Ero sivun ”Ydinreaktio” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[File:Binding energy curve - common isotopes fi.svg|thumb|Ytimien [[sidosenergia]] nukleonia kohden [[massaluku|massaluvun]] funktiona. Kuvaajasta näkyy muun muassa, että keveimpien ydinten fuusio tuottaa helposti enemmän energiaa kuin raskainten fissio.]] |
[[File:Binding energy curve - common isotopes fi.svg|thumb|Ytimien [[sidosenergia]] nukleonia kohden [[massaluku|massaluvun]] funktiona. Kuvaajasta näkyy muun muassa, että keveimpien ydinten fuusio tuottaa helposti enemmän energiaa kuin raskainten fissio.]] |
||
'''Ydinreaktio''' on prosessi, jossa [[atomiydin]] muuntuu toiseksi törmätessään yhteen toisen ytimen tai alkeishiukkasen kanssa<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Physics| Kappale = | Sivu = 184| Selite = | Julkaisija = Ratna Sagar | Vuosi = | Tunniste = ISBN 9788187863830| Viitattu = 14.4.2014| Kieli = {{en}}}}</ref> (vrt. [[kemiallinen reaktio]]). Mikäli törmäyksessä ei tapahdu muutoksia ytimessä, ei kyseessä ole ydinreaktio vaan [[elastinen sironta]]. Jos taas ydin hajoaa spontaanisti ilman törmäystä, on kyseessä [[radioaktiivinen hajoaminen]]. Tunnetuimpia esimerkkejä ydinreaktioista ovat [[fissio]] ja [[fuusio]]. Muunlaisia ydinreaktioita hyödynnetään ydinfysiikan tutkimuksessa, ja niitä tapahtuu myös luonnossa, esimerkiksi [[kosminen säteily|kosmisten säteiden]] osuessa ilmakehään. |
'''Ydinreaktio''' on prosessi, jossa [[atomiydin]] muuntuu toiseksi törmätessään yhteen toisen ytimen tai alkeishiukkasen kanssa<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Physics| Kappale = | Sivu = 184| Selite = | Julkaisija = Ratna Sagar | Vuosi = | Tunniste = ISBN 9788187863830| Viitattu = 14.4.2014| Kieli = {{en}}}}</ref> (vrt. [[kemiallinen reaktio]]). Mikäli törmäyksessä ei tapahdu muutoksia ytimessä, ei kyseessä ole ydinreaktio vaan [[elastinen sironta]]. Jos taas ydin hajoaa spontaanisti ilman törmäystä, on kyseessä [[radioaktiivinen hajoaminen]]. Tunnetuimpia esimerkkejä ydinreaktioista ovat [[fissio]] ja [[Fuusioreaktio|fuusio]]. Muunlaisia ydinreaktioita hyödynnetään ydinfysiikan tutkimuksessa, ja niitä tapahtuu myös luonnossa, esimerkiksi [[kosminen säteily|kosmisten säteiden]] osuessa ilmakehään. |
||
==Erilaisia ydinreaktioita== |
==Erilaisia ydinreaktioita== |
||
[[Fissio]]ssa ydin hajoaa kahdeksi tai useammaksi kevyemmäksi ytimeksi joko spontaanisti tai [[absorptio|absorboituaan]] törmäävän hiukkasen, esimerkiksi [[neutroni]]n. Käytössä olevien [[ydinvoima |
[[Fissio]]ssa ydin hajoaa kahdeksi tai useammaksi kevyemmäksi ytimeksi joko spontaanisti tai [[absorptio|absorboituaan]] törmäävän hiukkasen, esimerkiksi [[neutroni]]n. Käytössä olevien [[ydinvoima]]loiden energiantuotanto perustuu hallittuna [[Ketjureaktio (fysiikka)|ketjureaktiona]] etenevään fissioon. Hallitsematonta fissioketjureaktiota käytetään [[ydinase]]issa. |
||
[[ |
[[Fuusioreaktio|Fuusiossa]] kaksi ydintä yhdistyy yhdeksi raskaammaksi vapauttaen energiaa ja pienempiä hiukkasia. [[Fuusioreaktori]]sta on kaavailtu tulevaisuuden energiaratkaisua, mutta laboratorio-oloissa ei ole pystytty toteuttamaan pitkää, hallittua fuusioreaktiota. [[Tähti]]en säteily on peräisin fuusioreaktioista, jotka muuttavat vetyä heliumiksi ja tähden elinkaaren myöhemmissä vaiheissa myös raskaammiksi alkuaineiksi (ks. [[tähden nukleosynteesi]]). [[Vetypommi]]n toiminta perustuu fissiopommilla käynnistettävään fuusioreaktioon. |
||
Spallaatio on ydinreaktio, jossa ytimeen osuva |
Spallaatio on ydinreaktio, jossa ytimeen osuva suurienergiainen hiukkanen pirstoo ytimestä ulos useita pienempiä palasia tai hajottaa koko ytimen pienemmiksi palasiksi. |
||
Siirtoreaktioissa kahden törmäävän ytimen välillä tapahtuu nukleonien vaihtoa. Ensimmäinen tarkoituksellisesti aikaansaatu ydinten [[transmutaatio]] vuonna 1919 on esimerkki tällaisesta reaktiosta. |
Siirtoreaktioissa kahden törmäävän ytimen välillä tapahtuu nukleonien vaihtoa. Ensimmäinen tarkoituksellisesti aikaansaatu ydinten [[transmutaatio]] vuonna 1919 on esimerkki tällaisesta reaktiosta. |
||
Versio 19. syyskuuta 2014 kello 15.02
Ydinreaktio on prosessi, jossa atomiydin muuntuu toiseksi törmätessään yhteen toisen ytimen tai alkeishiukkasen kanssa[1] (vrt. kemiallinen reaktio). Mikäli törmäyksessä ei tapahdu muutoksia ytimessä, ei kyseessä ole ydinreaktio vaan elastinen sironta. Jos taas ydin hajoaa spontaanisti ilman törmäystä, on kyseessä radioaktiivinen hajoaminen. Tunnetuimpia esimerkkejä ydinreaktioista ovat fissio ja fuusio. Muunlaisia ydinreaktioita hyödynnetään ydinfysiikan tutkimuksessa, ja niitä tapahtuu myös luonnossa, esimerkiksi kosmisten säteiden osuessa ilmakehään.
Erilaisia ydinreaktioita
Fissiossa ydin hajoaa kahdeksi tai useammaksi kevyemmäksi ytimeksi joko spontaanisti tai absorboituaan törmäävän hiukkasen, esimerkiksi neutronin. Käytössä olevien ydinvoimaloiden energiantuotanto perustuu hallittuna ketjureaktiona etenevään fissioon. Hallitsematonta fissioketjureaktiota käytetään ydinaseissa.
Fuusiossa kaksi ydintä yhdistyy yhdeksi raskaammaksi vapauttaen energiaa ja pienempiä hiukkasia. Fuusioreaktorista on kaavailtu tulevaisuuden energiaratkaisua, mutta laboratorio-oloissa ei ole pystytty toteuttamaan pitkää, hallittua fuusioreaktiota. Tähtien säteily on peräisin fuusioreaktioista, jotka muuttavat vetyä heliumiksi ja tähden elinkaaren myöhemmissä vaiheissa myös raskaammiksi alkuaineiksi (ks. tähden nukleosynteesi). Vetypommin toiminta perustuu fissiopommilla käynnistettävään fuusioreaktioon.
Spallaatio on ydinreaktio, jossa ytimeen osuva suurienergiainen hiukkanen pirstoo ytimestä ulos useita pienempiä palasia tai hajottaa koko ytimen pienemmiksi palasiksi.
Siirtoreaktioissa kahden törmäävän ytimen välillä tapahtuu nukleonien vaihtoa. Ensimmäinen tarkoituksellisesti aikaansaatu ydinten transmutaatio vuonna 1919 on esimerkki tällaisesta reaktiosta.
Epäelastisessa sironnassa ytimeen törmäävä hiukkanen luovuttaa ytimelle energiaa ja virittää sen siten jollekin viritystilalleen. Tarkastelemalla esimerkiksi protonien, elektronien tai alfahiukkasten siroamista ytimistä saadaan tietoa esimerkiksi ytimen muodosta, koosta ja viritystiloista.
Katso myös
Viitteet
- ↑ Physics, s. 184. Ratna Sagar. ISBN 9788187863830. (englanniksi)