Ero sivun ”Projekti 659” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 45: Rivi 45:
[[pl:Okręty podwodne projektu 659]]
[[pl:Okręty podwodne projektu 659]]
[[ru:Подводные лодки проекта 675]]
[[ru:Подводные лодки проекта 675]]
[[uk:675 (тип атомних підводних човнів СРСР)]]
[[zh:E级核潜艇]]
[[zh:E级核潜艇]]

Versio 12. lokakuuta 2012 kello 22.06

Projekti 659
NATO: Echo
Luokan vene
Luokan vene
Tekniset tiedot
Uppouma 4500 t (pinnalla)
5500 t (sukelluksissa)
Pituus 110,0 m
Leveys 9,1 m
Syväys 7,5 m
Koneteho 1 x ydinreaktori 25000 shp
Nopeus 20 solmua (pinnalla)
25 solmua (sukelluksissa)
Miehistöä 75
Aseistus
Meritorjunta 8 x SS-N-3 -ohjusta
6 x 533 mm torpedoputkea
4 x 406 mm torpedoputkea

Projekti 659 (Nato-raportointinimi Echo) oli Neuvostoliiton laivaston 1960-luvun ydinkäyttöinen ohjuksin aseistettu ohjussukellusveneluokka.

Projekti 659:n veneitä valmistui viisi Komsomolin telakalla Komsomolsk-na-Amuressa Kauko-idässä vuosina 1960–1962. Niiden aseistuksena on kahdeksan P-5 Pjatjorka (SS-N-3c Shaddock) -risteilyohjusta. Käyttötarkoitus oli strateginen, ts. uhata Yhdysvaltain maaperää ydinohjuksilla. Kaikki veneet palvelivat Tyynenmeren laivastossa. Ballististen ohjusten kehitys jätti tällaiset veneet nopeasti vanhentuneiksi. Ne muunnettiin 1970-luvun alussa SALT-1-sopimuksen rajoitusten vuoksi hyökkäyssukellusveneiksi (659T, Торпедная, Torpednaja). Osa poistettiin käytöstä 1980-luvun puolivälissä, loput 1990.[1]

ohjuksen laukaisu

Projekti 659:n seuraava versio oli projekti 675 (NATO: Echo II). Runkoa jatkettiin viisi metriä jolloin veneeseen saatiin mahtumaan kahdeksan ohjusta. Veneessä oli myös samanlainen tutka kuin Projekti 651 (Juliett) -veneessä, joten vene pystyi kantamaan P-5:n pohjalta kehitettyä meritorjuntaohjusta P-6:tta. Veneiden ensisijainen tarkoitus oli toimia Yhdysvaltain lentotukialuksia vastaan, joiden A-3 Skywarriorit uhkasivat Neuvostoliittoa ydiniskulla. Läntisten arvioiden mukaan kaikkien ohjusten laukaisu kesti 20 minuuttia, ja sen voi tehdä vain pinnalta. Sen jälkeen veneen oli ohjattava ohjukset datalinkin välityksellä maaliin sukellusveneen tutkan lukemien mukaan. P-6-ohjuksen kantomatka oli 150—200 km, mutta 1970-luvun lopussa Yhdysvaltain lentotukialusryhmien ilmasuoja laajeni 250–300 km:iin F-4 Phantomin AIM-7-ohjuksen ja E-2A-koneiden myötä.

Projekti 675 (NATO: Echo II) -veneitä rakennettiin 1962–1968 29 kappaletta, joista kymmenisen muunnettiin 1980-luvulla kuljettamaan P-500 Bazalt -ohjuksia.

Lähteet

Viitteet

  1. Gardiner, Robert s. 401