Ero sivun ”Lihakarja” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
Ei muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
| Rivi 4: | Rivi 4: | ||
Lihakarjan tuotantovaihtoehtoja on käytännössä kolme: 1) kasvattaa lihakarjaa [[Lypsykarja|lypsykarjan]] ohessa, jolloin lihakarja saadaan omasta [[Lypsykarja|lypsykarjasta]], pääosin sonni[[Vasikka|vasikoista]], 2) muodostamalla lihakarja ostetuista vasikoista, 3) harjoittamalla itseuudistuvaa lihakarjataloutta, jossa lehmiä pidetään ainoastaan vasikoiden tuottamista varten. Lypsykarjan määrän voimakkaasti vähentyessä on tuotantovaihtoehdoksi käytännössä jäänyt itseuudistuva lihakarjatalous. |
Lihakarjan tuotantovaihtoehtoja on käytännössä kolme: 1) kasvattaa lihakarjaa [[Lypsykarja|lypsykarjan]] ohessa, jolloin lihakarja saadaan omasta [[Lypsykarja|lypsykarjasta]], pääosin sonni[[Vasikka|vasikoista]], 2) muodostamalla lihakarja ostetuista vasikoista, 3) harjoittamalla itseuudistuvaa lihakarjataloutta, jossa lehmiä pidetään ainoastaan vasikoiden tuottamista varten. Lypsykarjan määrän voimakkaasti vähentyessä on tuotantovaihtoehdoksi käytännössä jäänyt itseuudistuva lihakarjatalous. |
||
| ⚫ | charolais, limousin, [[Hereford (nautarotu)|hereford]], [[Aberdeen-Angus|aberdeen-angus]] ja [[Ylämaankarja|ylämaankarja]], jonka suosio Suomessa on viime aikoina kasvanut<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://yle.fi/uutiset/pitkakarvaisesta_ylamaankarjasta_tulee_onnellisia_pihveja/6813336|nimeke = Pitkäkarvaisesta ylämaankarjasta tulee onnellisia pihvejä|julkaisu = YLE Uutiset, kotimaa|julkaisija = YLE|viitattu = 28.9.2014|tekijä = Riina Kasurinen, Yle Etelä-Savo|ajankohta = 9.9.2013}}</ref> ja joka soveltuu erityisen hyvin lihakarjan kasvatukseen<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Tietojätti 2000| Vuosi = 1999| Luku = Ylämaanrotu| Sivu = 977| Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä Helsinki| Julkaisija = Gummerveikka laatokkaus| Tunniste = ISBN 951-20-5809-x| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 5.8.2014 | Kieli = }}</ref>. [[Ayrshire|Ayrshireä]] ja [[Friisiläinen|friisiläisiä]] lypsykarjarotuja voidaan risteyttää suunnitelmallisesti lihakarjarotujen kanssa<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Juha Seppälä| Nimeke = Naudanlihan tuotanto tieto tuottamaan| Vuosi = 1984| Luku = Naudanlihan tuotannon yleiset mahdollisuudet| Sivu = 4-22| Selite = Julkaisu nro 698| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Maatalouskeskusten Liitto| Tunniste = ISBN 951-9474-59-5| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 6.5.2014 | Kieli = }}</ref>. |
||
| ⚫ | |||
{{Commonscat|Cattle}} |
{{Commonscat|Cattle}} |
||
Versio 25. huhtikuuta 2016 kello 10.09
Lihakarja on nautakarjaa, jota kasvatetaan lihantuotantoa varten. Parhaiten lihakarjaksi soveltuvat lihakarjarotuiset naudat, jotka on jalostettu lihantuotannon tarpeisiin.
Lihakarjan tuotantovaihtoehtoja on käytännössä kolme: 1) kasvattaa lihakarjaa lypsykarjan ohessa, jolloin lihakarja saadaan omasta lypsykarjasta, pääosin sonnivasikoista, 2) muodostamalla lihakarja ostetuista vasikoista, 3) harjoittamalla itseuudistuvaa lihakarjataloutta, jossa lehmiä pidetään ainoastaan vasikoiden tuottamista varten. Lypsykarjan määrän voimakkaasti vähentyessä on tuotantovaihtoehdoksi käytännössä jäänyt itseuudistuva lihakarjatalous.
charolais, limousin, hereford, aberdeen-angus ja ylämaankarja, jonka suosio Suomessa on viime aikoina kasvanut[1] ja joka soveltuu erityisen hyvin lihakarjan kasvatukseen[2]. Ayrshireä ja friisiläisiä lypsykarjarotuja voidaan risteyttää suunnitelmallisesti lihakarjarotujen kanssa[3].
Lähteet
- ↑ Riina Kasurinen, Yle Etelä-Savo: Pitkäkarvaisesta ylämaankarjasta tulee onnellisia pihvejä YLE Uutiset, kotimaa. 9.9.2013. YLE. Viitattu 28.9.2014.
- ↑ ”Ylämaanrotu”, Tietojätti 2000, s. 977. Jyväskylä Helsinki: Gummerveikka laatokkaus, 1999. ISBN 951-20-5809-x.
- ↑ Juha Seppälä: ”Naudanlihan tuotannon yleiset mahdollisuudet”, Naudanlihan tuotanto tieto tuottamaan, s. 4-22. Julkaisu nro 698. Helsinki: Maatalouskeskusten Liitto, 1984. ISBN 951-9474-59-5.