Ero sivun ”Pakankylä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ak: Uusi sivu: '''Pakankylä''' on entinen ratsutila Espoossa. Tila on ollut Maatalouskoneiden Tutkimussäätiön koetilana, ja vuodesta 1976 sen on omistanut A. Uusi-Jaakkola. Pääraken... |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Kartanokylpyla Kaisankoti.jpg|thumb|300px|Tilan päärakennus sai nykyisen ulkoasunsa, muun muassa sisäänkäynnin pylväikön, 1930-luvun laajoissa korjauksissa.]] |
|||
'''Pakankylä''' on entinen [[ratsutila]] Espoossa. Tila on ollut [[Maatalouskoneiden Tutkimussäätiö]]n koetilana, ja vuodesta 1976 sen on omistanut A. Uusi-Jaakkola. Päärakennuksen omistaja on [[Kaisa Kallion Kansalaislahjasäätiö]],<ref>WSOY Iso tietosanakirja 7, s. 118, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4</ref> ja siinä toimii [[Kaisankoti]]. Alueella olevassa harmaakivinavetassa toimii [[Espoon Automuseo]]. |
'''Pakankylä''' on entinen [[ratsutila]] Espoossa. Tila on ollut [[Maatalouskoneiden Tutkimussäätiö]]n koetilana, ja vuodesta 1976 sen on omistanut A. Uusi-Jaakkola. Päärakennuksen omistaja on [[Kaisa Kallion Kansalaislahjasäätiö]],<ref>WSOY Iso tietosanakirja 7, s. 118, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4</ref> ja siinä toimii [[Kaisankoti]]. Alueella olevassa harmaakivinavetassa toimii [[Espoon Automuseo]]. |
||
Versio 4. helmikuuta 2014 kello 19.35
Pakankylä on entinen ratsutila Espoossa. Tila on ollut Maatalouskoneiden Tutkimussäätiön koetilana, ja vuodesta 1976 sen on omistanut A. Uusi-Jaakkola. Päärakennuksen omistaja on Kaisa Kallion Kansalaislahjasäätiö,[1] ja siinä toimii Kaisankoti. Alueella olevassa harmaakivinavetassa toimii Espoon Automuseo.
Historia
Ratsutilan historia juontuu 1600-luvulle jolloin jo edellisen vuosisadan puolella olemassa olleet neljä tilaa yhdistettiin. Kantatilan ensimmäinen tunnettu omistaja on 1540-luvulla Erik Michelsson. Vuodesta 1757 sen omistaja oli kihlakunnan kirjuri Anders Kurtèn, ja silloin arvellaan rakennetun päärakennuksen vanhimmat osat. Kartano oli nykyisellä paikallaan ainakin jo 1860-luvulla. Vuodesta 1918 sen omisti insinööri, liikemies Ernst Felix von Freymann, jonka isä oli Venäjän kanssalaisenen ja siten perhe olisi vuonna 1944 joutunut luovutetuksi Neuvostoliittoon, mutta he pakenivat Saksaan. Arkkitehti Jarl Eklund on suunnitellut päärakennuksen nykyisen ulkonäön. Muutostyöt tehtiin vuosina 1937-1938.[2]
Säätiö osti päärakennuksen ja kuusi hehtaaria maata vuonna 1957 tarkoituksena siirtää naisten lepokoti siihen Kauniaisista. Toiminta alkoi uusissa tiloissa 1958, ja nykyisin sitä sanotaan kartanohotelliksi.[2]
Lähteet
- ↑ WSOY Iso tietosanakirja 7, s. 118, WSOY 1997 ISBN 951-0-20163-4
- ↑ a b Kaisankodin historia