Ero sivun ”Wieniläinen kahvila” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
PtG (keskustelu | muokkaukset) korjaus; ei varsinaisesti kuulu vielä Unescon listalle, vasta kansalliselle listalle... |
||
| Rivi 6: | Rivi 6: | ||
Ensimmäiset [[Wien]]in kahvilat avattiin 1600-luvun lopulla. Wienin kahviloiden loistoaikaa oli vuosisadanvaihde 1800/1900, jolloin siellä viettivät aikaa ja työskentelivät monet kirjailijat, kuten [[Arthur Schnitzler]], [[Stefan Zweig]], [[Peter Altenberg]], [[Karl Kraus]] ja [[Hermann Broch]]. Vakioasiakkaisiin kuului tuolloin myös tunnettuja taiteilijoita, tieteilijöitä ja poliitikkoja, kuten [[Egon Schiele]], [[Gustav Klimt]], [[Adolf Loos]], [[Theodor Herzl]] ja [[Alfred Adler]]. |
Ensimmäiset [[Wien]]in kahvilat avattiin 1600-luvun lopulla. Wienin kahviloiden loistoaikaa oli vuosisadanvaihde 1800/1900, jolloin siellä viettivät aikaa ja työskentelivät monet kirjailijat, kuten [[Arthur Schnitzler]], [[Stefan Zweig]], [[Peter Altenberg]], [[Karl Kraus]] ja [[Hermann Broch]]. Vakioasiakkaisiin kuului tuolloin myös tunnettuja taiteilijoita, tieteilijöitä ja poliitikkoja, kuten [[Egon Schiele]], [[Gustav Klimt]], [[Adolf Loos]], [[Theodor Herzl]] ja [[Alfred Adler]]. |
||
Lokakuusta 2011 lähtien ''Wienin kahvilakulttuuri'' on kuulunut |
Lokakuusta 2011 lähtien ''Wienin kahvilakulttuuri'' on kuulunut Itävallan kansalliselle listalle, josta valitaan [[Unesco]]n [[Aineettoman kulttuuriperinnön luettelo]]on. Wieniläiskahvilaa luonnehditaan paikaksi, "jossa saa häiriintymättä kuluttaa aikaansa, mutta laskussa on vain kahvi".<ref>[http://immaterielleskulturerbe.unesco.at/cgi-bin/unesco/element.pl?lang=en&bl=0&cat=3&aufnahmejahr=0&=Search&suchtext= Intangible Cultural Heritage in Austria:''Viennese Coffee House Culture'' Intangible Cultural Heritage in Austria Itävallan Unesco-komission verkkosivulla], viitattu 8.5.2012</ref> |
||
Wieniläiskahvilalle tyypillisiä piirteitä ovat marmorikantiset pöydät, [[Thonet-tuoli]]t ja päivälehdet. [[Stefan Zweig]] kuvaili kahvilaa tietynlaiseksi instituutioksi, "oikeastaan demokraattiseksi klubiksi, joka on kaikille avoin halvan kahvikupin hinnalla, jossa vieras voi istua tuntikausia tuon tilauksensa äärellä, keskustella, kirjoittaa, pelata korttia, ottaa vastaan postinsa ja ennen kaikkea lukea runsaasti tarjolla olevia päivä- ja aikakauslehtiä."<ref>[http://books.google.fi/books?id=JVEnG7KmIDYC&printsec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q&f=false Robert Edward Norton: ''Secret Germany: Stefan George and his circle'' (Google books)] s. 95 (Sitaatti alkujaan peräisin Stefan Zweigin teoksesta, joka ilmestynyt suomeksi: ''Eilispäivän maailma : erään eurooppalaisen muistelmia'', suom. Alf Krohn. Gummerus, 1945.</ref> |
Wieniläiskahvilalle tyypillisiä piirteitä ovat marmorikantiset pöydät, [[Thonet-tuoli]]t ja päivälehdet. [[Stefan Zweig]] kuvaili kahvilaa tietynlaiseksi instituutioksi, "oikeastaan demokraattiseksi klubiksi, joka on kaikille avoin halvan kahvikupin hinnalla, jossa vieras voi istua tuntikausia tuon tilauksensa äärellä, keskustella, kirjoittaa, pelata korttia, ottaa vastaan postinsa ja ennen kaikkea lukea runsaasti tarjolla olevia päivä- ja aikakauslehtiä."<ref>[http://books.google.fi/books?id=JVEnG7KmIDYC&printsec=frontcover&hl=fi#v=onepage&q&f=false Robert Edward Norton: ''Secret Germany: Stefan George and his circle'' (Google books)] s. 95 (Sitaatti alkujaan peräisin Stefan Zweigin teoksesta, joka ilmestynyt suomeksi: ''Eilispäivän maailma : erään eurooppalaisen muistelmia'', suom. Alf Krohn. Gummerus, 1945.</ref> |
||
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
[[Luokka:Kahvilat]] |
[[Luokka:Kahvilat]] |
||
[[Luokka:Wien]] |
[[Luokka:Wien]] |
||
[[Luokka: |
[[Luokka:Itävaltalainen kulttuuri]] |
||
[[bar:Weana Kafäähaus]] |
[[bar:Weana Kafäähaus]] |
||
Versio 16. toukokuuta 2012 kello 23.52
Wienerkafé on itävaltalainen kulttuuri-instituutio.
Ensimmäiset Wienin kahvilat avattiin 1600-luvun lopulla. Wienin kahviloiden loistoaikaa oli vuosisadanvaihde 1800/1900, jolloin siellä viettivät aikaa ja työskentelivät monet kirjailijat, kuten Arthur Schnitzler, Stefan Zweig, Peter Altenberg, Karl Kraus ja Hermann Broch. Vakioasiakkaisiin kuului tuolloin myös tunnettuja taiteilijoita, tieteilijöitä ja poliitikkoja, kuten Egon Schiele, Gustav Klimt, Adolf Loos, Theodor Herzl ja Alfred Adler.
Lokakuusta 2011 lähtien Wienin kahvilakulttuuri on kuulunut Itävallan kansalliselle listalle, josta valitaan Unescon Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Wieniläiskahvilaa luonnehditaan paikaksi, "jossa saa häiriintymättä kuluttaa aikaansa, mutta laskussa on vain kahvi".[1]
Wieniläiskahvilalle tyypillisiä piirteitä ovat marmorikantiset pöydät, Thonet-tuolit ja päivälehdet. Stefan Zweig kuvaili kahvilaa tietynlaiseksi instituutioksi, "oikeastaan demokraattiseksi klubiksi, joka on kaikille avoin halvan kahvikupin hinnalla, jossa vieras voi istua tuntikausia tuon tilauksensa äärellä, keskustella, kirjoittaa, pelata korttia, ottaa vastaan postinsa ja ennen kaikkea lukea runsaasti tarjolla olevia päivä- ja aikakauslehtiä."[2]
Valikoima wieniläiskahviloita
- Kaffee Alt Wien, Bäckerstrasse 9
- Café Bräunerhof, Stallburggasse 2 - Thomas Bernhardin lempikahvila
- Café Central, i Palais Ferstel - Peter Altenbergin lempikahvila
- Café Demel, Kohlmarkt 14
- Café Hawelka, Dorotheergasse 6
- Café Landtmann, Dr.-Karl-Lueger-Ring 4 - Sigmund Freudin lempikahvila
- Café Museum, Operngasse 7
- Café Prückel, Stubenring 24, t Dr. Karl-Lueger-Platzin kulmassa
- Café Ritter, Mariahilfer Strasse 73
- Hotel Sacher, Philharmonikerstrasse 4
- Café Schwarzenberg, Kärntner Ring 17 Schwarzenbergplatzilla
- Café Sperl, Gumpendorferstrasse 11
Lähteet
- ↑ Intangible Cultural Heritage in Austria:Viennese Coffee House Culture Intangible Cultural Heritage in Austria Itävallan Unesco-komission verkkosivulla, viitattu 8.5.2012
- ↑ Robert Edward Norton: Secret Germany: Stefan George and his circle (Google books) s. 95 (Sitaatti alkujaan peräisin Stefan Zweigin teoksesta, joka ilmestynyt suomeksi: Eilispäivän maailma : erään eurooppalaisen muistelmia, suom. Alf Krohn. Gummerus, 1945.