Ero sivun ”Roomalainen tie” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
p Removing Link GA template (handled by wikidata) - The interwiki article is not good |
Translated more information from the corresponding English article. Merkkaukset: seulottavat Visuaalinen muokkaus |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Kuva:Via Appia Antica Rome 2006.jpg|thumb|230px|Pätkä [[Via Appia]]a]] |
[[Kuva:Via Appia Antica Rome 2006.jpg|thumb|230px|Pätkä [[Via Appia]]a]] |
||
'''Roomalainen tie''' (Latinaksi: viae, yksikössä via, eli tie) oli [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] kasvun keskeisiä tekijöitä. Niitä rakennettiin noin vuodesta 300 eaa. Ne mahdollistivat armeijoiden, viranomaisten ja siviilien sekä tavaran nopean liikkumisen ympäri valtakuntaa. Roomalaisia teitä oli lukuisia erilaisia tyyppejä pienistä paikallisteistä suuriin ja leveisiin pitkänmatkan teihin, jotka rakennettiin yhdistämään kaupunkeja ja tukikohtia. Nämä suuret tiet olivat usein kivettyjä ja metalloituja sen lisäksi, että niissä oli kallistumat veden ohjaamista varten sekä polut jalankulkijoille ja ojat sivuilla. Roomalaiset tiet kulkivat tarkoin suunniteltuja reittejä, joista jotkut kulkivat jopa kukkuloiden halki tai jokien yli siltojen avulla. Soisella maaperällä tiet olivat paalutettuja tai kasoitetuilla perustuksilla. |
|||
'''Roomalainen tie''' eli '''via''' (la.) oli [[Rooman valtakunta|Rooman valtakunnan]] kasvun keskeisiä tekijöitä. Se mahdollisti armeijoiden nopeat liikkeet ympäri valtakuntaa. Suurimmillaan Rooman valtakunnan tieverkko oli 85 000 kilometriä pitkä. Joitakin teistä on käytetty vuosituhansien ajan. Teiden ensisijainen tarkoitus oli mahdollistaa tavaroiden helppo liikuteltavuus paikasta toiseen. |
|||
Suurimmillaan Rooman valtakunnan tieverkko koostui 29 suuresta maantiestä, jotka lähtivät säteittäin pääkaupungista ulospäin ja myöhäisen valtakunnan 113 provinssia oli kytketty toisiinsa 372 suuren tien kautta. Kokonaisuudessaan tietä oli yli 400 000km, joista 85 000 kilometriä oli päällystettyjä. Yksistään [[:en:Gaul|Gaulissa]] noin 21000km teitä parannettiin ja Britanniassa oin 4000km. Joitakin teistä on käytetty vuosituhansien ajan. Teiden ensisijainen tarkoitus oli mahdollistaa tavaroiden helppo liikuteltavuus paikasta toiseen. |
|||
Sanonnan mukaan "kaikki tiet johtavat [[Rooma]]an". Tämä juontuu siitä, että roomalainen tieverkko oli suunniteltu vaikeuttamaan vastarintaa imperiumia vastaan. |
Sanonnan mukaan "kaikki tiet johtavat [[Rooma]]an". Tämä juontuu siitä, että roomalainen tieverkko oli suunniteltu vaikeuttamaan vastarintaa imperiumia vastaan. |
||
Useimmat tiet oli nimetty ne rakennuttaneen [[kensori]]n mukaan. Vanhat tiet saattoivat olla nimettyjä myös niiden määränpään tai kulkualueen mukaan. Tie nimettiin uudelleen, jos kensori teetti siihen mittavia parannuksia, kuten päällystämistä. |
Useimmat tiet oli nimetty ne rakennuttaneen [[kensori]]n mukaan. Vanhat tiet saattoivat olla nimettyjä myös niiden määränpään tai kulkualueen mukaan. Tie nimettiin uudelleen, jos kensori teetti siihen mittavia parannuksia, kuten päällystämistä. |
||
== Lait ja perinteet == |
|||
[[Kahdentoista taulun lait]] (noin vuodelta 450 eaa.) määrittelivät, että tien kuuluu olla 2,45m leveä suorilla osuuksilla ja 4,90m mutkissa. Käytäntö kuitenkin erosi tästä standardista. Taulujen lait määräsivät roomalaiset rakentamaan teitä ja antamaan matkustajille oikeuden kulkea yksityisenkin maan halki, mikäli tie oli huonossa kunnossa. Tästä johtuen kestävien teiden rakentamisesta tuli ideologinen tavoite mahdollisimman suorien teiden rakentamisen lisäksi, jotta leveydessä voitaisiin säästää materiaalien ja työvoiman osalta. |
|||
Roomalainen laki määritteli oikeuden käyttää jokaiselle. ''Ius eundi'' ("oikeus kulkea") antoi oikeuden käyttää jalkapolkuja (''iter)'' yksityiselläkin maalla ja ''ius agendi'' ("oikeus ajaa") antoi oikeuden käyttää ''actuksia'', eli kärryteitä. ''Via'' yhdisti nämä kaksi oikeutta edellyttäen, että se oli oikean levyinen, joka määriteltiin tarkastajan toimesta. Standardileveys oli ''latitudo legitima'', joka oli 2,45m. |
|||
Roomalainen laki ja perinne kielsivät kulkeneuvojen käytön urbaaneissa ympäristöissä poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Avioliitossa olevat naiset ja viranomaiset saivat käyttää kulkuneuvoja. ''Lex Iulia Municipalis'' rajoitti kaupallisten kärryjen pääsyn kaupungin muurien sisään yöaikaan mailin säteelle muurien ulkopuolelle. |
|||
==Tiejärjestelmä== |
==Tiejärjestelmä== |
||
Versio 28. elokuuta 2016 kello 10.06
Roomalainen tie (Latinaksi: viae, yksikössä via, eli tie) oli Rooman valtakunnan kasvun keskeisiä tekijöitä. Niitä rakennettiin noin vuodesta 300 eaa. Ne mahdollistivat armeijoiden, viranomaisten ja siviilien sekä tavaran nopean liikkumisen ympäri valtakuntaa. Roomalaisia teitä oli lukuisia erilaisia tyyppejä pienistä paikallisteistä suuriin ja leveisiin pitkänmatkan teihin, jotka rakennettiin yhdistämään kaupunkeja ja tukikohtia. Nämä suuret tiet olivat usein kivettyjä ja metalloituja sen lisäksi, että niissä oli kallistumat veden ohjaamista varten sekä polut jalankulkijoille ja ojat sivuilla. Roomalaiset tiet kulkivat tarkoin suunniteltuja reittejä, joista jotkut kulkivat jopa kukkuloiden halki tai jokien yli siltojen avulla. Soisella maaperällä tiet olivat paalutettuja tai kasoitetuilla perustuksilla.
Suurimmillaan Rooman valtakunnan tieverkko koostui 29 suuresta maantiestä, jotka lähtivät säteittäin pääkaupungista ulospäin ja myöhäisen valtakunnan 113 provinssia oli kytketty toisiinsa 372 suuren tien kautta. Kokonaisuudessaan tietä oli yli 400 000km, joista 85 000 kilometriä oli päällystettyjä. Yksistään Gaulissa noin 21000km teitä parannettiin ja Britanniassa oin 4000km. Joitakin teistä on käytetty vuosituhansien ajan. Teiden ensisijainen tarkoitus oli mahdollistaa tavaroiden helppo liikuteltavuus paikasta toiseen.
Sanonnan mukaan "kaikki tiet johtavat Roomaan". Tämä juontuu siitä, että roomalainen tieverkko oli suunniteltu vaikeuttamaan vastarintaa imperiumia vastaan.
Useimmat tiet oli nimetty ne rakennuttaneen kensorin mukaan. Vanhat tiet saattoivat olla nimettyjä myös niiden määränpään tai kulkualueen mukaan. Tie nimettiin uudelleen, jos kensori teetti siihen mittavia parannuksia, kuten päällystämistä.
Lait ja perinteet
Kahdentoista taulun lait (noin vuodelta 450 eaa.) määrittelivät, että tien kuuluu olla 2,45m leveä suorilla osuuksilla ja 4,90m mutkissa. Käytäntö kuitenkin erosi tästä standardista. Taulujen lait määräsivät roomalaiset rakentamaan teitä ja antamaan matkustajille oikeuden kulkea yksityisenkin maan halki, mikäli tie oli huonossa kunnossa. Tästä johtuen kestävien teiden rakentamisesta tuli ideologinen tavoite mahdollisimman suorien teiden rakentamisen lisäksi, jotta leveydessä voitaisiin säästää materiaalien ja työvoiman osalta.
Roomalainen laki määritteli oikeuden käyttää jokaiselle. Ius eundi ("oikeus kulkea") antoi oikeuden käyttää jalkapolkuja (iter) yksityiselläkin maalla ja ius agendi ("oikeus ajaa") antoi oikeuden käyttää actuksia, eli kärryteitä. Via yhdisti nämä kaksi oikeutta edellyttäen, että se oli oikean levyinen, joka määriteltiin tarkastajan toimesta. Standardileveys oli latitudo legitima, joka oli 2,45m.
Roomalainen laki ja perinne kielsivät kulkeneuvojen käytön urbaaneissa ympäristöissä poikkeustapauksia lukuun ottamatta. Avioliitossa olevat naiset ja viranomaiset saivat käyttää kulkuneuvoja. Lex Iulia Municipalis rajoitti kaupallisten kärryjen pääsyn kaupungin muurien sisään yöaikaan mailin säteelle muurien ulkopuolelle.
Tiejärjestelmä
Roomalaiset tiet vaihtelevat yksinkertaisista tukeista tehdyistä teistä aina päällystettyihin monikerroksisiin teihin. Kahdentoista taulun lait noin vuodelta 450 eaa. määrittävät, että tien tulee olla 2,45 m leveä suorana ja 4,9 m leveä kaarteessa. Taulut määräävät roomalaiset rakentamaan teitä ja antamaan matkustajille oikeuden kulkea yksityismaiden läpi, jos tie on jätetty kunnostamatta. Tämän johdosta tavoitteeksi tuli vähän kunnostusta vaativien teiden rakentaminen.
Kun roomalaiset olivat vallanneet Italian, tiet laajennettiin Rooman lähialueilta kaukaisemmille alueille. Teiden rakentamisesta vastasi armeija, ja se oli näin konsulin toimivallassa. Asutusalueilla olleista teistä vastasivat paikalliset viranomaiset. Teiden rakentajat pyrkivät säädettyyn leveyteen, mutta todellisuudessa leveydet vaihtelevat välillä 1,1 m ja 7 m. Roomalaiset rakensivat mieluusti viivasuoria teitä. Tämä kuitenkin johti epäkäytännöllisen jyrkkiin teihin ja ajan kuluessa usein päädyttiinkin helpompiin vaikkakin pidempiin linjauksiin.
Vioja rakennettiin yleensä maaseudulle. Pienemmät viasta haarautuneet tiet olivat nimeltään via rusticoita, maalaisteitä. Edelleen pienempiä olivat via terrenat eli maatiet.
Merkittäviä roomalaisia teitä
