Tichbornen tapaus
Tichbornen tapaus oli paljon julkisuutta saanut oikeusjuttu 1860- ja 1870-luvun Britanniassa. Siinä australialainen Arthur Orton väitti olevansa kuolleeksi uskottu englantilainen baronetti Roger Tichborne ja oikeutettu tämän suureen perintöön. Orton tuomittiin vuonna 1874 vankeusrangaistukseen.[1]
Tapahtumien kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yläluokkaisen englantilaissuvun poika Roger Charles Tichborne katosi Etelä-Amerikan vesillä purjealus Bellan haaksirikossa keväällä 1854. Laivan hylky löydettiin Brasilian rannikolta ja koko miehistön arveltiin saaneen surmansa. Äiti, lady Tichborne, sai selvänäkijältä uskomuksen, että hänen poikansa olisi elossa. Hän julkaisi The Timesissa ja muissa englanninkielisissä sanomalehdissä ilmoituksia, joissa pyysi mahdollisia vihjeitä asiassa. 11 vuotta myöhemmin hän sai Australiasta tiedon, että hänen kadonnut poikansa työskentelisi teurastajana Wagga Waggassa, Uuden Etelä-Walesin sisämaakaupungissa, ja käyttäisi nimeä Thomas Castro. Mies lähetettiin Eurooppaan, jossa lady Tichborne uskoi tämän heti omaksi pojakseen, mutta muut sukulaiset epäilivät tätä huijariksi.[1]
Lady Tichbornen kuoltua omaiset aloittivat suurta julkisuutta saaneet oikeudenkäynnit, joiden lopputuloksena Castro, oikeasti Lontoossa syntynyt ja Australiaan asettunut merimies Arthur Orton, tuomittiin huijauksestaan 14 vuoden vankeuteen vuonna 1874. Keskeisiä todisteita jutussa olivat Ortonin käsivarresta puuttunut, Roger Tichbornen jo lapsena saama tatuointi sekä Ortonin olematon ranskan kielen taito ja muut yleistiedon ja sivistyksen puutteet verrattuna Roger Tichborneen, joka oli syntynyt ja käynyt koulunsa Ranskassa. Orton kärsi tuomiotaan 11 vuotta ja elätti sitten itseään maineellaan. Hän kuoli vuonna 1898.[2][1]
Tapaus fiktion aiheena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Margaret Watts kirjoitti tapauksesta näytelmän The Claimant, jota esitettiin West Endin Queen’s Theatressa kuukauden ajan 1924 ja josta Wattsin sisar Agatha Christie sai kipinää omalle kirjailijanuralleen[3]. Jorge Luis Borges on kirjoittanut Tichbornen tapauksesta tarinan, joka on julkaistu Matti Rossin suomennoksena kokoelmassa Haarautuvien polkujen puutarha (WSOY 1969). Suomessa Pentti Haanpään on arveltu saaneen vaikutteita tapauksesta novelliinsa ”Pojan paluu” (1933) ja romaaniinsa Taivalvaaran näyttelijä (1938).[4]
Tarinaan perustuu väljästi myös Josephine Teyn jännitysromaani Brat Farrar, josta on tehty muun muassa BBC:n minisarja Kuka on Brat Farrar? (1986)[5]. Teyn tarinaan perustuu myös Hammer-yhtiön kauhuelokuva Lukitun kammion salaisuus (Paranoiac, 1962).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c The Tichborne case: a Victorian melodrama State Library of New South Wales. 2011. Arkistoitu 1.3.2012. Viitattu 16.5.2023.
- ↑ Suurpetturi. Päivälehti, 14.4.1898, s. 4. Näköislehti Kansalliskirjaston digitoimana.
- ↑ The Murder of Roger Ackroyd agathachristie.fandom.com. Viitattu 16.5.2023.
- ↑ Karonen, Vesa: Haanpään veijari kummittelee taas. Helsingin Sanomat, 23.1.1983, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Avola, Pertti: Alkukesän sarjasankarit Brat Farrar ja MacArthur. Helsingin Sanomat, 2.6.1987, s. 42. Näköislehti (maksullinen).