Macrianus Minor
Titus Fulvius Junius Macrianus tai Macrianus Minor (Macrianus nuorempi, k. syksy 261) oli roomalainen usurpaattori eli vallananastaja keisari Gallienuksen aikana. Hän oli Fulvius Macrianuksen eli Macrianus vanhemman ja mahdollisesti Junia -nimisen aatelisnaisen poika. Macrianuksen veli oli Titus Fulvius Junius Quietus. Epäluotettavan Historia Augustan mukaan hän toimi sotilastribuunina keisari Valerianuksen aikana, mutta tämä saattaa olla fiktiota. Tiedetään kuitenkin, että hänen isänsä toimi Valerianuksen kenraalina Persian sotaretkellä.[1]
Kesällä 260 roomalaiset kärsivät suuren tappion persialaisia vastaan Carrhaen lähistöllä. Valerianus vangittiin ja persialaiset hyökkäsivät Syyriaan ja Vähään-Aasiaan. Tilanne oli kaoottinen, mutta Macrianus vanhemman ja Ballistan (tai Callistuksen) vastatoimet Kilikiassa pysäyttivät persialaisten hyökkäyksen. Persian kuningas Sapor I joutui perääntymään takaisin itään. Macrianus vanhempi ja Ballista ansaitsivat tästä hyvästä sotilaidensa kunnioituksen ja nämä päättivätkin huutaa Macrianus vanhemman keisariksi vaikka Valerianuksen poika ja laillinen keisari Gallienus olikin yhä elossa ja hallitsi valtakunnan läntisiä provinsseja. Macrianus vanhempi kuitenkin kieltäytyi kunniasta vedoten ikäänsä ja terveyteensä ja nimitti keisareiksi sen sijaan poikansa Macrianus nuoremman ja Quietuksen.[2] Tämä tapahtui todennäköisesti ennen 17. syyskuuta 260. Macrianuksilla oli käytössään Valerianukselta jäänyt kultavarat, mikä mahdollisti kolikoiden lyömisen uusien keisarien kunniaksi. Kolikoissa kunnioitettiin armeijaa ja julistettiin voiton olevan varmaa. Molemmat keisarit nimitettiin myös konsuleiksi kuluvalle vuodelle, jolloin koko valtakunnassa oli itse asiassa kolme konsuliparia vuonna 261; Gallian keisarikunnassa, Roomassa ja Macrianusten hallitsemassa Vähän-Aasian, Syyrian ja Egyptin provinsseissa.[3][1]
Keväällä 261 Macrianus vanhempi päätti lähteä länteen valtaamaan Gallienuksen hallitsemia provinsseja. Hän otti nuoremman Macrianuksen mukaansa jättäen Quietuksen ja Ballistan valvomaan idän provinsseja. Macrianusten armeijan kuitenkin löivät syksyllä 261 Illyriassa Gallienuksen kenraalit Aureolus ja Domitianus. Tappion jälkeen Macrianusten omat sotilaat murhasivat komentajansa. Pian Palmyran hallitsija Septimius Odaenathus surmasi Quietuksen ja Ballistan.[4][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alaric Watson: Aurelian and the third century. Routledge, 1999. ISBN 0-415-07248-4. (englanniksi)
- Christian Körner: Usurpers under Gallienus 6.12.1999. De Imperatoribus Romanis: An Online Encyclopedia of Roman Emperors. Viitattu 20.3.2009. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
