Ero sivun ”Jules de Polignac” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
639 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
täyd., pari korjausta
(alulle)
 
(täyd., pari korjausta)
[[Tiedosto:Jules Armand de Polignac 1780–1847.JPG|thumb|Jules de Polignac noin vuonna 1810.]]
'''Auguste Jules Armand Marie de Polignac''' [polinja’k]<ref name="SHK">''Suuri henkilökirja'', s. 530. WSOY, Helsinki 2001.</ref> ([[14. toukokuuta]] [[1780]] [[Versailles]] – [[2. maaliskuuta]] [[1847]] [[Pariisi]])<ref name="brit1">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/467353/Jules-Armand-prince-de-Polignac Jules-Armand, prince de Polignac] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 30.3.2013.</ref> oli ranskalainen aatelismies ja [[Rojalismi|ultrarojalistinen]] poliitikko, joka toimi [[Ranskan pääministeri]]nä vuosina 1829–1830. Hänen taantumuksellinen politiikkansa johti [[Heinäkuun vallankumous|heinäkuun vallankumouksen]] syttymiseen vuonna 1830.
 
Jules de Polignac kuului vanhaan ja merkittävään ranskalaiseen [[Polignac]]in aatelissukuun. Hänen vahempansa olivat vuonna 1780 [[herttua]]n arvon saanut Jules de Polignac sekä kuningatar [[Marie Antoinette]]n suosikki [[Yolande de Polastron]]. Hänen isänsä oli myös tunnettu ultrarojalisti. Jules de Polignac asui [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] jälkeen vuosia maanpaossa Englannissa. Palattuaan Ranskaan häntä syytettiin juonittelusta [[Napoleon]]ia vastaan ja hän oli vangittuna vuosina 1804–1813. [[Bourbon-restauraatio]]n yhteydessä 1815 hän sai [[Ranskan päärit|päärinarvon]], joka oikeutti paikkaan uudessa parlamentin ylähuoneessa eli päärien kamarissa. Hän kuitenkin kieltäytyi aluksi vannomasta paikan vastaanottamisen edellytyksenä ollutta perustuslaillista valaa, koska katsoi sen loukkaavan paavillisia oikeuksia. Kiitollisena tästä [[Pyhä istuin]] myönsi hänelle vuonna 1820 [[Prinssi (aatelisarvo)Ruhtinas|prinssinruhtinaan]] arvon, joka tunnustettiin Ranskassa 1822.<ref name="brit1" /><ref name="brit2">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/467360/Polignac-family#ref103932 Polignac family] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 30.3.2013.</ref> Kuningas [[Ludvig XVIII]] nimitti hänet Ranskan lähettilääksi Englantiin vuonna 1823.
 
Polignacin ultrarojalismi vetosi kuningas [[Kaarle X (Ranska)|Kaarle X:een]], joka nimitti hänet ulkoministeriksi 8. elokuuta ja pääministeriksi 17. marraskuuta 1829.<ref name="brit1" /><ref name="brit2" /> Polignacin Välimeren-politiikka johti [[Algerin valtaus|Algerin valtaukseen]].<ref name="SHK" /> Vuoden 1830 edustajainkamarin vaaleissa hänen hallituksensa kuitenkin menetti enemmistön tuen. Tällöin Polignac olisuostutteli vastuussaKaarlen antamaan 25. heinäkuuta 1830 [[Heinäkuun säädöksetordonannsit|taantumuksellisistaheinäkuun säädöksistäordonansseina]] tunnetut säädökset, jotka laukaisivatlakkauttivat heinäkuussalehdistönvapauden 1830ja veivät äänioikeuden suurelta osalta porvaristoa. Tämä nähtiin hyökkäyksenä perustuslakia vastaan ja laukaisi Ranskassa välittömästi uuden vallankumouksen, joka johti muutamassa päivässä Kaarlen kukistumiseen.<ref>''Ihmiskunnan Senkronikka 1739–1860'', s. 716–717. Gummerus 1988.</ref> seurauksenaSeurauksena Polignac vangittiin ja joulukuussa 1830 hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Hänet vapautettiin marraskuussa 1836 ja karkotettiin maasta. Hän pääsi palaamaan Ranskaan vasta vuonna 1845.<ref name="brit1" /><ref name="brit2" />
 
Jules de Polignac kuului vanhaan ja merkittävään ranskalaiseen [[Polignac]]in aatelissukuun. Hänen vahempansa olivat vuonna 1780 [[herttua]]n arvon saanut Jules de Polignac sekä kuningatar [[Marie Antoinette]]n suosikki [[Yolande de Polastron]]. Hänen isänsä oli myös tunnettu ultrarojalisti. Jules de Polignac asui [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan suuren vallankumouksen]] jälkeen vuosia maanpaossa Englannissa. Palattuaan Ranskaan häntä syytettiin juonittelusta [[Napoleon]]ia vastaan ja hän oli vangittuna vuosina 1804–1813. [[Bourbon-restauraatio]]n yhteydessä 1815 hän sai [[Ranskan päärit|päärinarvon]], joka oikeutti paikkaan uudessa parlamentin ylähuoneessa eli päärien kamarissa. Hän kuitenkin kieltäytyi aluksi vannomasta paikan vastaanottamisen edellytyksenä ollutta perustuslaillista valaa, koska katsoi sen loukkaavan paavillisia oikeuksia. Kiitollisena tästä [[Pyhä istuin]] myönsi hänelle vuonna 1820 [[Prinssi (aatelisarvo)|prinssin]] arvon, joka tunnustettiin Ranskassa 1822.<ref name="brit1" /><ref name="brit2">[http://www.britannica.com/EBchecked/topic/467360/Polignac-family#ref103932 Polignac family] {{en}} ''Encyclopædia Britannica Online Academic Edition''. Viitattu 30.3.2013.</ref> Kuningas [[Ludvig XVIII]] nimitti hänet Ranskan lähettilääksi Englantiin vuonna 1823.
 
Polignacin ultrarojalismi vetosi kuningas [[Kaarle X (Ranska)|Kaarle X:een]], joka nimitti hänet ulkoministeriksi 8. elokuuta ja pääministeriksi 17. marraskuuta 1829. Polignac oli vastuussa [[Heinäkuun säädökset|taantumuksellisista säädöksistä]], jotka laukaisivat heinäkuussa 1830 Ranskassa uuden vallankumouksen. Sen seurauksena Polignac vangittiin ja joulukuussa 1830 hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Hänet vapautettiin marraskuussa 1836 ja karkotettiin maasta. Hän pääsi palaamaan Ranskaan vasta vuonna 1845.<ref name="brit1" /><ref name="brit2" />
 
==Lähteet==

Navigointivalikko