Timur Šah

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Timur Šah
Timur Šah piirroksessa.
Timur Šah piirroksessa.
Dorrani-valtakunnan kuningas
1773–1793
Edeltäjä Ahmad Šah Dorrani
Seuraaja Zaman Šah
Henkilötiedot
Syntynyt Mašhad
Kuollut 1793
Kabul

Timur Šah oli Dorrani-valtakunnan toinen hallitsija 1773–1793 ja sen perustaja Ahmad Šah Dorranin poika. Timurin valtakaudella valtakuntaa koettelivat sisäiset kiistat ja ulkoiset uhat.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Timurin Panžabissa lyöttämä kolikko.

Timur Šah syntyi Mašhadissa Khorasanin alueella ja hänen isänsä oli Dorrani-valtakunnan perustanut Ahmad Šah Dorrani. Timur vietti nuoruutensa valtaosan valtakunnan Intian niemimaa Intian puoleisissa osissa. Hän omaksui persialaisen hovikulttuurin ja käytti esimerkiksi puhuessaan useammin persian kieltä, kuin isänsä puhumaa paštua.[1]

Timur toimi ennen omaa valtakauttaan Heratin kuvernöörinä ja hän nousi valtaistuimelle hänen isänsä kuollessa vuonna 1773. Ahmad Šahin kuolemaa oli seurannut lyhyt veljessota Timurin ja hänen veljensä Sulaiman Mirzan välillä.[2] Timur in hallitsema valtakunta oli muodoltaan varsin löyhä eri paštuheimojen yhteenliittymä. Ahmadin oli onnistunut hallita tästä huolimatta henkilökohtaisen karismansa ja diplomaattisten kykyjensä avulla. Timurin asema oli kuitenkin hankalampi. Häneltä puuttui isänsä harjaantuminen hallitsijana ja afgaanit pitivät häntä persialaismielisenä. Timurin valtakautta leimaisvatkin useat kapinat.[1] Dorrani-päällikköjen valtaa rajoittaakseen Timur siirsi pääkaupunkinsa Kandaharista Kabuliin.[2] Kabul oli perinteisen paštualueen ulkopuolella, mikä merkitsi esimerkiksi tadžikkivirkamiesten ja kizilbaš-henkikaartin merkityksen kasvua.[1]

Sisäpoliittisten ongelmien ohella valtakunnalla oli useita ulkoisia uhkia. Afganistanin pohjoisosissa maata uhkasivat Buharan uzbekkien Mangit-dynastia ja Panžabissa sikhit. Valtakunta joutui aikaisempien valloitussotien sijaan puolustuskannalle. Keväällä 1793 Timur sairastui vakavasti ollessaan matkalla talvipääkaupunki Pešawarista takaisin Kabuliin. Hän kuoli Kabuliin saavuttuaan jättäen jälkeensä 23 poikaa useiden eri vaimojen kanssa. Seurasi poliittisen kuohunnan aika ja vuoteen 1823 saakka valtakuntaa hallitsi perättäin viisi eri Timurin poikaa. Ensimmäisenä valtaan oli noussut Zaman Šah. Afganistanilaisessa historiankirjoituksessa Timurin on usein katsottu hajottaneen isänsä luoman tasapainon ja ajaneen valtakunnan alennustilaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Andrei Sergejeff: Afganistanin historia - Silkkitietä kulttuurien risteykseen, s. 150-154. Gaudeamus Helsinki University Press, 2011. ISBN 978-952-495-219-4.
  2. a b Ludwig W. Adamec: Historical Dictionary of Afghanistan, s. 374. Kolmas painos. The Scarecrow Press, 2003. ISBN 0 8108 4852 X. (englanniksi)