Ero sivun ”Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys Suomessa” versioiden välillä
Ak: Uusi sivu: '''Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys Suomessa''' perustuu lainsäädännöllisesti ympäristöministeriön esittelystä valtioneuvo... |
(ei mitään eroa)
|
Versio 29. lokakuuta 2014 kello 09.57
Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys Suomessa perustuu lainsäädännöllisesti ympäristöministeriön esittelystä valtioneuvoston asetukseen 852/2004. 9. syyskuuta 2004 Helsingissä annettu valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta perustuu 3. joulukuuta 1993 annettuu jätelakiin (1072/1993) ja 4. helmikuuta 2000 annettuun ympäristösuojelulain (86/2000):n 16 §:n ja 52 §:n 4 momentteihin. [1] Sähkö- ja elektroniikkaromua ei saa sotkea muunlajisiin jätteisiin. [2]
SER:a ovat mm. energiansäästölamput, jääkaapit, televisiot, tietokoneet ja pyykinpesukoneet, jotka kuluttaja voi Suomessa kierrättää maksutta, koska jätemaksua on sisällytetty uusien tuotteiden hintaan.
Vastuu kierrätyksestä on valmistajilla ja maahantuojilla, jotka perivät kierrätysmaksun uusien laitteiden hinnoissa.[3] Kierrätyspisteinä toimivat muun muassa kunnalliset jäteasemat ja useat kodinkoneliikkeet[4]
Sähkö- ja elektroniikkaromuan keräämistä on laajennettu SER-jäteasemien lisäksi myös elektoriinkkaa myyviin vähittäiskauppoihin, jotka keräävät kotitalouksien elektroniikkajätteitä. Toimivia sähkölaitteita kierrätetään siten, että niitä myydään käytettyinä uudelleen käytettäviksi, jolloin niiden elinkaari pitenee.
Osa SER:sta erotellaan purkamalla ja murskataan loppu, jota ei voida uudelleen hyödyntää kuin rakaa-aineina.