Ero sivun ”John Philip Sousa” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p päällekkäinen luokka pois
Rivi 16: Rivi 16:
John Philip Sousan mukaan on nimetty [[sousafoni]], 1890-luvulla kehitetty [[tuuba]]tyyppi, joka suunniteltiin Sousan pyynnöstä. Pitkäkaulaisen sousafonin tarkoitus oli saada tuuban ääni kuulumaan paremmin soittokunnan takarivistä, ja sitä käytetään etenkin marssisoittimena.
John Philip Sousan mukaan on nimetty [[sousafoni]], 1890-luvulla kehitetty [[tuuba]]tyyppi, joka suunniteltiin Sousan pyynnöstä. Pitkäkaulaisen sousafonin tarkoitus oli saada tuuban ääni kuulumaan paremmin soittokunnan takarivistä, ja sitä käytetään etenkin marssisoittimena.


[[Luokka: Säveltäjät|Sousa, John Philip]]
[[Luokka: Yhdysvaltalaiset säveltäjät|Sousa, John Philip]]
[[Luokka: Yhdysvaltalaiset säveltäjät|Sousa, John Philip]]



Versio 10. toukokuuta 2006 kello 16.53

John Philip Sousa

John Philip Sousa (s. 6. marraskuuta 1854, Washington D.C., USA - k. 6. maaliskuuta 1932, Reading, Pennsylvania, USA) oli yhdysvaltalainen säveltäjä ja kapellimestari, joka tunnetaan etenkin marsseistaan.

John Philip Sousa syntyi 1845 siirtolaisperheeseen. Hänen isänsä oli syntyään portugalilainen ja äitinsä saksalainen. Yhdysvalloissa suosittu urbaani legenda väittää, että säveltäjän alkuperäinen nimi olisi ollut John Philipso (tai John Philip So), ja että hän olisi isänmaallisena eleenä liittänyt nimeensä kirjaimet USA. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkansa, sillä Sousa on tavallinen portugalilainen sukunimi. Sousan isä, sotilassoittokunnan trumpetisti, aloitti poikansa viuluopinnot 7-vuotiaana ja lähetti hänet harjoittelijaksi merijalkaväen soittokuntaan 13-vuotiaana.

Jätettyään merijalkaväen seitsemän vuoden palveluksen jälkeen Sousa työskenteli viulistina ja kouluttautui orkesterinjohtajaksi. 1880 hän palasi merijalkaväen soittokuntaan kapellimestariksi ja johti sitä kaksitoista vuotta. Merijalkaväen soittokunta on Yhdysvalloissa presidentin virallinen soittokunta, jonka tehtävänä on esiintyä valtiollisissa tilaisuuksissa (tästä tulee myös orkesterin lempinimi "President's Own" eli "presidentin oma"). Sousa johti orkesteria kaikkiaan viiden presidentin kaudella. Presidentti James Garfieldille, joka murhattiin vain puoli vuotta virkaan astumisensa jälkeen, Sousa sävelsi sekä virkaanastujaismarssin että hautajaismarssin.

1892 Sousa jätti lopullisesti merijalkaväen ja kokosi oman konserttiorkesterinsa Sousa Bandin. Yhtye, jota Sousa johti kuolemaansa asti, saavutti suurta suosiota Yhdysvalloissa, ja kävi sekä kolmella Euroopan-kiertueella että yhdellä maailmankiertueella.

Sousa sävelsi elämänsä aikana yli 130 marssia. Näistä tunnetuin on Yhdysvaltain kansallismarssi Stars and Stripes Forever (suom. Tähtilipun alla). Muita huomattavia marssisävelmiä ovat The Washington Post, suosittu isänmaallinen marssi Yhdysvalloissa, Semper Fidelis, Yhdysvaltain merijalkaväen kunniamarssi, sekä The Liberty Bell, joka nykyään tunnetaan parhaiten Monty Pythonin lentävän sirkuksen tunnusmelodiana. Marssien lisäksi Sousan laajaan tuotantoon kuuluu myös mm. kahdeksan operettia.

Sousa tunsi vankkaa epäluuloa radiota ja levysoitinta kohtaan, koska hän uskoi niiden pilaavan vanhan musiikkikulttuurin ja turmelevan esiintyjän ja yleisön välisen suhteen. Toistuvista pyynnöistä huolimatta hän suostui johtamaan orkesteriaan radiossa vasta pari vuotta ennen kuolemaansa vuonna 1929. Levysoittimista hän totesi kirpeästi:

Kun minä olin pikkupoika, jokaisen talon edessä istui kesäiltoina ihmisiä, jotka lauloivat keskenään uusia ja vanhoja lauluja. Nykyään nuo pirulliset koneet (levysoittimet) mölyävät yötä päivää. Pian kenelläkään meistä ei enää ole äänihuulia. Ne surkastuvat pois evoluution myötä, samoin kuin ihmisten hännät surkastuivat, kun me olimme laskeutuneet alas puista.

John Philip Sousan mukaan on nimetty sousafoni, 1890-luvulla kehitetty tuubatyyppi, joka suunniteltiin Sousan pyynnöstä. Pitkäkaulaisen sousafonin tarkoitus oli saada tuuban ääni kuulumaan paremmin soittokunnan takarivistä, ja sitä käytetään etenkin marssisoittimena.