Ero sivun ”Lämmitys” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
p →Lämmitysjärjestelmä: siis...miltä alueelta, vuodethan on selvät |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2: | Rivi 2: | ||
[[Kuva:Open_fireplace_with_icon.jpg|thumb|240px|Huoneiston [[takka|avotulitakka]] Allgäussa eteläisessä Saksassa.]] |
[[Kuva:Open_fireplace_with_icon.jpg|thumb|240px|Huoneiston [[takka|avotulitakka]] Allgäussa eteläisessä Saksassa.]] |
||
''' |
'''Lämmityksellä''' tarkoitetaan [[talotekniikka|talotekniikassa]] [[rakennus|rakennuksen]] tarvitseman [[lämpö]]energian tuottamista, varastointia, siirtoa ja jakoa [[huone]]tilaan tai käyttöveteen. Lämmityksellä aikaansaadaan haluttu sisälämpötila kylmänä vuodenaikana, ja pidetään rakenteet kosteusteknisesti toimivina. |
||
==Historia== |
==Historia== |
||
Rivi 11: | Rivi 11: | ||
[[Image:Energiantuotanto.PNG|thumb|300px|Lämmitysenergiaa voidaan saada monella tavalla.]] |
[[Image:Energiantuotanto.PNG|thumb|300px|Lämmitysenergiaa voidaan saada monella tavalla.]] |
||
Lämpöä voidaan tuottaa polttamalla erilaisia [[biopolttoaine]]ita kuten [[puupolttoaine| |
Lämpöä voidaan tuottaa polttamalla erilaisia [[biopolttoaine]]ita kuten [[puupolttoaine|polttopuuta tai haketta]], fossiilisia polttoaineita, kuten [[maakaasu]]a, [[kivihiili|kivihiiltä]], [[maaöljy|öljyä]] tai [[turve]]tta([[Euroopan unioni|EU]], [[IPCC]]). Lämpöenergiaa voidaan ottaa käyttöön myös [[aurinkolämpö|auringon lämpösäteilystä]] suoraan tai sen lämmittämästä [[maalämpö|maasta tai vedestä]], paikoitellen myös [[geoterminen energia|geotermisestä energiasta]]. Lämmitykseen voidaan käyttää eri tavoin tuotettua [[sähkö]]ä. Rakennusten lämmittämiseen osallistuu myös rakennuksen sisällä tuotettu muu lämpöenergia: valaistuksen, laitteiden ja koneiden hukkalämpö, sekä käyttäjien säteilemä ja toiminnan aikaansaama lämpöenergia. |
||
Suomen rakennuskannan lämmönlähteiden jakauma rakennusten tilavuuden mukaan laskettuna oli vuonna 2001: kaukolämpö 46 %, sähkölämmitys 20 %, kevyt polttoöljy 20 %, puu tai pelletti 10 %, raskas polttoöljy 1 %, maalämpö 0,4 %, muut 1,1 %.<ref>Juhani Heljo, Eero Nippala, Harri Nuuttila: Rakennusten energiankulutus ja CO2-ekv päästöt Suomessa. Rakentamistalouden laitos. TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO. Raportti 2005:4. Report 2005:4 S. 27</ref>. Uusien omakotitalojen suosituin lämmönlähde on nykyisin maalämpö 45 prosentin osuudellaan, ja seuraavalla sijalla on suora tai varaava sähkölämmitys noin 27 prosentin osuudella<ref>Merja Ojansivu: Yli puolet uudisrakentajista lämmittää lämpöpumpuilla. Helsingin Sanomat 6.2.2011, F3.</ref>. |
|||
===Lämmityksen ympäristövaikutukset=== |
===Lämmityksen ympäristövaikutukset=== |
Versio 28. huhtikuuta 2011 kello 01.02
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lämmityksellä tarkoitetaan talotekniikassa rakennuksen tarvitseman lämpöenergian tuottamista, varastointia, siirtoa ja jakoa huonetilaan tai käyttöveteen. Lämmityksellä aikaansaadaan haluttu sisälämpötila kylmänä vuodenaikana, ja pidetään rakenteet kosteusteknisesti toimivina.
Historia
Alkeellisin lämmöntuotantomuoto on nuotio asumuksen, esimerkiksi kodan keskellä. Kehittyneempiä lämmöntuotantomuotoja ovat erilaiset sisäänsavuavat uunit tai kiukaat, joita oli esimerkiksi savupirteissä ja -saunoissa. Savun ulos johdattamiseksi kehitettiin puinen lakeinen, josta kehittyi myöhemmin savupiippu. Vähitellen kehitys johti nykyaikaisten uunien ja takkojen syntymiseen. Tällaiset tulisijat palvelivat päälämmönlähteinä ennen nykyaikaisten lämmitysmuotojen kehittymistä ja takkojen siirtymistä tunnelmanluojiksi, sekä toissijaisiksi lämmönlähteiksi.
Lämpöenergian lähteet
Lämpöä voidaan tuottaa polttamalla erilaisia biopolttoaineita kuten polttopuuta tai haketta, fossiilisia polttoaineita, kuten maakaasua, kivihiiltä, öljyä tai turvetta(EU, IPCC). Lämpöenergiaa voidaan ottaa käyttöön myös auringon lämpösäteilystä suoraan tai sen lämmittämästä maasta tai vedestä, paikoitellen myös geotermisestä energiasta. Lämmitykseen voidaan käyttää eri tavoin tuotettua sähköä. Rakennusten lämmittämiseen osallistuu myös rakennuksen sisällä tuotettu muu lämpöenergia: valaistuksen, laitteiden ja koneiden hukkalämpö, sekä käyttäjien säteilemä ja toiminnan aikaansaama lämpöenergia.
Suomen rakennuskannan lämmönlähteiden jakauma rakennusten tilavuuden mukaan laskettuna oli vuonna 2001: kaukolämpö 46 %, sähkölämmitys 20 %, kevyt polttoöljy 20 %, puu tai pelletti 10 %, raskas polttoöljy 1 %, maalämpö 0,4 %, muut 1,1 %.[1]. Uusien omakotitalojen suosituin lämmönlähde on nykyisin maalämpö 45 prosentin osuudellaan, ja seuraavalla sijalla on suora tai varaava sähkölämmitys noin 27 prosentin osuudella[2].
Lämmityksen ympäristövaikutukset
Alueilla joissa lämmitystä käytetään säännöllisesti lämmitystavan valinta on usein huomattavin yksittäinen rakennuksen ympäristökuormitukseen vaikuttava tekijä. Mikäli energia tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla aiheutuu lämmityksestä hiiidioksidipäästöjä. Hiilidioksidin tuoton kannalta neutraalina pidetään kasvipohjaisia puu yms. polttoaineita ja ns. vihreää sähköä, joka on tuotettu ydin-, vesi- tai tuulivoimalla.
Lämmitysjärjestelmä
Lämmitysjärjestelmä muodostuu lämmöntuotanto-, -varastointi-, -siirto-, ja -jakojärjestelmistä. Lämmöntuotantolaitteissa tuotetaan tarvittava lämpöenergia esimerkiksi polttamalla tai sähkön avulla. Lämpö voidaan suoraan jakaa huonetilaan, varastoida varaajaan tai siirtää lämmönsiirtojärjestelmällä tuotantopaikalta muualle jaettavaksi. Esimerkiksi sähköpatteri sekä tuottaa lämpöä, että jakaa sen suoraan huonetilaan. Usein sähköpattereissa on sisään rakennettu tai erillinen termostaatti, mikä mahdollistaa huonetilan lämpötilan pitämisen tietyssä lämmössä.[3] Varaava takka tai uuni on esimerkki lämmitystavasta, jossa tuottamisen ja jakamisen lisäksi lämpöä myös varataan. Öljylämmityksessä lämpö puolestaan tuotetaan lämmityskattilalla ja siirretään vesikierron avulla pannuhuoneesta asuintiloihin jaettavaksi esimerkiksi vesikiertoisten pattereiden avulla. Polttopuilla lämmitettäessä lämmityskattilalla tuotettua lämpöä useimmiten varastoidaan suuri määrä varaajaan, josta lämpöä siirretään asuinhuoneisiin jaettavaksi esimerkiksi lämpöpattereilla.
Lämmöntuotantolaitteet
Lämpöä voidaan tuottaa polttamalla polttoainetta lämmityskattilassa, uunissa, takassa, tai polttolaitoksessa. Lämpö voidaan tuottaa myös eri tavoin aikaan saadulla sähköllä sähkövastuksen avulla. Aurinkokeräimellä voidaan kerätä auringon säteilyn sisältämää lämpöenergiaa. Lämpöpumpulla voidaan sähköä hyväksi käyttäen hyödyntää maan tai veden sisältämää energiaa.
Lämmönvaraaminen
Lämpöä voidaan varata esimerkiksi tulisijan yhteyteen, massiiviseen rakenteeseen kuten teräsbetonilaattaan tai vesivaraajaan.
Lämmönsiirto
Lämmönsiirto tapahtuu kuljettamalla lämpöä jonkin väliaineen avulla. Siirrettäessä lämpöä keskuslämmitysjärjestelmässä yleisin väliaine on putkistoissa virtaava vesi. Ilmalämmityksessä lämpöä siirretään virtaavan ilman mukana.
Lämmönjakotavat
Lämmönjakaminen voi tapahtua perinteiseen tapaan suoraan uunin tai takan kyljestä. Suorasähkölämmityksessä lämpö siirtyy huoneeseen suoraan pattereista, kattolämmityselementeistä, ikkunalasista tai lattiasta. Varaavassa sähkölämmityksessä lämpö ensin varataan massaan, kuten massiiviseen lämpöpatteriin tai betonilaattaan. Keskuslämmitysjärjestelmissä lämpö voidaan jakaa huoneisiin lämpöpattereiden tai lattialämmitysputkiston avulla, tai puhallettavan ilman mukana.
Katso myös
Aiheesta muualla
- Motiva Oy: Pientalon lämmitysjärjestelmät Motiva Oy. Viitattu 24.7.2007.
Viitteet
- ↑ Juhani Heljo, Eero Nippala, Harri Nuuttila: Rakennusten energiankulutus ja CO2-ekv päästöt Suomessa. Rakentamistalouden laitos. TAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTO. Raportti 2005:4. Report 2005:4 S. 27
- ↑ Merja Ojansivu: Yli puolet uudisrakentajista lämmittää lämpöpumpuilla. Helsingin Sanomat 6.2.2011, F3.
- ↑ Sähköpatteri Sähköbit.fi Elektronien termostaatti sähköpatterissa