Tina(II)bromidi
| Tina(II)bromidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SnBr2 |
| Moolimassa | 278,51 |
| Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 215 °C[1] |
| Kiehumispiste | 639 °C[1] |
| Tiheys | 4,31 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 852 g/l (0 °C)[2], reagoi veden kanssa |
Tina(II)bromidi (SnBr2) on tina- ja bromidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisen kemian synteeseissä.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa tina(II)bromidi on keltaista kiteistä ainetta[1]. Sen rakenne muistuttaa tina(II)kloridin rakennetta, tina- ja bromidi-ionit muodostavat polymeeriketjun ja alkeiskoppi on ortogonaalinen[3]. Yhdiste liukenee muun muassa dietyylieetteriin, etanoliin ja asetoniin. Se liukenee, mutta myös hydrolysoituu helposti. Tina(II)bromidi on pelkistin.[1][2][4]
Tina(II)bromidia valmistetaan metallisen tinan ja vetybromidin välisellä reaktiolla[5] .
- Sn + 2 HBr → SnBr2 + H2
Tina(II)bromidia käytetään orgaanisen kemian synteeseissä muun muassa pelkistimenä ja Lewis-happokatalyyttinä allylointi- ja metylointireaktioissa.[2]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Perry, Dale L.: Handbook of Inorganic Compounds, s. 398. 2. painos. CRC Press, 2016. ISBN 9781439814628. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 27.6.2020). (englanniksi)
- ↑ a b c Perry C. Heath: Tin(II) Bromide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2001. Teoksen verkkoversio Viitattu 27.6.2020.
- ↑ I.Abrahams & D.Z.Demetriou: Inert Pair Effects in Tin and Lead Dihalides: Crystal Structure of Tin(II) Bromide. Journal of Solid State Chemistry, 2000, 149. vsk, nro 1, s. 28–32. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Robert A. Lewis: Hawley's Condensed Chemical Dictionary, s. 1270. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 9781119267843. (englanniksi)
- ↑ Günter G. Graf: Tin, Tin Alloys, and Tin Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.