Ero sivun ”Maxim m/1910” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
→Historia: iw |
mainitaan Tatšanka + tekstin tiivistystä |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
== Historia == |
== Historia == |
||
| ⚫ | [[Hiram Maxim]] kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin, kun keisarilliselle laivastolle tilattiin ainoastaan 12 konekivääriä. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) [[Venäjän keisarillinen armeija]] tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM-asetehtaalta (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik). Aseita käytettiin [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän-Japanin sodassa]] vuosina 1904–1905. Tulan asetehdas aloitti tämän jälkeen Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905. |
||
Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin. Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kilogrammaa. Siirtyminen valmistuksessa vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen, ratkaisevina tuntomerkkeinä m/1910:lle pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua. Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Aleksandr A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov-jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov-jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä. Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) -yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän. |
|||
| ⚫ | [[Hiram Maxim]] kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna |
||
[[Venäjän sisällissota|Venäjän sisälissodan]] aikana vuosina 1917–1922 Maxim m/1910 -konekivääreitä asennettiin usein hevoskärryihin. Yhdistelmä tuli tunnetuksi nimellä ''[[tatšanka]]''. |
|||
Aseita käytettiin [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän-Japanin sodassa]] vuosina [[1904]]–[[1905]]. Tulan asetehdas aloitti Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905. |
|||
Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin. |
|||
Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kilogrammaa. Siirtyminen valmistuksessa vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen, ratkaisevina tuntomerkkeinä m/1910:lle pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua. |
|||
Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Aleksandr A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov-jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov-jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä. |
|||
Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) -yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän. |
|||
==Käyttö Suomessa== |
==Käyttö Suomessa== |
||
| ⚫ | [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt yhteensä noin 600 m/1905:tä ja m/1910:tä venäläisiltä joukoilta ja [[Suomen kansanvaltuuskunta|kansanvaltuuskunnalta]]. Suomen armeijan niille antama nimike oli m/09, myös Sokolov-jalustalle annettiin sama nimike, joten m/1905 tai m/1910 Sokolov-jalustalla oli nimikkeeltään konekivääri M/09-09. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | [[Suomen sisällissota|Suomen sisällissodan]] seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt yhteensä noin 600 m/1905:tä ja m/1910:tä venäläisiltä joukoilta ja [[Suomen kansanvaltuuskunta|kansanvaltuuskunnalta]]. Suomen armeijan niille antama nimike oli m/09, myös Sokolov-jalustalle annettiin sama nimike, joten |
||
| ⚫ | |||
Lisäksi [[talvisota|talvisodan]] aikaan saatiin tuhat Maximia sotasaaliina [[puna-armeija]]lta. |
|||
== Tekniset tiedot (m/1905) == |
== Tekniset tiedot (m/1905) == |
||
*Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R |
*Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R |
||
*Pituus: 1 110 mm |
*Pituus: 1 110 mm |
||
| Rivi 35: | Rivi 24: | ||
== Tekniset tiedot (m/1910) == |
== Tekniset tiedot (m/1910) == |
||
*Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R |
*Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R |
||
*Pituus: 1 110 mm |
*Pituus: 1 110 mm |
||
Versio 27. joulukuuta 2014 kello 20.01
Maxim m/1910 (ven. 7,62 станковый пулемёт системы Максима образца 1910 года, Pulemjot Maksima obraztsa 1910 goda) oli Venäjän keisarillisen armeijan parannettu versio Maxim m/1905 -konekivääristä. Sen kehitys alkoi Venäjän–Japanin sodan tappion jälkeen Venäjällä.
Historia
Hiram Maxim kävi esittelemässä keksintöään Venäjällä vuonna 1887, mutta laihoin tuloksin, kun keisarilliselle laivastolle tilattiin ainoastaan 12 konekivääriä. Vasta vuosia myöhemmin (lähteestä riippuen 1895, 1899 tai 1901) Venäjän keisarillinen armeija tilasi ensimmäiset konekiväärit brittiläiseltä Maxim-Nordenfelt- ja saksalaiselta DWM-asetehtaalta (Deutsche Waffen- und Munitionsfabrik). Aseita käytettiin Venäjän-Japanin sodassa vuosina 1904–1905. Tulan asetehdas aloitti tämän jälkeen Maximien valmistuksen Venäjällä vuonna 1905.
Maxim m/1905 oli yleensä asennettu suuripyöräiselle, useimmiten suurella teräskilvellä varustelulle jalustalle. Osa aseen osista oli pronssisia, suurimpana ja painavimpana piipun jäähdytysvaippa. Suuripyöräinen jalusta osoittautui käytössä hankalaksi, ja itse konekivääri tarpeettoman painavaksi, mikä johti Maxim m/1910 -malliin. Maxim m/1910:ssä miltei kaikki m/1905:n pronssiosat vaihdettiin teräksisiin ja aseen massa keveni yli neljä kilogrammaa. Siirtyminen valmistuksessa vanhasta mallista uuteen tapahtui kuitenkin vähitellen, ratkaisevina tuntomerkkeinä m/1910:lle pidetään uusittua lukkomekanismia ja piippuun lisättyä suujarrua. Maxim m/1910 on yleensä varustettu venäläisen eversti Aleksandr A. Sokolovin suunnittelemalla, Vickers-Maximin prototyyppiin perustuvalla pienipyöräisellä jalustalla. Vuonna 1915 käyttöön otettiin myös Sokolov-jalustaa muistuttava, kevyempi Koleshnikov-jalusta, mutta sitä valmistettiin vain pieni erä. Vuodesta 1931 käyttöön otettiin M/31 (Vladimirov) -yleisjalusta, jota voitiin käyttää myös ilmatorjuntajalustana, mutta sitäkin valmistettiin suhteellisen vähän.
Venäjän sisälissodan aikana vuosina 1917–1922 Maxim m/1910 -konekivääreitä asennettiin usein hevoskärryihin. Yhdistelmä tuli tunnetuksi nimellä tatšanka.
Käyttö Suomessa
Suomen sisällissodan seurauksena Suomen perustettavalle armeijalle oli jäänyt yhteensä noin 600 m/1905:tä ja m/1910:tä venäläisiltä joukoilta ja kansanvaltuuskunnalta. Suomen armeijan niille antama nimike oli m/09, myös Sokolov-jalustalle annettiin sama nimike, joten m/1905 tai m/1910 Sokolov-jalustalla oli nimikkeeltään konekivääri M/09-09.
1920-luvulla m/1910:tä hankittiin vielä satoja lisää. Suurimmat erä olivat Puolasta vuonna 1924 ostetut 405 ja Italiasta vuonna 1926 ostetut 100 konekivääriä. Lisäksi talvisodan aikaan saatiin tuhat Maximia sotasaaliina puna-armeijalta.
Tekniset tiedot (m/1905)
- Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R
- Pituus: 1 110 mm
- Piipun pituus: 72 cm
- Paino: 28,25 kg
- Syöttötapa: 250 patruunan kangasvyö
- Tulinopeus: 500–600 l/min
- Jalusta: suuripyöräinen jalusta, noin 170 kg
Tekniset tiedot (m/1910)
- Kaliiperi: 7,62 mm × 54 R
- Pituus: 1 110 mm
- Piipun pituus: 72 cm
- Paino: 24 kg
- Syöttötapa: 250 patruunan kangasvyö, myös 200 patruunan katkeamaton metallivyö
- Tulinopeus: 520–580 l/min
- Jalusta: Sokolov-jalusta, noin 36 kg
Lähde
Aiheesta muualla
