Ero sivun ”Vilppulan urhojen muistolle” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [arvioimaton versio] |
Hylättiin viimeisin tekstimuutos (tehnyt 37.98.135.150) ja palautettiin versio 15961605, jonka on tehnyt Jmk |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
Kappaleen viimeisen säkeistön kertosäkeessä ''"Laurilan työt sekä Vilppulan vaiheet, lastenlapsille laulujen aiheet"'' ylistetään jääkärieversti [[Matti Laurila]]a, hänen veljeään [[Ilmari Laurila|Ilmaria]] ja näiden isää [[Matti Laurila (vanhempi)|Matti Laurila vanhempaa]], jotka toiminnallaan sisällissodassa nousivat valkoisen puolen sotasankareiksi ja jotka tunnettiin niin sanottuna Lapuan lumiaurana. Isä-Matti ja Ilmari kaatuivat samassa [[Länkipohjan taistelu]]ssa 16. maaliskuuta 1918. Nuorempi Matti Laurila oli sisällissodassa komentamassa [[Vilppulan rintama]]n joukkoja. |
Kappaleen viimeisen säkeistön kertosäkeessä ''"Laurilan työt sekä Vilppulan vaiheet, lastenlapsille laulujen aiheet"'' ylistetään jääkärieversti [[Matti Laurila]]a, hänen veljeään [[Ilmari Laurila|Ilmaria]] ja näiden isää [[Matti Laurila (vanhempi)|Matti Laurila vanhempaa]], jotka toiminnallaan sisällissodassa nousivat valkoisen puolen sotasankareiksi ja jotka tunnettiin niin sanottuna Lapuan lumiaurana. Isä-Matti ja Ilmari kaatuivat samassa [[Länkipohjan taistelu]]ssa 16. maaliskuuta 1918. Nuorempi Matti Laurila oli sisällissodassa komentamassa [[Vilppulan rintama]]n joukkoja. |
||
[[Jatkosota|Jatkosodan]] jälkeen kappaletta ei ole kovin usein esitetty, eikä se ole enää kovin tunnettu. |
[[Jatkosota|Jatkosodan]] jälkeen kappaletta ei ole kovin usein esitetty, eikä se ole enää kovin tunnettu. Porin Prikaatissa tulenjohtajat laulavat kappaleen marssilauluna. |
||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
Versio 24. toukokuuta 2022 kello 23.27
Vilppulan urhojen muistolle (tunnetaan myös ensimmäisten sanojensa mukaan nimellä Kytösavun aukeilla mailla) on suomalaisen Heikki Klemetin vuonna 1918 sanoittama ja säveltämä isänmaallinen marssilaulu. Kappaleessa ylistetään Suomen sisällissodassa Vilppulan rintamalla kunnostautuneita eteläpohjalaisia suojeluskuntalaisia. Klemetti sävelsi laulun sodan aikana, mutta teos sai ensiesityksensä vasta sodan jälkeen Lapuan päivillä 14. heinäkuuta 1918.[1] Tästä huolimatta kappaleesta muodostui yksi tunnetuimpia valkoisen armeijan marssilauluja. Laulu oli suosittu suojeluskuntalaisten keskuudessa, ja Etelä-Pohjanmaan suojeluskunta- ja lottapiirit ottivat sen kunniamarssikseen.
Kappaleen viimeisen säkeistön kertosäkeessä "Laurilan työt sekä Vilppulan vaiheet, lastenlapsille laulujen aiheet" ylistetään jääkärieversti Matti Laurilaa, hänen veljeään Ilmaria ja näiden isää Matti Laurila vanhempaa, jotka toiminnallaan sisällissodassa nousivat valkoisen puolen sotasankareiksi ja jotka tunnettiin niin sanottuna Lapuan lumiaurana. Isä-Matti ja Ilmari kaatuivat samassa Länkipohjan taistelussa 16. maaliskuuta 1918. Nuorempi Matti Laurila oli sisällissodassa komentamassa Vilppulan rintaman joukkoja.
Jatkosodan jälkeen kappaletta ei ole kovin usein esitetty, eikä se ole enää kovin tunnettu. Porin Prikaatissa tulenjohtajat laulavat kappaleen marssilauluna.
Lähteet
- ↑ Vapaussota.com – Laulut vapaussota.com. Viitattu 7.9.2008.