Ero sivun ”Madeirankiitäjä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ak: Uusi sivu: {{Taksonomia/eläimet | nimi = Madeirankiitäjä | status = {{Elinvoimainen}} | iucn = 106001777 | kuva = | leveys = 250 | kuvateksti = | domeeni = Aitotumaiset'' Eucarya'' | ... |
p Botti lisäsi: ceb:Apus unicolor |
||
| Rivi 39: | Rivi 39: | ||
[[az:Apus unicolor]] |
[[az:Apus unicolor]] |
||
[[ca:Falciot unicolor]] |
[[ca:Falciot unicolor]] |
||
[[ceb:Apus unicolor]] |
|||
[[de:Einfarbsegler]] |
[[de:Einfarbsegler]] |
||
[[en:Plain Swift]] |
[[en:Plain Swift]] |
||
Versio 17. helmikuuta 2013 kello 15.39
| Madeirankiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Kiitäjälinnut Apodiformes |
| Heimo: | Kiitäjät Apodidae |
| Suku: | Tervakiitäjät Apus |
| Laji: | unicolor |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Madeirankiitäjä (Apus unicolor) on kiitäjiin kuuluva lintulaji.
Tuntomerkit
Madeirankiitäjä on 14-15,5 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 36-39 senttimetriä. Väritykseltään se muistuttaa suuresti tervapääskyä. Se on tummanvärinen, mutta hieman tervapääskyä vaaleampi ja pienikokoisempi. Sillä on vaalea kurkkulappu, joka on pienempi ja epäselvempi kuin tervapääskyllä. Lisäksi madeirankiitäjän pyrstö on suhteessa pitempi ja sen siivet ovat kapeammat kuin tervapääskyllä.[2]
Madeirankiitäjän ääni kirkunaa, joka ei eronne tervapääskyn äänistä.[2]
Levinneisyys
Madeirankiitäjä pesii Madeiralla ja Kanarian saarilla. Laji talvehtii Luoteis-Afrikan rannikolla, mutta osa jää talveksi pesimäalueille.[1][2] Madeirankiitäjäkannan kooksi on arvioitu 7500-30000 yksilöä ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Apus unicolor IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 236. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.