Ero sivun ”Piko ja Fantasio” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Mangouste (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
Rivi 123: Rivi 123:
=== Yoann & Vehlmann ===
=== Yoann & Vehlmann ===
* 51. {{Kirjaviite | Nimeke=[[Varokaa zorkoneita]] | Selite=(Alerte aux Zorkons, 2010.) Tarina: Fabien Vehlmann. Piirtänyt Yoann | Julkaisija=Egmont | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBN 978-952-233-453-4}}
* 51. {{Kirjaviite | Nimeke=[[Varokaa zorkoneita]] | Selite=(Alerte aux Zorkons, 2010.) Tarina: Fabien Vehlmann. Piirtänyt Yoann | Julkaisija=Egmont | Vuosi=2011 | Tunniste=ISBN 978-952-233-453-4}}
* 52. {{Kirjaviite | Nimeke=[[Zetan pimeä puoli]] | Selite=(La face cachée du Z, 2011.) Tarina: Fabien Vehlmann. Piirtänyt Yoann | Julkaisija=Egmont | Vuosi=2012 | Tunniste=ISBN 978-952-233-557-9}}


=== Pääsarjaan kuulumattomat ===
=== Pääsarjaan kuulumattomat ===

Versio 17. toukokuuta 2012 kello 10.48

Piko ja Fantasio Moskovassa -albumin kansi.
Piko ja Fantasio Moskovassa -albumin kansi.
Kustantaja Dupuis
Julkaisuaika 1938–
Päähahmo(t) Piko ja Fantasio
Kirjoittaja(t) André Franquin ym.
Sarja: Piko ja Fantasio

Piko ja Fantasio (Spirou et Fantasio) on eräs suosituimmista perinteisistä ranskalais-belgialaisista sarjakuvista. Vuodesta 1938 julkaistulla sarjalla on yhteisiä piirteitä muiden eurooppalaisten humorististen seikkailusarjakuvien kuten Tintin ja Asterixin kanssa. Sarjalla on ollut useita tekijöitä, tunnetuimpana André Franquin vuosina 1947–68. Sarjakuvan päähenkilöinä ovat Piko ja Fantasio, jotka seikkailevat ympäri maailmaa. Apuna heillä on Pikon lemmikkiorava Spip ja keksijäystävä Sieninevan kreivi.

Historia

Pikon loi ranskalainen Robert Velter vuonna 1938 belgialaisen Dupuis-kustantamon pyynnöstä. Dupuis alkoi huhtikuussa 1938 julkaista Spirou-sarjakuvalehteä, johon tarvittiin uusia hahmoja. Piko oli alun perin hotellin hissipoika ja esiintyi sarjassa myöhemminkin hotellipojan punaisessa työasussa. Sodanaikaisten yleisten ja henkilökohtaisten vaikeuksien vuoksi Velter myi sarjakuvan oikeudet Dupuis'ille 1943. Se palkkasi Pikon uudeksi piirtäjäksi Jijén. Tämä toi sarjaan uuden hahmon Fantasion.

Tunnetuin sarjakuvan tekijä ja kuvittaja oli belgialainen André Franquin, joka alkoi tehdä Piko ja Fantasio -seikkailuja vuonna 1947. Franquin kehitti sarjaa lyhyistä tarinoista pitempien juonikokonaisuuksien suuntaan ja toi sarjaan useita sivuhahmoja, kuten keksijän ja tiedemiehen Sieninevan kreivin, hullun tiedemiehen Zorbulin, Fantasion vallanhimoisen serkun Santafion, toimittaja-Tiinan ja jännittävän Palombian sademetsistä tuodun eläimen, Marsupilamin.

Vuodesta 1959 alkaen Franquin alkoi työskennellä yhdessä käsikirjoittaja Gregin ja taustoja piirtäneen Jidéhemin kanssa. 1960-luvulla syntyivät klassiset Zorbul-tarinat. Franquin oli kuitenkin kiinnostuneempi tekemään omaa sarjaansa Niilo Pielistä ja jätti Pikon piirtämisen muiden käsiin pitäen itsellään vain Marsupilami-hahmon oikeudet. Franquinin viimeinen Piko-tarina Vauvanvaippoja Sieninevassa on jo osin sarjan parodiaa.

Franquinin jälkeen Pikoa ja Fantasiota teki 1970-luvulla Jean-Claude Fournier ja hänen jälkeensä lyhyen aikaa Nic Broca ja käsikirjoittaja Raoul Cauvin. 1980-luvulla parivaljakko Tome (käsikirjoittaja) ja Janry (piirtäjä) toivat sarjalle uutta suosiota. Vuonna 1998 ilmestyneessä albumissa Kone joka näki unia tekijät kokeilivat uudistaa sarjaa realistisempaan suuntaan. Tämän jälkeen he keskittyivät piirtämään Pikon rinnakkaissarjaa Pikku Pikoa, jonka pääosassa on Piko lapsena. Tämän sarjan Pikolla ei tosin ole paljon yhteistä alkuperäisen hahmon kanssa.

Vuonna 2004 Pikon ja Fantasion uusiksi piirtäjiksi tulivat Jean-David Morvan (käsikirjoittaja) ja José-Luis Munuera (piirtäjä). He tekivät neljä albumia, joiden modernissa piirrosasussa oli manga-vaikutteita. Kustantaja ei ollut tyytyväinen albumien myyntilukuihin ja alkoi etsiä uusia tekijöitä.

Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarja syntyi vuonna 2006. Tässä rinnakkaissarjassa eri tekijät saivat kokeilla sarjaa yhdellä albumilla. Ensimmäisen albumin tekivät käsikirjoittaja Fabien Vehlmann ja piirtäjä Yoann. Émile Bravon Piko: Nuoren sankarin päiväkirja (2008) sai palkinnon Angoulêmen festivaaleilla. Yannin käsikirjoittama ja Olivier Schwartzin Tummanvihreä pikkolopoika (2009) herätti myös ristiriitoja kuvatessaan kevyellä otteella toisen maailmansodan aikaa.

Vuonna 2009 ilmoitettiin että Pikon ja Fantasion seikkailuja -pääsarjan tekijöiksi on valittu Fabien Vehlmann ja Yoann. Heidän albuminsa Varokaa zorkoneita ilmestyi 2010. Tekijöiden tyyli on lähellä Morvanin ja Munueraa. Suomalainen kustantaja markkinoi albumia osana Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarjaa.

Hahmoja

Sarjan päähahmoja ovat etenkin:

  • Piko – sarjan päähenkilö. Perinteinen sankarihahmo, jolla on vahva oikeudentunto.
  • Fantasio – Pikon paras ystävä ja seikkailutoveri, ammatiltaan toimittaja, luonteeltaan herkästi kiihtyvä.
  • Spip – Pikon lemmikkiorava
  • Marsupilami – pitkähäntäinen Etelä-Amerikan viidakon eläin.
  • Sieninevan kreivi – hieman hajamielinen nero, jonka keksinnöt ovat usein avuksi pääkaksikolle.
  • Tiina – toimittajakumppani, Fantasion kilpailija (alkukielellä Seccotine, lehtisuomennoksissa Kitariina)
  • Zorbul – hullu tiedemies.

Piko ja Fantasio Suomessa

Piko ja Fantasio seikkailivat Suomessa ensin Tipsu ja Tapsu -nimisenä sarjakuvana Semicin kustantamassa Trumf-albumisarjassa (1972–1974). Vuodesta 1973 seikkailuja nähtiin jatkosarjoina Ruutu-sarjakuvalehdessä ja sitten sen jatkajassa, Non Stop -sarjakuvalehdessä vuoteen 1979.[1] Sittemmin Pikon ja Fantasion seikkailuja -sarja on ilmestynyt omina albumeinaan, joiden kustantaja on Semicin seuraaja Egmont.

Albumit

André Franquin

  • Lyhyet tarinat Kuplamiehet, Tembo Tabu ja Pienoismallit on tehty tilaustyönä Le Parisien Libéré -lehteen.

Fournier

  • 20. Le Faiseur d'Or (1970, Franquin piirsi Marsupilamin)
  • 21. Triangeli iskee. (Du glucose pour Noemie, 1970). Semic, 1998. ISBN 951-876-602-9.
  • 22. L'Abbaye Truquée (1972) (Muodostaa seuraavan kanssa yhtenäisen kokonaisuuden)
  • 23. Tora Torapa (1973)
  • 25. Le Gri-Gri du Niokolo-Koba (1974)
  • 26. Omenaviiniä tähtiin. (Du cidre pour les étoiles, 1975). Semic, 1997. ISBN 951-876-534-0.
  • 27. L'Ankou (1977)
  • 28. Kodo le tyran (Muodostaa seuraavan kanssa yhtenäisen kokonaisuuden) (1979)
  • 29. Des haricots partout (1980)

Nic & Cauvin

Tome & Janry

Morvan & Munuera

Yoann & Vehlmann

Pääsarjaan kuulumattomat

Lyhyiden tarinoiden kokoelmia:

  • Spirou et l'aventure (Jijé 1943–46) (1948)
  • L'Héritage (Franquin 1946) (1984)
  • Radar le robot (Franquin & Jijé, 1946–47, 1957) (1985)
  • La Voix sans maître et 5 autres aventures (Rob-Vel 1938, 1943; Franquin 1957; Nic & De Kuyssche 1980; Tome & Janry 1981–82, 1984) (2003)
  • Fantasio et le fantôme et 4 autres aventures (Jijé 1946; Franquin 1949, 1957, 1976; Yves Chaland 1982; Fournier 1971, 1973) (2003)

Pikon ja Fantasion uudet seikkailut -sarja

Rinnakkaissarja Une aventure de Spirou et Fantasio par..., myöhemmin nimellä Le Spirou de...

Tekijät eri aikoina

Lähteet

  1. Tipsu ja Tapsu; Viiruhännät (Trumf-albumeissa)
    • Viiruhännät: Villiä vauhtia viidakossa - 1973 (albumi numero 9)
    • Tipsu ja Tapsu: Huikean tuikea munaus - 1974 (albumi 12, 47 sivua) (Spirou et Fantasio: Le Voyageut de Mesozoique - 1957)
    • Tipsu ja Tapsu: Vauhtiveijarit valloillaan - 1974 (albumi 13, 43 sivua). Sisältää 3 tarinaa:
      • Bravo Brothers (22 s.) (Bravo les Brothers - 1966)
      • Öljysheikin superseikkailut (19 s.) (Vacances sans Histoires - 1957)
      • Toimelias lintusuojelija (2 s.) (Touches pas aux rouges-gorges - 1956)

Aiheesta muualla