Ero sivun ”Projekti 629” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ZéroBot (keskustelu | muokkaukset)
MastiBot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.3) (Botti muutti kielilinkin en:Golf class submarine muotoon en:Golf-class submarine
Rivi 42: Rivi 42:
[[cs:Projekt 629]]
[[cs:Projekt 629]]
[[de:Projekt 629]]
[[de:Projekt 629]]
[[en:Golf class submarine]]
[[en:Golf-class submarine]]
[[es:Clase Golf]]
[[es:Clase Golf]]
[[ko:골프급 잠수함]]
[[ko:골프급 잠수함]]

Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 17.58

Projekti 629
NATO: Golf
Luokan vene
Luokan vene
Tekniset tiedot
Uppouma 2500 t (pinnalla)
2900 t (sukelluksissa)
Pituus 99 m
Leveys 8,0 m
Syväys 6,6 m
Koneteho 6000 bhp (pinnalla)
5300 bhp (sukelluksissa)
Nopeus 12 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 59
Aseistus
Meritorjunta 3 x SS-N-4 -ohjusta
10 x 533 mm torpedoputkea

Projekti 629 (NATO-koodinimi: Golf) oli Neuvostoliiton laivaston 1950-luvun lopun dieselkäyttöisten ballistisin ohjuksin varustettu sukellusveneluokka.

Luokan suunnittelu aloitettiin 1950-luvun puolivälissä pian sen jälkeen kun Projekti 611:n (Zulu) veneeseen oli sijoitettu menestyksekkäästi R-11FM Scud -ohjus, joka pystyi kuljettamaan ydinkärjen. Ohjuksen kantomatka oli ydinkärjellä varustettuna noin 150 km.

Suunnittelutoimisto oli OKB-16, joka suunnittelu myös D-2-laukaisujärjestelmän, joka oli tarkoitus sijoittaa veneeseen. Vene itse perustui Projekti 641:een (Foxtrot). Sukellusveneeseen sijoitettiin kolme ohjusta siiloihin tornin taakse. Ohjukset voitiin laukaista vain pinnalta, mutta veneen liikkuessa. Laukaisun valmistelu kesti noin tunnin, mutta se voitiin tehdä veden alla, jonka jälkeen kolme ohjusta voitiin laukaista pinnalta 12 minuutissa. Lisäksi veneissä oli kuusi 533 mm torpedoputkea.

Kolmen veneen jälkeen ohjukseksi tuli uudempi nestepolttoaineinen yksivaiheinen R-13 (SS-N-4 Sark), jonka kantama oli 600 km.

Veneitä rakennettiin 23, 16 Severodvinskissa ja seitsemän Komsomolsk-na-Amuressa tehtaalla №199. Ensimmäiset otettiin käyttöön 1958 ja viimeiset 1962. Suunnitelmat myytiin myös Kiinan kansantasavaltaan 1959, mutta Neuvostoliiton ja Kiinan välirikon jälkeen neuvostoliittolaiset lähtivät Kiinasta elokuussa 1960.

Neljätoista venettä uudistettiin (629A, Golf II) 1966–1972 varustamalla ne R-21-ohjuksin (SS-N-5 Serb), jonka kantomatka oli 1400 km. Neljä uudistettiin komento- ja viestialuksiksi 629R. Yksittäisiä veneitä varustettiin ohjuksilla R-29 (SS-N-8) (Projekti 601), R-27K (SS-NX-13) (Projekti 605) ja R-39 (Projekti 619).[1]

Maalis–huhtikuussa 1968 K-129 upposi Tyynellämerellä 1390 km Oahusta noin 5 kilometrin syvyyteen. Yhdysvaltain SOSUS-kuuntelujärjestelmä havaitsi veneen uppoamisen. Yhdysvaltain CIA nosti heinäkuussa 1974 Project Jenniferissä rakentamansa erikoisvalmisteisen USNS Glomar Explorer -aluksen avulla uponneen aluksen 38 jalkaa pitkän keulaosaston, jossa oli kahdeksan merisotilaan ruumiit sekä kaksi ydintorpedoa.

Lähteet

  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1. (englanniksi)
  • 629 GOLF

Viitteet

  1. Gardiner, Robert s. 401