Ero sivun ”Erhu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 8: | Rivi 8: | ||
Erhua soitetaan istualtaan, resonaattori vasenta reittä vasten. Vasen käsi liikkuu pystysuunnassa etsien oikeaa sävelkorkeutta samalla kun oikea käsi liikuttaa jousta vaakasuunnassa. |
Erhua soitetaan istualtaan, resonaattori vasenta reittä vasten. Vasen käsi liikkuu pystysuunnassa etsien oikeaa sävelkorkeutta samalla kun oikea käsi liikuttaa jousta vaakasuunnassa. |
||
Kielet on yleensä viritetty länsimaisen puhtaan [[ |
Kielet on yleensä viritetty länsimaisen puhtaan [[Kvintti|kvintin]] päähän toisistaan (yleensä d4 ja a4). Soittimessa ei ole otelautaa, joten soitosta kuuluva ääni liikkuu saumattomasti ja ääni voi kuulostaa länsimaiseen [[Sävellaji|sävellajikeskeiseen]] musiikkiin tottuneelle alkuun "epävireiseltä". Nykymusiikissa erhua voi soittaa myös näppäillen, jolloin syntyy vaimea ja kaiuton ääni.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://fi.radio86.com/kiinalainen-kulttuuri/erhu-kiinan-vastine-viululle | Nimeke = Erhu: Kiinan vastine viululle | Julkaisija = radio86.com | Viitattu = 5.11.2011}}</ref> |
||
== Lähteet == |
== Lähteet == |
||
Versio 11. helmikuuta 2013 kello 11.56
Erhu (二胡, pinyin èrhú) on kiinalainen kaksikielinen jousisoitin.[1]Sitä käytetään kiinalaisessa musiikissa sekä soolosoittimena että yhtyeissä. Erhu kuuluu niin sanottuun huqin-soitinten ryhmään. Erhua on käytetty kiinalaisessa musiikissa yli tuhannen vuoden ajan. Erhu on kehittynyt kaksikielisestä kiinalaisesta xiqin-luutusta, jonka juuret löytyvät tuhat vuotta sitten Kiinassa eläneen mongolialaisen Xi-kansan keskuudesta.
Erhun kahdeksankulmainen resonaattori on tavallisesti tehty eebenpuusta tai santelipuusta, ja sen etuosan aukko on peitetty pytonkäärmeen nahalla. Käärmeennahka antaa soittimelle sen ainutlaatuisen sointivärin. Kaikukopasta lähtee pystysuora kaula, jonka päässä on kaksi suurta viritystappia.
Toisin kuin länsimaisissa jousisoittimissa, erhussa ei ole otelautaa, vaan sen kieliä painetaan ilmassa. Toinen erhun ominaispiirre on sen 76 senttimetriä pitkä jousi. Kaareva jousi päällystetään hevosenjouhilla ja kiinnitetään kahden kielen väliin siten, ettei sitä voi irrottaa. Erhun kielet tehdään perinteisesti silkistä, mutta nykyään käytetään myös metallisia kieliä.
Erhua soitetaan istualtaan, resonaattori vasenta reittä vasten. Vasen käsi liikkuu pystysuunnassa etsien oikeaa sävelkorkeutta samalla kun oikea käsi liikuttaa jousta vaakasuunnassa.
Kielet on yleensä viritetty länsimaisen puhtaan kvintin päähän toisistaan (yleensä d4 ja a4). Soittimessa ei ole otelautaa, joten soitosta kuuluva ääni liikkuu saumattomasti ja ääni voi kuulostaa länsimaiseen sävellajikeskeiseen musiikkiin tottuneelle alkuun "epävireiseltä". Nykymusiikissa erhua voi soittaa myös näppäillen, jolloin syntyy vaimea ja kaiuton ääni.[2]
Lähteet
- ↑ Erhu - Chinese violin or fiddle philmultic.com. Montreal, Quebec, Kanada: Philmultic Management & Productions Inc.. Viitattu 3.7.2010. (englanniksi)
- ↑ Erhu: Kiinan vastine viululle radio86.com. Viitattu 5.11.2011.
Aiheesta muualla
- Suosittu erhukappale "Kilpaa laukkaavat hevoset" (赛马) pianosäestyksellä. Kappaleeseen kuuluu monia eri erhutekniikoita kuten näppäily, spiccato ja erikoisuutena hevosen hirnuntaa jäljittelevä korkea vibrato-tremolo.