Ero sivun ”Sotavakuutus” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
uusi määritelmä ja linkit wikiaineistoon
p kh
Rivi 3: Rivi 3:
Suomen sotien aikana (1939–1944) henki-, sairaus-, ja työttömyysvakuutuksia myöntävillä vakuutuslaitoksilla oli lakiin perustuva oikeus kantaa vakuutuksenottajilta sosiaaliministeriön määräämä pakollinen sotalisämaksu sodasta aiheutuneiden vakuutustapahtumamenojen peittämiseksi. Sotavahinkolain määräämän [[palovakuutus|palovakuutuksen]] pakollisen sotalisämaksun kantoi [[Sotavahinkoyhdistys]], joka hoiti myös korvausten suorittamisen vahinkoa kärsineelle. Lisämaksu oli palovakuutuksissa enintään viisi prosenttia ja henkilövakuutuksissa yksi prosentti.<ref>Pieni tietosanakirja IV. Otava 1952.</ref>
Suomen sotien aikana (1939–1944) henki-, sairaus-, ja työttömyysvakuutuksia myöntävillä vakuutuslaitoksilla oli lakiin perustuva oikeus kantaa vakuutuksenottajilta sosiaaliministeriön määräämä pakollinen sotalisämaksu sodasta aiheutuneiden vakuutustapahtumamenojen peittämiseksi. Sotavahinkolain määräämän [[palovakuutus|palovakuutuksen]] pakollisen sotalisämaksun kantoi [[Sotavahinkoyhdistys]], joka hoiti myös korvausten suorittamisen vahinkoa kärsineelle. Lisämaksu oli palovakuutuksissa enintään viisi prosenttia ja henkilövakuutuksissa yksi prosentti.<ref>Pieni tietosanakirja IV. Otava 1952.</ref>


Sotavahinkolakien mukaan oli kaikkien palovakuuttajien osallistuttava solidaariresti kustannuksiin yhdessä valtion kanssa. Lisämaksun saattoi kuitenkin välttää siten, että jätti palovakuutuksen ottamatta, jolloin sai kuitenkin sotavahinkolain mukaisen korvauksen Sotavahinkoyhdistykseltä sotavahingon sattuessa. Moni jätti palovakuuttamatta myös sillä perusteella, että uskoi julkisuudessa esiintyneisiin tietoihin, joiden mukaan Jatkosota päättyisi nopeasti. Myös vakuutusarvot jäivät useimmilla alhaisiksi, jolloin taloudellinen vastuu siirtyi Sotavahinkoyhdistykselle.<ref name="Jatkosodan pikkujättiläinen">Jatkosodan pikkujättiläinen. WSOY 2007 ISBN 978-951-0-28690-6</ref>
Sotavahinkolakien mukaan oli kaikkien palovakuuttajien osallistuttava solidaarisesti kustannuksiin yhdessä valtion kanssa. Lisämaksun saattoi kuitenkin välttää jättämällä palovakuutuksen ottamatta, jolloin sai kuitenkin sotavahinkolain mukaisen korvauksen Sotavahinkoyhdistykseltä sotavahingon sattuessa. Moni jätti palovakuuttamatta myös sillä perusteella, että uskoi julkisuudessa esiintyneisiin tietoihin, joiden mukaan jatkosota päättyisi nopeasti. Lisäksi vakuutusarvot jäivät useimmilla alhaisiksi, jolloin taloudellinen vastuu siirtyi Sotavahinkoyhdistykselle.<ref name="Jatkosodan pikkujättiläinen">Jatkosodan pikkujättiläinen. WSOY 2007 ISBN 978-951-0-28690-6</ref>


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 17. huhtikuuta 2012 kello 12.55

Sotavakuutus on sodasta tai aseellisesta selkkauksesta aiheutuvien vahinkojen varalta tehty sopimus, jossa vakuutuksenantaja sitoutuu suorittamaan korvausta vakuutuksenottajalle vahingon sattuessa. Tavalliset vakuutukset eivät yleensä kata tällaisia vahinkoja, vaan korvauksen saamiseksi tarvitaan jokin lisävakuutus tai erityinen sotavakuutus.[1]

Suomen sotien aikana (1939–1944) henki-, sairaus-, ja työttömyysvakuutuksia myöntävillä vakuutuslaitoksilla oli lakiin perustuva oikeus kantaa vakuutuksenottajilta sosiaaliministeriön määräämä pakollinen sotalisämaksu sodasta aiheutuneiden vakuutustapahtumamenojen peittämiseksi. Sotavahinkolain määräämän palovakuutuksen pakollisen sotalisämaksun kantoi Sotavahinkoyhdistys, joka hoiti myös korvausten suorittamisen vahinkoa kärsineelle. Lisämaksu oli palovakuutuksissa enintään viisi prosenttia ja henkilövakuutuksissa yksi prosentti.[2]

Sotavahinkolakien mukaan oli kaikkien palovakuuttajien osallistuttava solidaarisesti kustannuksiin yhdessä valtion kanssa. Lisämaksun saattoi kuitenkin välttää jättämällä palovakuutuksen ottamatta, jolloin sai kuitenkin sotavahinkolain mukaisen korvauksen Sotavahinkoyhdistykseltä sotavahingon sattuessa. Moni jätti palovakuuttamatta myös sillä perusteella, että uskoi julkisuudessa esiintyneisiin tietoihin, joiden mukaan jatkosota päättyisi nopeasti. Lisäksi vakuutusarvot jäivät useimmilla alhaisiksi, jolloin taloudellinen vastuu siirtyi Sotavahinkoyhdistykselle.[3]

Lähteet

  1. Otavan iso tietosanakirja, osa 8, Otava 1964, hakusana sotavakuutus.
  2. Pieni tietosanakirja IV. Otava 1952.
  3. Jatkosodan pikkujättiläinen. WSOY 2007 ISBN 978-951-0-28690-6

Aiheesta muualla

Wikiaineistossa on keskeisimmät Suomen sotavakuutuksia koskevat lait: