Ero sivun ”Keltakatkero” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p r2.7.1) (Botti lisäsi: ro:Ghințură galbenă |
Lisäyksiä ym |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
| commons = Gentiana lutea |
| commons = Gentiana lutea |
||
}} |
}} |
||
'''Keltakatkero''' eli '''keltainen teräsyrtti''' (''Gentiana lutea'') on isohko, monivuotinen yrttikasvi, joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan [[alppiniitty|alppiniityiltä]]. Suomessa se kasvaa vain viljeltynä.<ref name="Yrttitarha">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.yrttitarha. |
'''Keltakatkero''' eli '''keltainen teräsyrtti''' (''Gentiana lutea'') on isohko, monivuotinen yrttikasvi, joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan [[alppiniitty|alppiniityiltä]]. Suomessa se kasvaa vain viljeltynä.<ref name="Yrttitarha">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.yrttitarha.fi/kanta/keltakatkero/ | Nimeke = Keltakatkero | Julkaisu = Yrttitarha | Julkaisija = Ammatti-instituutti Iisakin Osaran maaseutuopetusyksikkö | Viitattu = 14.8.2009}}</ref> |
||
Keltakatkero kasvaa jopa 1,5 m korkeaksi ja kukkii 4–8 vuoden välein. Kasvin pitkä ja paksu juurakko on sisältä keltainen ja tuoksuu pistävälle. Keltaiset kukat muodostavat tiheitä sarjoja lehtien tyveen, ja heteiden ponnet ovat punaiset. Kasvi muistuttaa erehdyttävästi myrkyllistä [[valkopärskäjuuri|valkopärskäjuurta]] (''Veratrum album'').<ref name="Yrttitarha" /> |
Keltakatkero kasvaa jopa 1,5 m korkeaksi ja kukkii 4–8 vuoden välein. Kasvin pitkä ja paksu [[juurakko]] on sisältä keltainen ja tuoksuu pistävälle. Juurten kitkerä maku johtuu [[sekoiridoidi]]-yhdisteistä, mm. [[gentiopikriini]]stä ja [[amarogentiini]]stä. Kuivattaessa juuri tummenee ja sen aromi voimistuu, mikä johtuu [[gentianoosi]]-sokerin hajoamisesta [[käyminen|käymisen]] avulla [[gentiobioosi]]ksi. Keltaiset [[kukka|kukat]] muodostavat tiheitä sarjoja lehtien tyveen, ja heteiden ponnet ovat punaiset. Kasvi muistuttaa erehdyttävästi myrkyllistä [[valkopärskäjuuri|valkopärskäjuurta]] (''Veratrum album'').<ref name="Yrttitarha" /> |
||
Keltakatkeron juurista valmistettua rohdosta on perinteisesti käytetty ruokahaluttomuuden sekä ruoansulatushäiriöiden ja suolistovaivojen hoitoon. Juurta käytetään myös erilaisten [[katkero]]juomien maustamiseen.<ref name="Yrttitarha" /> |
Keltakatkeron juurista valmistettua rohdosta on perinteisesti käytetty ruokahaluttomuuden sekä ruoansulatushäiriöiden ja suolistovaivojen hoitoon. Juurta käytetään myös erilaisten [[katkero]]juomien maustamiseen.<ref name="Yrttitarha" /> |
||
Versio 7. tammikuuta 2012 kello 17.36
| Keltakatkero | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Magnoliophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Gentianales |
| Heimo: | Katkerokasvit Gentianaceae |
| Suku: | Katkerot Gentiana |
| Laji: | lutea |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Keltakatkero eli keltainen teräsyrtti (Gentiana lutea) on isohko, monivuotinen yrttikasvi, joka on kotoisin Keski- ja Etelä-Euroopan alppiniityiltä. Suomessa se kasvaa vain viljeltynä.[2]
Keltakatkero kasvaa jopa 1,5 m korkeaksi ja kukkii 4–8 vuoden välein. Kasvin pitkä ja paksu juurakko on sisältä keltainen ja tuoksuu pistävälle. Juurten kitkerä maku johtuu sekoiridoidi-yhdisteistä, mm. gentiopikriinistä ja amarogentiinistä. Kuivattaessa juuri tummenee ja sen aromi voimistuu, mikä johtuu gentianoosi-sokerin hajoamisesta käymisen avulla gentiobioosiksi. Keltaiset kukat muodostavat tiheitä sarjoja lehtien tyveen, ja heteiden ponnet ovat punaiset. Kasvi muistuttaa erehdyttävästi myrkyllistä valkopärskäjuurta (Veratrum album).[2]
Keltakatkeron juurista valmistettua rohdosta on perinteisesti käytetty ruokahaluttomuuden sekä ruoansulatushäiriöiden ja suolistovaivojen hoitoon. Juurta käytetään myös erilaisten katkerojuomien maustamiseen.[2]
Lähteet
Viitteet
- ↑ Gentiana lutea ITIS. Viitattu 14.8.2009.
- ↑ a b c Keltakatkero Yrttitarha. Ammatti-instituutti Iisakin Osaran maaseutuopetusyksikkö. Viitattu 14.8.2009.