Ero sivun ”Maxim m/1910” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
mainitaan Tatšanka + tekstin tiivistystä
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Image:Maxim Maschinengewehr 1910.jpg|thumb|Maxim m/1910 Sokolov-jalustalla]]
[[Image:Maxim Maschinengewehr 1910.jpg|thumb|Maxim m/1910 Sokolov-jalustalla]]
'''[[Maxim-konekivääri|Maxim]] m/1910''' ({{k-ru|7,62 станковый пулемёт системы Максима образца 1910 года}}, ''Pulemjot Maksima obraztsa 1910 goda'') oli Venäjän keisarillisen armeijan parannettu versio Maxim m/1905 -[[konekivääri]]stä. Sen kehitys alkoi [[Venäjän-Japanin sota|Venäjän–Japanin sodan]] tappion jälkeen Venäjällä.
'''[[Maxim-konekivääri|Maxim]] m/1910''' ({{k-ru|7,62 станковый пулемёт системы Максима образца 1910 года}}, ''Pulemjot Maksima obraztsa 1910 goda'') oli [[Venäjän keisarillinen armeija|Venäjän keisarillisen armeijan]] parannettu versio Maxim m/1905 -[[konekivääri]]stä. Sen kehitys alkoi [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sodan]] tappion jälkeen Venäjällä.


== Historia ==
== Historia ==
[[Hiram Maxim]] kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin, kun keisarilliselle laivastolle tilattiin ainoastaan 12 konekivääriä. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) [[Venäjän keisarillinen armeija]] tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM-asetehtaalta (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik). Aseita käytettiin [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän-Japanin sodassa]] vuosina 1904–1905. Tulan asetehdas aloitti tämän jälkeen Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.
[[Hiram Maxim]] kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin, kun keisarilliselle laivastolle tilattiin ainoastaan 12 konekivääriä. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) [[Venäjän keisarillinen armeija]] tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM-asetehtaalta (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik). Aseita käytettiin [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sodassa]] vuosina 1904–1905. Tulan asetehdas aloitti tämän jälkeen Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.


Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin. Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kilogrammaa. Siirtyminen valmistuksessa vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen, ratkaisevina tuntomerkkeinä m/1910:lle pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua. Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Aleksandr A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov-jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov-jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä. Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) -yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.
Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustetulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin. Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kilogrammaa. Valmistuksessa siirtyminen vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen m/1910:n ratkaisevina tuntomerkkeinä pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua. Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Aleksandr A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov-jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov-jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä. Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) -yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.


[[Venäjän sisällissota|Venäjän sisälissodan]] aikana vuosina 1917–1922 Maxim m/1910 -konekivääreitä asennettiin usein hevoskärryihin. Yhdistelmä tuli tunnetuksi nimellä ''[[tatšanka]]''.
[[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodan]] aikana vuosina 1917–1922 Maxim m/1910 -konekivääreitä asennettiin usein hevoskärryihin. Yhdistelmä tuli tunnetuksi nimellä ''[[tatšanka]]''.


==Käyttö Suomessa==
==Käyttö Suomessa==
[[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt yhteensä noin 600 m/1905:tä ja m/1910:tä venäläisiltä joukoilta ja [[Suomen kansanvaltuuskunta|kansanvaltuuskunnalta]]. Suomen armeijan niille antama nimike oli m/09, myös Sokolov-jalustalle annettiin sama nimike, joten m/1905 tai m/1910 Sokolov-jalustalla oli nimikkeeltään konekivääri M/09-09.
[[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt yhteensä noin 600 m/1905:tä ja m/1910:tä venäläisiltä joukoilta ja [[Suomen kansanvaltuuskunta|kansanvaltuuskunnalta]]. Suomen armeijan niille antama nimike oli m/09, myös Sokolov-jalustalle annettiin sama nimike, joten m/1905 tai m/1910 Sokolov-jalustalla oli nimikkeeltään konekivääri M/09-09.


1920-luvulla m/1910:tä hankittiin vielä satoja lisää. Suurimmat erä olivat [[Puola]]sta vuonna 1924 ostetut 405 ja [[Italia]]sta vuonna 1926 ostetut 100 konekivääriä. Lisäksi [[talvisota|talvisodan]] aikaan saatiin tuhat Maximia sotasaaliina [[puna-armeija]]lta.
1920-luvulla m/1910:tä hankittiin vielä satoja lisää. Suurimmat erä olivat [[Puola]]sta vuonna 1924 ostetut 405 ja [[Italia]]sta vuonna 1926 ostetut 100 konekivääriä. Lisäksi [[talvisota|talvisodan]] aikaan tuhat Maximia saatiin sotasaaliina [[puna-armeija]]lta.


== Tekniset tiedot (m/1905) ==
== Tekniset tiedot (m/1905) ==
Rivi 38: Rivi 38:
{{commons|Maxim M1910}}
{{commons|Maxim M1910}}
*[http://www.winterwar.com/Weapons/SuSmallArms/SUAutomatics.htm#maxim Winter war: 7.62 mm m/1910 Maxim-Sokolov]
*[http://www.winterwar.com/Weapons/SuSmallArms/SUAutomatics.htm#maxim Winter war: 7.62 mm m/1910 Maxim-Sokolov]



{{tynkä/Aseet}}
{{tynkä/Aseet}}

Versio 29. elokuuta 2016 kello 18.41

Maxim m/1910 Sokolov-jalustalla

Maxim m/1910 (ven. 7,62 станковый пулемёт системы Максима образца 1910 года, Pulemjot Maksima obraztsa 1910 goda) oli Venäjän keisarillisen armeijan parannettu versio Maxim m/1905 -konekivääristä. Sen kehitys alkoi Venäjän–Japanin sodan tappion jälkeen Venäjällä.

Historia

Hiram Maxim kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin, kun keisarilliselle laivastolle tilattiin ainoastaan 12 konekivääriä. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) Venäjän keisarillinen armeija tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM-asetehtaalta (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik). Aseita käytettiin Venäjän–Japanin sodassa vuosina 1904–1905. Tulan asetehdas aloitti tämän jälkeen Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.

Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustetulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin. Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kilogrammaa. Valmistuksessa siirtyminen vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen – m/1910:n ratkaisevina tuntomerkkeinä pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua. Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Aleksandr A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov-jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov-jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä. Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) -yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.

Venäjän sisällissodan aikana vuosina 1917–1922 Maxim m/1910 -konekivääreitä asennettiin usein hevoskärryihin. Yhdistelmä tuli tunnetuksi nimellä tatšanka.

Käyttö Suomessa

Suomen sisällissodan seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt yhteensä noin 600 m/1905:tä ja m/1910:tä venäläisiltä joukoilta ja kansanvaltuuskunnalta. Suomen armeijan niille antama nimike oli m/09, myös Sokolov-jalustalle annettiin sama nimike, joten m/1905 tai m/1910 Sokolov-jalustalla oli nimikkeeltään konekivääri M/09-09.

1920-luvulla m/1910:tä hankittiin vielä satoja lisää. Suurimmat erä olivat Puolasta vuonna 1924 ostetut 405 ja Italiasta vuonna 1926 ostetut 100 konekivääriä. Lisäksi talvisodan aikaan tuhat Maximia saatiin sotasaaliina puna-armeijalta.

Tekniset tiedot (m/1905)

  • Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R
  • Pituus: 1 110 mm
  • Piipun pituus: 72 cm
  • Paino: 28,25 kg
  • Syöttötapa: 250 patruunan kangasvyö
  • Tulinopeus: 500–600 l/min
  • Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg

Tekniset tiedot (m/1910)

  • Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R
  • Pituus: 1 110 mm
  • Piipun pituus: 72 cm
  • Paino: 24 kg
  • Syöttötapa: 250 patruunan kangasvyö, myös 200 patruunan katkeamaton metallivyö
  • Tulinopeus: 520–580 l/min
  • Jalusta: Sokolov-jalusta, noin 36 kg

Lähde

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maxim m/1910.
Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.