Ero sivun ”Igor Vahros” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p typo |
p typo |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Igor Vahros''' vuoteen 1942 ''Vahromejev''<ref name=facta/> s. |
'''Igor Vahros''' vuoteen 1942 ''Vahromejev''<ref name=facta/> (s. [[7. tammikuuta]] [[1917]] [[Pietari]]<ref>Porvali 2012, 13</ref> – k. [[23. kesäkuuta]] [[1996]] [[Helsinki]]<ref>[http://www.uppslagsverket.fi/bin/view/Uppslagsverket/BiografierV Uppslagsverket Finland: Biografiregister: Vahros]</ref>) oli kieli- ja kirjallisuustieteilijä. Hän oli [[Helsingin yliopisto]]ssa venäjän kielen ja kirjallisuuden professori 1967–1979.<ref name=facta>Facta 2001 osa 17 palsta 524</ref> Hän oli tuolloin Suomen ainoa venäjän kielen ja kirjallisuuden professori ja toimi [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] epävirallisena tulkkina<ref name =JH/>. |
||
Venäjällä syntynyt Vahros muutti lapsena isänsä kanssa Suomeen. Hän toimi jatkosodan aikana kouluttajana [[Äänislinnan Tiedustelijainkoulu]]ssa. Hän laati tulevien vakoojien peitetarinat. Hän oli YYA-valtuuskunnan sihteeri ja tulkki vuonna 1948.<ref name =JH>Jarmo Huhtanen, Sodan ajan vakoojista selviytyi luultua useampi. Helsingin Sanomat 12.10.2012 sivu A 8</ref> |
Venäjällä syntynyt Vahros muutti lapsena isänsä kanssa Suomeen. Hän toimi jatkosodan aikana kouluttajana [[Äänislinnan Tiedustelijainkoulu]]ssa. Hän laati tulevien vakoojien peitetarinat. Hän oli YYA-valtuuskunnan sihteeri ja tulkki vuonna 1948.<ref name =JH>Jarmo Huhtanen, Sodan ajan vakoojista selviytyi luultua useampi. Helsingin Sanomat 12.10.2012 sivu A 8</ref> |
||
Versio 19. marraskuuta 2013 kello 18.15
Igor Vahros vuoteen 1942 Vahromejev[1] (s. 7. tammikuuta 1917 Pietari[2] – k. 23. kesäkuuta 1996 Helsinki[3]) oli kieli- ja kirjallisuustieteilijä. Hän oli Helsingin yliopistossa venäjän kielen ja kirjallisuuden professori 1967–1979.[1] Hän oli tuolloin Suomen ainoa venäjän kielen ja kirjallisuuden professori ja toimi Urho Kekkosen epävirallisena tulkkina[4].
Venäjällä syntynyt Vahros muutti lapsena isänsä kanssa Suomeen. Hän toimi jatkosodan aikana kouluttajana Äänislinnan Tiedustelijainkoulussa. Hän laati tulevien vakoojien peitetarinat. Hän oli YYA-valtuuskunnan sihteeri ja tulkki vuonna 1948.[4]
Teokset
- Zur Geschichte und Folklore der grossrussischen Sauna. Suomalainen tiedeakatemia: Akateeminen kirjakauppa, 1966
- Suomalais-venäläinen sanakirja, A. Scherbakoffin kanssa, Russki jazyk, 1975
- Docendo discimus, University of Helsinki. Department of Slavonic Languages, Yliopistopaino 1986. Sarja:Slavica Helsingiensia, 0780-3281; suppl. 1 Slavica Helsingiensia, 0780-3281; suppl. 1 (Juhlakirja professori Igor Vahroksen 70-vuotispäiväksi 7.1.1987.) ISBN 951-45-4127-8
Lähteet
- Porvali, Mikko: Salainen tiedustelija – suomalaisen vakoojaupseerin kirjeet 1940–44. Jyväskylä: Atena Kustannus, 2012. ISBN 978-951-796-849-2. (suomeksi)
Viitteet