Tiilihylky
Tiilihylky on Helsingin edustalla Isosaaren lounaispuolella sijaitsevan Svartbådanin luodon pohjoisrantaan uponnut hylky.
Hylky oli alun perin puinen purjekuljetusalus, joka oli tiililastissa matkalla kohti Helsinkiä, kun se ajoi matalikolle. Alus hajosi pahoin jo tässä vaiheessa, mutta osa lastista saatiin pelastettua. Alus hajosi lähes täysin ja sen emäpuu upposi noin 20 metrin syvyyteen loivasti laskeutuvaa rinnettä pitkin. Loput lastista hajosi pitkin matkaa.
Hylystä tuli suosittu sukelluskohde harrastuksen yleistyessä. Sen ympäristössä vesi on virtausten johdosta kirkasta ja kylmää. Hylyn alla asustaa vakinaisesti suuri yhdyskunta kivinilkkoja.
Löytöaika ja hylyn nimi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukeltajan tie-kirjan mukaan hylyn alkuperäinen nimi oli Henrietta, ja sen löysivät 1950-luvun alussa kaksi varhaista harrastesukeltajaa, romutuskelpoisia hylkyjä etsinyt romukauppias Jouko ”Romu” Koskinen ja toimittaja Erkki Koivusalo. He kirjasivat tiedot ylös, mutta hylky sai jäädä rauhaan Koskisen todettua sen nostokelvottomaksi; tiiletkin olivat jo aivan liian kauan vedessä lionneita.
Harrastajasukeltajien ylläpitämä hylyt.net sivusto kertoo nimeksi Bändaren I ja sukellusseura Sub Aqua Club Marinus kertoo löytäneensä kuvia hylystä jo 1930-luvulta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kari Jokinen: Sukeltajan tie, Otava 1996; luku ”Tiilenletkausta veden alla”