Ero sivun ”Blueskaava” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p Luokka:Musiikki ensi alkuun |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Blueskaava''' on [[pop-musiikki|pop-musiikissa]] ja [[jazz]] -musiikissa eniten käytetty sointukulku. |
'''Blueskaava''' on [[pop-musiikki|pop-musiikissa]] ja [[jazz]] -musiikissa eniten käytetty [[sointukulku]]. |
||
Ensimmäinen tunnettu havainto blueskaavasta on vuodelta [[1902]]. [[Blues]]-musiikki perustuu hyvin pitkälle blueskaavan käyttöön. Muista musiikin lajeista varsinkin vanha [[jazz]]-musiikki ja [[boogie woogie]] hyödyntävät blueskaavaa usein. Samoin kaavaa voi kuulla myös menneiden vuosikymmenten [[rock]]musiikissa, [[surf]] -musiikissa sekä [[rhythm and blues]] -tradition eri alalajeissa. |
Ensimmäinen tunnettu havainto blueskaavasta on vuodelta [[1902]]. [[Blues]]-musiikki perustuu hyvin pitkälle blueskaavan käyttöön. Muista musiikin lajeista varsinkin vanha [[jazz]]-musiikki ja [[boogie woogie]] hyödyntävät blueskaavaa usein. Samoin kaavaa voi kuulla myös menneiden vuosikymmenten [[rock]]musiikissa, [[surf]] -musiikissa sekä [[rhythm and blues]] -tradition eri alalajeissa. |
||
Versio 15. huhtikuuta 2006 kello 13.32
Blueskaava on pop-musiikissa ja jazz -musiikissa eniten käytetty sointukulku.
Ensimmäinen tunnettu havainto blueskaavasta on vuodelta 1902. Blues-musiikki perustuu hyvin pitkälle blueskaavan käyttöön. Muista musiikin lajeista varsinkin vanha jazz-musiikki ja boogie woogie hyödyntävät blueskaavaa usein. Samoin kaavaa voi kuulla myös menneiden vuosikymmenten rockmusiikissa, surf -musiikissa sekä rhythm and blues -tradition eri alalajeissa.
Blueskaavassa on 12-tahtia, joskin siitä on helppo tehdä useampitahtisia variaatioita. Kaava perustuu I, IV ja V asteen sointukulkuun. Esimerkiksi A-duurista soitettuna blueskaavan soinnut ovat tällöin AAAA DDAA EDAE (missä yksi kirjain tarkoittaa yhtä koko tahdin pituista sointua).
Lauletussa blues-musiikissa lauletaan usein sama lause kaksi kertaa - ensin neljän ensimmäisen ja sitten neljän seuraavan soinnun aikana. Viimeiselle neljälle soinnulle tulee uusi lause. Toiseksi yleisin vaihtoehto on, että ensimmäiset neljä sointua muodostavat ikään kuin säkeistön, johon mahdutetaan paljon sanoja, ja loput kahdeksan sointua toimivat ikään kuin kertosäkeenä, joka toistuu läpi kappaleen.