian vänrikki. Horn oli 1619 kapteenina karjalaisessa jalkaväkikomppaniassa. Hän oli 1623 Hämeen läänin jalkaväen everstiluutnantti ja Karjalan jalkaväessä saadessaan tehtäväkseen [[Porin läänin jalkaväkirykmentti|Porin rykmentin]] perustamisen helmikuussa 1626. Samalla hänet ylennettiin everstiksi.<ref name="Laitakari_61">Laitakari, Eino s. 61</ref>


Horn johti perustamaansa rykmenttiä [[Puolan sota|Puolan sodassa]] avustettaessa piiritettyä [[Mewe]]n kaupunkia 11.-21. syyskuuta 1626 sekä linnoitetun kaupungin puolustuksessa. Kahden viikon piirityksen jälkeen hän luovutti kaupungin puolalaisille 3. heinäkuuta 1627, jolloin kolme porilaiskomppaniaa poistui kaupungista. Horn joutui sotavankeuteen, josta vapauduttuaan hän oli Narvan käskynhaltijana 5. tammikuuta 1633. Hänet määrättiin Uudenmaan ja Hämeen läänin sekä myöhemmin Hämeen läänin maaherraksi 14. lokakuuta 1634, mistä tehtävästä hän erosi 22. kesäkuuta 1637. Horn oli [[Turun hovioikeus|Turun hovioikeuden]] varapresidenttinä 7. kesäkuuta 1650, missä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka 16. helmikuuta 1653. Hänet on haudattu [[Halikon kirkko|Halikon kirkossa]] olevaan sukukalmistoon.<ref name="Laitakari_61_62">Laitakari, Eino s. 61-62</ref>
Horn johti perustamaansa rykmenttiä [[Puolan sota|Puolan sodassa]] avustettaessa piiritettyä [[Mewe]]n kaupunkia 11.-21. syyskuuta 1626 sekä linnoitetun kaupungin puolustuksessa. Kahden viikon piirityksen jälkeen hän luovutti kaupungin puolalaisille 3. heinäkuuta 1627, jolloin kolme porilaiskomppaniaa poistui kaupungista. Horn joutui sotavankeuteen, josta vapauduttuaan hän oli Narvan käskynhaltijana 5. tammikuuta 1633. Hänet määrättiin Uudenmaan ja Hämeen läänin sekä myöhemmin Hämeen läänin maaherraksi 14. lokakuuta 1634, mistä tehtävästä hän erosi 22. kesäkuuta 1637. Horn oli [[Turun hovioikeus|Turun hovioikeuden]] varapresidenttinä 7. kesäkuuta 1650, missä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka 16. helmikuuta 1653. Hänet on haudattu [[Halikon kirkko|Halikon kirkossa]] olevaan sukukalmistoon.<ref name="Laitakari_61_62">Laitakari, Eino s. 61-62</ref>

Versio 24. marraskuuta 2016 kello 17.44

Arvid Göransson Horn af Kanckas
Henkilötiedot
Syntynyt1590
Vuorentaan kartano, Halikko
Kuollut16.2.1653
Vuorentaan kartano, Halikko
Kansalaisuus suomalainen
Vanhemmat Göran Henrikinpoika Horn ja Brita Hansdotter
Puoliso Ingeborg Kurck, Elisabet Sparre

Arvid Göransson Horn af Kanckas (1590 Vuorentaan kartano, Halikko – 16. helmikuuta 1653 Vuorentaan kartano, Halikko) oli Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra.

Elämäkerta

Hornin vanhemmat olivat Göran Henrikinpoika Horn ja Brita Hansdotter, jonka vanhemmat olivat amiraali Hans Larsson Björnram sekä Ingeborg Boije af Gennäs.

Arvid Horn kirjoittautui 5. lokakuuta 1609 Wittenbergin yliopistoon, jossa hän opiskeli jonkin aikaa. Vuosina 1612-1616 hän oli ratsumies ja myöhemmin korpraali suomalaisessa ratsuväessä. Vuonna 1617 hän oli Jaakko de la Gardien värvätyn rykmentin henkikomppanian vänrikki. Horn oli 1619 kapteenina karjalaisessa jalkaväkikomppaniassa. Hän oli 1623 Hämeen läänin jalkaväen everstiluutnantti ja Karjalan jalkaväessä saadessaan tehtäväkseen Porin rykmentin perustamisen helmikuussa 1626. Samalla hänet ylennettiin everstiksi.[1]

Horn johti perustamaansa rykmenttiä Puolan sodassa avustettaessa piiritettyä Mewen kaupunkia 11.-21. syyskuuta 1626 sekä linnoitetun kaupungin puolustuksessa. Kahden viikon piirityksen jälkeen hän luovutti kaupungin puolalaisille 3. heinäkuuta 1627, jolloin kolme porilaiskomppaniaa poistui kaupungista. Horn joutui sotavankeuteen, josta vapauduttuaan hän oli Narvan käskynhaltijana 5. tammikuuta 1633. Hänet määrättiin Uudenmaan ja Hämeen läänin sekä myöhemmin Hämeen läänin maaherraksi 14. lokakuuta 1634, mistä tehtävästä hän erosi 22. kesäkuuta 1637. Horn oli Turun hovioikeuden varapresidenttinä 7. kesäkuuta 1650, missä tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka 16. helmikuuta 1653. Hänet on haudattu Halikon kirkossa olevaan sukukalmistoon.[2]

Horn avioitui 1620 Ingeborg Kurckin (k. 1648) kanssa. Vaimon vanhemmat olivat ratsumestari Knut Jönsson Kurck ja Brita Gylta. Horn avioitui uudelleen Tukholmassa 28. heinäkuuta 1650 Elisabet Sparren kanssa. Toisen puolison vanhemmat olivat valtaneuvos Johan Eriksson Sparre ja Anne Urne. Kumpikin avioliitto oli lapseton.[3]

Lähteet

  • Elgenstierna, Gustaf: Den introducerade svenska adelns ättartavlor med tillägg och rättelser III Gadde -Höökenberg. Tukholma: P A Nordstedt & Söners Förlag, 1927. (ruotsiksi)
  • Laitakari, Eino: Porilaisten kultainen kirja - I osa: Kuninkaallinen Porin Rykmentti 1626-1810. Turku: Uuden Auran Oy:n kirjapaino, 1961.

Viitteet

  1. Laitakari, Eino s. 61
  2. Laitakari, Eino s. 61-62
  3. Elgenstierna, Gustaf s. 674