Faradayn vakio

Faradayn vakio (merkitään tunnuksella F) määritellään Avogadron vakion ja alkeisvarauksen tulona:

$F=N_{A}\cdot q$,

missä N_A on Avogadron vakio (n. 6,02 x 10²³ mol^-1) ja q on elektronin varaus (n. 1,602 x 10⁻¹⁹ coulombia).

Faradayn vakion virallinen arvo on NIST:n mukaan 96 485,3383 C/mol. Laskuissa käytetään usein likiarvoa 96 500 C/mol (tai As/mol).

Alkujaan Faradayn vakion arvo määritettiin ensin punnitsemalla liuenneen hopean määrä elektrolyyttisessä liuoksessa virtapiirissä, jossa sähkövirran määrä ja kulunut aika mitattiin. Tästä tuloksesta laskettiin Avogadron vakio.

Sähkömäärän ja ainemäärän välisen suhteen kehitti englantilainen Michael Faraday vuonna 1834.