Ero sivun ”Pienikorvakettu” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
IA (keskustelu | muokkaukset) pEi muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{korjattava/kieli}} |
|||
{{Taksonomia/eläimet |
{{Taksonomia/eläimet |
||
| nimi = Pienikorvakettu |
| nimi = Pienikorvakettu |
||
| Rivi 34: | Rivi 33: | ||
==Tuntomerkit== |
==Tuntomerkit== |
||
Pienikorvakettu on ruumiinrakenteeltaan lyhyt ja hoikka |
Pienikorvakettu on ruumiinrakenteeltaan lyhyt ja hoikka ja sen rintakehä on kapeahko. Pienikorvaketulla on lyhyet raajat sekä pyöreät korvat. Se liikkuu kevyesti kuin kissa. Pienikorvaketulla on pitkänomainen pää ja pitkät koiramaiset hampaat, joista kulmahampaat näkyvät usein ulos myös suun ollessa kiinni. Pienikorvaketun kuono muistuttaakin ketun kuonoa. Tassut ovat osittain räpylämäiset, sillä pienikorvakettu on sopeutunut osittain vedenalaiseen elinympäristöön. Lajin naaraat ovat noin kolmasosan suurempia kuin urokset. |
||
| ⚫ | Turkin väri vaihtelee tummasta punertavanharmaaseen, mutta turkki voi olla myös tummansinertävä, kahvinruskea, tummanharmaa, kastanjanharmaa tai musta. |
||
| ⚫ | Turkin väri vaihtelee yleensä tummasta punertavanharmaaseen, mutta turkki voi olla myös tummansinertävä, kahvinruskea, tummanharmaa, kastanjanharmaa tai musta. Rintakehän alueella pienikorvaketun turkin tummat sävyt sekoittuvat kirkkaiden värien kanssa, kun taas vatsan alue on punertava. Rakenteeltaan turkki on lyhyt, paksu ja pörröinen ja häntä on tuuhea. |
||
Pienikorvakettu liikkuu kevyesti kuin kissa. Rintakehä on hieman kapea, ja rintakehässä turkin tummat sävyt sekoittuvat kirkkaiden värien kanssa. Vatsa on punertava. Pitkäkorvaketulla on pitkänomainen pää ja pitkät koiramaiset hampaat, joista kulmahampaat näkyvät usein ulos myös suun ollessa kiinni. |
|||
==Ruokavalio== |
==Ruokavalio== |
||
Pienikorvakettu on pääasiassa lihansyöjä |
Pienikorvakettu on pääasiassa lihansyöjä. Sen ruokavalio koostuu suurimmaksi osaksi kalasta, hyönteisistä ja pienistä nisäkkäistä. Cocha Cashun biologinen asema Perussa on tutkinut pienikorvaketun ruokavaliota ja saanut seuraavanlaisen tuloksen: kalaa 28%, hyönteisiä 17%, pieniä nisäkkätiä 13%, erilaisia hedelmiä 10%, lintuja 10%, rapuja 10%, sammakkoja 4% ja matelijoita 3%.{{Lähde}} |
||
==Lisääntyminen ja käyttäytyminen== |
==Lisääntyminen ja käyttäytyminen== |
||
Pienikorvaketun käyttäytyminen ei ole tyypillistä muille koiraeläimille. Pitkäkorvaketut suosivat yksinäistä elämää. Kiihtyneet urokset nostavat usein selkäkarvansa pystyyn ja suihkuttavat toisinaan myskiä hännän alla olevista rauhasista. |
|||
Pienikorvaketun elinkaari on tuntematon. Lajin edustajien keskimääräistä elinikää ei tiedetä, eikä lajin tiineysajastakaan ole tietoa. Oletetaan, että laji saavuttaa sukukypsyyden noin vuoden iässä. |
Pienikorvaketun elinkaari on tuntematon. Lajin edustajien keskimääräistä elinikää ei tiedetä, eikä lajin tiineysajastakaan ole tietoa. Oletetaan, että laji saavuttaa sukukypsyyden noin vuoden iässä. |
||
==Uhat, selviytyminen ja ekologinen lokeroituminen== |
==Uhat, selviytyminen ja ekologinen lokeroituminen== |
||
Pienikorvakettu kilpailee ravinnosta |
Pienikorvakettu kilpailee ravinnosta muun muassa jaguaarin, puuman, oselotin, isosaukon sekä pensasketun kanssa. |
||
Villikoirat aiheuttavat merkittävän uhan pienikorvakettukannalle, koska ne helpottavat tautien, kuten penikkataudin sekä rabieksen, leviämistä. Myös ihmiset vaikuttavat kannan pienenemiseen tuhoamalla lajien luonnollista elinympäristöä sademetsissä. Tutkijoilla on silti vain vähän tietoa lajin biologiasta. |
Villikoirat aiheuttavat merkittävän uhan pienikorvakettukannalle, koska ne helpottavat tautien, kuten penikkataudin sekä rabieksen, leviämistä. Myös ihmiset vaikuttavat kannan pienenemiseen tuhoamalla lajien luonnollista elinympäristöä sademetsissä. Tutkijoilla on silti vain vähän tietoa lajin biologiasta. |
||
==Aseman säilyttäminen== |
|||
Pienikorvakettu kantaa seurataan, sillä lajia voi pian uhata sukupuutto. Lajista ei ole tehty minkäänlaista kattavaa geneettistä tutkimusta. |
Pienikorvakettu kantaa seurataan, sillä lajia voi pian uhata sukupuutto. Lajista ei ole tehty minkäänlaista kattavaa geneettistä tutkimusta. |
||
Versio 19. joulukuuta 2014 kello 02.03
| Pienikorvakettu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Koiraeläimet Canidae |
| Suku: | Atelocynus |
| Laji: | microtis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Atelocynus microtis |
|
 |
|
| Katso myös | |
Pienikorvakettu (Atelocynus microtis), joka tunnetaan myös nimellä pienikorvakoira, zorro negro tai kärppäkettu[2], on Etelä-Amerikassa tavattava koiraeläin.
Pienikorvakettu tunnetaan useilla eri nimillä eri puolella maailmaa. Esimerkiksi Espanjassa se tunnetaan nimillä zorro de oreja corta, zorro ojizarco, zorro sabanero ja zorro negro ja Portugalissa puolestaan nimellä cachorro-do-mato-de-orelha-curta.
Pienikorvakettujen esivanhemmat ovat sopeutuneet elämään trooppisissa sademetsissä. Sademetsässä pienikorvakettu elää erilaisissa ympäristöissä mutta mieluiten sellaisissa paikoissa, jossa on vähiten ihmisten aiheuttamia häiriöitä.
Tuntomerkit
Pienikorvakettu on ruumiinrakenteeltaan lyhyt ja hoikka ja sen rintakehä on kapeahko. Pienikorvaketulla on lyhyet raajat sekä pyöreät korvat. Se liikkuu kevyesti kuin kissa. Pienikorvaketulla on pitkänomainen pää ja pitkät koiramaiset hampaat, joista kulmahampaat näkyvät usein ulos myös suun ollessa kiinni. Pienikorvaketun kuono muistuttaakin ketun kuonoa. Tassut ovat osittain räpylämäiset, sillä pienikorvakettu on sopeutunut osittain vedenalaiseen elinympäristöön. Lajin naaraat ovat noin kolmasosan suurempia kuin urokset.
Turkin väri vaihtelee yleensä tummasta punertavanharmaaseen, mutta turkki voi olla myös tummansinertävä, kahvinruskea, tummanharmaa, kastanjanharmaa tai musta. Rintakehän alueella pienikorvaketun turkin tummat sävyt sekoittuvat kirkkaiden värien kanssa, kun taas vatsan alue on punertava. Rakenteeltaan turkki on lyhyt, paksu ja pörröinen ja häntä on tuuhea.
Ruokavalio
Pienikorvakettu on pääasiassa lihansyöjä. Sen ruokavalio koostuu suurimmaksi osaksi kalasta, hyönteisistä ja pienistä nisäkkäistä. Cocha Cashun biologinen asema Perussa on tutkinut pienikorvaketun ruokavaliota ja saanut seuraavanlaisen tuloksen: kalaa 28%, hyönteisiä 17%, pieniä nisäkkätiä 13%, erilaisia hedelmiä 10%, lintuja 10%, rapuja 10%, sammakkoja 4% ja matelijoita 3%.lähde?
Lisääntyminen ja käyttäytyminen
Pienikorvaketun käyttäytyminen ei ole tyypillistä muille koiraeläimille. Pitkäkorvaketut suosivat yksinäistä elämää. Kiihtyneet urokset nostavat usein selkäkarvansa pystyyn ja suihkuttavat toisinaan myskiä hännän alla olevista rauhasista.
Pienikorvaketun elinkaari on tuntematon. Lajin edustajien keskimääräistä elinikää ei tiedetä, eikä lajin tiineysajastakaan ole tietoa. Oletetaan, että laji saavuttaa sukukypsyyden noin vuoden iässä.
Uhat, selviytyminen ja ekologinen lokeroituminen
Pienikorvakettu kilpailee ravinnosta muun muassa jaguaarin, puuman, oselotin, isosaukon sekä pensasketun kanssa.
Villikoirat aiheuttavat merkittävän uhan pienikorvakettukannalle, koska ne helpottavat tautien, kuten penikkataudin sekä rabieksen, leviämistä. Myös ihmiset vaikuttavat kannan pienenemiseen tuhoamalla lajien luonnollista elinympäristöä sademetsissä. Tutkijoilla on silti vain vähän tietoa lajin biologiasta.
Pienikorvakettu kantaa seurataan, sillä lajia voi pian uhata sukupuutto. Lajista ei ole tehty minkäänlaista kattavaa geneettistä tutkimusta.
Lähteet
- ↑ Leite-Pitman, M.R.P. & Williams, R.S.R.: Atelocynus microtis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Atelocynus microtis Luomus nimistötoimikunta
Aiheesta muualla
- ITIS: Atelocynus microtis (englanniksi)