Ero sivun ”Resonantti” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
ryhmittelyn muokkaus lähdettä vastaavaksi |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
*[[Tremulantti|Tremulantit]] |
*[[Tremulantti|Tremulantit]] |
||
*[[Lateraali]]t |
*[[Lateraali]]t |
||
*[[ |
*[[Puolivokaali]]t ([[Approksimantti|Approksimantit]])<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Wiik, Kalevi | Nimeke = Fonetiikan perusteet | Suomentaja = | Vuosi = 1981| Luku = | |
||
Sivu = 64 | Selite = | Julkaisupaikka = Juva | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | |
Sivu = 64 | Selite = | Julkaisupaikka = Juva | Julkaisija = WSOY | Tunniste = | www = | www-teksti = | |
||
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> |
Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> |
||
Versio 26. syyskuuta 2011 kello 13.38
Resonantti (latinan verbistä resonare 'soida, kaikua') on pulmonisten konsonanttien ääntötapa, jossa ilma virtaa esteettä ulos ääntöväylästä. Resonantit ovat inherentisti eli luontaisesti soinnillisia, mikä tarkoittaa sitä, että resonanteilta (kuten [l],[m],[n]) puuttuu soinniton vastine.[1] Tosin maailman kielissä esiintyy kyllä kuiskattuja resonantteja, mutta niitä ei yleensä esiinny itsenäisinä foneemeina.
Resonantit jaetaan seuraaviin alaryhmiin: