Projekti 667A

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Projketi 667A
NATO: Yankee
Yankee II -luokan alus
Yankee II -luokan alus
Naval Ensign of Russia.svg
Tekniset tiedot
Uppouma 8000 t (pinnalla)
9600 t (sukelluksissa)
Pituus 130,0 m
Leveys 12,0 m
syväys 8,8 m
Koneteho 1 ydinreaktori 50000 shp
Nopeus 27 solmua
Miehistöä 120
Aseistus
Meritorjunta 16 x SS-N-6
4 x 533 mm torpedoputkea
2 x 406 mm torpedoputkea

Projekti 667A (NATO-koodi: Yankee) oli Neuvostoliiton laivaston kylmän sodan aikainen strateginen ohjussukellusveneluokka. Veneitä rakennettiin 34 kappaletta vuodesta 1968 lähtien. Veneet aseistettiin kuudellatoista keskimatkan yhden megatonnin ydinkärkisellä ballistisella ohjuksella tyyppiä R-27.

Luokka edusti Neuvostoliiton ohjussukellusveneiden toista sukupolvea, ja oli tulivoimaltaan verrattavissa Yhdysvaltain laivaston aluksiin ja olivat hiljaisempia kuin edeltäjänsä Projekti 658 -luokan veneet (NATO: Hotel).

Suunnitteluprojekti alkoi 1958 OKB-18:ssa. Kaksi erilaista suunnitelmaa tehtiin, joista toinen hyväksyttiin. Molempien suunnitelmien pääsuunnittelijana oli Abram S. Kassatsijer. Ongelmien ilmaantuessa pääsuunnittelijaksi tuli Sergei I. Kovaljov ja ensimmäiset valmistuneet veneet olivat tyyppiä 667A, joka hyväksyttiin tuotantoon 1962. Veneessä on kaksi erillistä painevesireaktoria VM-2-4 ja kaksi potkuria.

palava 667A, K-219 merellä 1.10.1986

Aseistuksena on 16 × R-27, jonka kantomatka on noin 2400 km. Ohjukset on sijoitettu rungon sisään kahteen riviin. Ne voidaan laukaista kahdeksan minuutin valmistelulla 40–50 metrin syvyydestä veneen liikkuessa 3–4 solmua. Ohjuslaukaisu tapahtuu neljän ohjuksen ryhmissä, joissa kahden ohjuksen väli on 8 sekuntia. Sen jälkeen veneen pitää palata takaisin laukaisusyvyyteen ja toisen ja kolmannen salvon välissä on pumpattava vettä tankeista siiloihin, joka vie 15–20 minuuttia. Ohjuksen kantomatkan vuoksi laukaisu tapahtuu Yhdysvaltain rannikon edustalta. 1970-luvulla kolme venettä oli jatkuvasti partioimassa Bermudan itäpuolella. Yksi veneistä menetettiin, K-219 upposi 6. lokakuuta 1986 ohjusosaston tulipalon jälkeen Hatterasin syvänteeseen Bermudan itäpuolelle. Veneessä on arviolta 34 ydinkärkeä ja kaksi reaktoria.

Neuvostoliitto kehitti veneisiin taistelujärjestelmän, joka mahdollisti signaalien vastaanoton 50 metrin syvyydestä veneen perässä vedettävän antennin avulla. Ensimmäisissä neljässä veneessä oli Sigma-navigaatiojärjestelmä, ja seuraavissa Tobol, joka oli ensimmäinen neuvostoliittolainen satelliitteja käyttävä navigointijärjestelmä.

Ensimmäinen 667A-vene laskettiin vesille 1964 Severodvinskissa ja se suoritti kokeet heinäkuussa 1967 ja otettiin palvelukseen saman vuoden lopussa. Vuosina 1967–1974 veneitä rakennettiin 34, joista 24 Severodvinskissa ja kymmenen Komsomolsk-na-Amuressa.

Edelleenkehitelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1972–1983 veneet varustettiin uudella D-5U-laukaisujärjestelmällä ja R-27U-ohjuksin. R-27U:n kantomatka oli 3000 km ja siihen sai useampia taistelukärkiä. Päivitetyt veneet saivan mallinimen 667AU.

Projekti 667A:sta tehtiin useita muunnoksia. K-140 muunnettiin kuljettamaan kiinteäpolttoaineista RS-16-ohjusta (SS-N-17 Snipe)[1], joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen kiinteäpolttoaineinen ballistinen sukellusveneohjus. Tämä projekti sai nimen 667AM "Navaga-M" ja NATO-koodin Yankee II. Ei ole selvää miksi vain yksi tällainen vene tehtiin. Se palveli kuitenkin vuoteen 1990.

Projekti 667M "Andromeda" oli yhden veneen (K-420) muunnos vuonna 1983 kantamaan risteilyohjuksia. Aseistuksena oli 12 ydinkärkistä risteilyohjusta Meteorit-M (SS-NX-24) sijoitettuna painerungon ulkopuolelle. Ohjus oli kokeellinen, lensi kaksinkertaista yliääninopeutta 5000 km matkan ja siinä oli kaksi ydinkärkeä. Ohjuksella tehtiin kokeita Barentsinmerellä joulukuusta 1983 alkaen kaikkiaan 21. Projekti kuitenkin keskeytettiin. Massiivisella ohjukselle sovitettu vene oli 153 metriä pitkä ja sai NATO-koodinimen Yankee Sidecar.[1]

"Yankee Notch"

Projekti 667AT "Gruša" oli kolmen veneen, K-253, K-395, K-423, muunnos kantamaan strategista risteilyohjusta RK-55 "Granat". Lisäksi kolmen muun muunnostyötä suunniteltiin, muttei toteutettu. Veneiden keskikohdan ohjussiilo-osasto korvattiin uudella. Muunnostyö oli seurausta SALT-aserajoitussopimuksesta. Vene piteni 140 metriin ja sai NATO-koodinimen Yankee Notch.

Projekti 09774 (667АН) oli veneen K-411 "Orenburg" muunnos 1990 emälaivaksi Paltus-minisukellusveneille ja tieteelliseen tutkimukseen. Veneen pituudeksi tuli 160 metriä, joten se oli projekti 667A:n veneistä pisin. Se sai NATO-koodinimen Yankee Stretch.

K-403 "Kazan" muunnettiin vuosina 1979–1983 projekti 667AK "Akson-1" koealukseksi, joka varustettiin ohjusten sijaan radiolaitteistolla ja hinattavalla hydroakustisella laitteistolla. Se sai koodinimen Yankee Pod.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Gardiner, Robert s. 403