The Shaggs

The Shaggs
Tiedot
Toiminnassa	1965–1975 reunion: 1999, 2017
Tyylilaji	poprock
Kotipaikka	Fremont, New Hampshire, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	Dorothy ”Dot” Wiggin Betty Wiggin Helen Wiggin Rachel Wiggin
Levy-yhtiö	Third World, Red Rooster, Rounder, RCA, Light in the Attic
Infobox OKNimi-testi OK

The Shaggs oli yhdysvaltalainen yhtye, joka perustettiin New Hampshiren Fremontissa vuonna 1965. Shaggsiin kuuluivat sisaret Dorothy ”Dot” Wiggin (laulu, soolokitara), Betty Wiggin (laulu, rytmikitara), Helen Wiggin (rummut) sekä toisinaan Rachel Wiggin (bassokitara).

Shaggsin toiminnan taustalla oli sisarten isän Austin Wigginin äidin ennustus, jonka mukaan tytöt perustaisivat suositun yhtyeen. Sen toteuttaakseen isä siirsi tyttärensä kotiopetukseen, osti heille soittimet ja pakotti heidät harjoittelemaan päivästä toiseen kotitalonsa kellarissa. Yhtye esiintyi säännöllisesti Fremontin kaupungintalolla, jossa sitä pilkattiin. Hyvin puutteellisesta soittotaidostaan huolimatta Shaggs levytti ja julkaisi vuonna 1969 albumin Philosophy of the World, joka ei herättänyt huomiota. Vuonna 1975 yhtye meni jälleen studioon äänittämään toista albumiaan, mutta kehityksestä huolimatta materiaalia ei pidetty julkaisukelpoisena. Austin Wiggin kuoli samana vuonna, ja samalla päättyi yhtyeen toiminta.

Yhtye alkoi saavuttaa kulttisuosiota 1970- ja 80-lukujen vaihteesta lähtien, kun Philosophy of the World alkoi herättää huomiota muusikoiden keskuudessa, ja albumi julkaistiin uudelleen. Muun muassa Frank Zappa kehui yhtyettä. Shaggs on tehnyt reunion-esiintymisiä vuosina 1999 ja 2017, ja vuonna 2011 New Yorkin Broadwaylla esitettiin Philosophy of the World -nimistä Shaggs-musikaalia. Yhtyeen kunniaksi on tehty myös tribuuttialbumi ja -konsertteja.

Historia

Perustaminen

The Shaggs perustettiin New Hampshiren Fremontissa vuonna 1965. Yhtyeen jäsenet olivat soolokitaristi-laulaja Dorothy ”Dot” Wiggin (s. 1948), rytmikitaristi-laulaja Betty Wiggin (s. 1950) ja rumpali Helen Wiggin (s. 1946). He olivat kolme Wigginin perheen yhteensä viidestä tyttärestä. Joskus mukana oli myös neljäs jäsen, bassokitaraa soittanut sisar Rachel Wiggin.

Yhtyeen perustaja oli sisarten isä Austin Wiggin Jr, joka ryhtyi myös heidän managerikseen. Austin oli töissä myllyssä, ja perhe oli köyhä. Erään Fremontissa asuneen henkilön mukaan hän oli huumorintajuton mies, joka hymyili harvoin. Isänä hän oli tiukka eikä sallinut tyttärilleen sosiaalista elämää, poikaystäviä, kavereita tai konsertteihin menemistä. Bettyn mukaan tytöt jäivät paitsi kaikesta, ja Betty haaveili auton hankkimisesta ja kotoa lähtemisestä.

Austin oli hyvin taikauskoinen. Nuoruudessaan hänen äitinsä oli ennustanut Austinin kämmenestä kolme asiaa: hän menisi naimisiin naisen kanssa jolla on mansikkablondit hiukset, hän saisi kaksi poikaa oman äitinsä kuoleman jälkeen ja hänen tyttärensä perustaisivat suositun yhtyeen. Kaksi ensimmäistä ennustusta toteutuivat, joten kun tytöt olivat hieman kasvaneet, hän pisti heidät perustamaan yhtyeen. Austin siirsi tytöt kotiopetukseen, osti heille soittimet ja pakotti heidät harjoittelemaan soittamista vuodesta 1965 lähtien joka päivä talon kellarissa. Harjoituksiin sisältyi myös liikunnallisia harjoitteita. Sisarten mukaan heidän ainoat kosketuksensa kotitalon ulkopuolelle olivat perjantaisin ruokakauppa ja sunnuntaisin kirkko. Lukiossa he jatkoivat musiikkituntien ottamista postitse.

Austin antoi yhtyeen nimeksi The Shaggs. Nimi oli peräisin tuolloin muodissa olleesta kampauksesta sekä vuoden 1959 elokuvasta Koiruutta kerrakseen (engl. The Shaggy Dog). Austin loi yhtyeelle yhtenäisen ulkoasun ja leikkasi itse heille otsatukat.

Ensimmäiset esiintymiset

Shaggs esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1968 Exeterissä järjestetyssä kykykilpailussa. Yhtye ei osannut soittaa vielä juuri lainkaan, eivätkä tytöt itsekään kokeneet olevansa valmiita esiintymään, mutta Austin oli eri mieltä. Yhtye esitti ensimmäisenä oman versionsa country-kappaleesta ”Wheels”, jonka aikana yleisö heitti lavalle limonaditölkkejä ja huusi herjoja. Tytöt järkyttyivät, ja Austin käski heidän harjoitella lisää. Saman vuoden halloweenina yhtye esiintyi paikallisessa sairaskodissa ja sai kohteliaan vastaanoton. Pian sen jälkeen Austin järjesti heidät esiintymään lauantaisin Fremontin kaupungintalolle. Tytöt pelkäsivät nolaavansa itsensä mutta toisaalta näkivät esiintymiset mahdollisuutena päästä pois kotoa. Esiintymisiin osallistui muitakin perheenjäseniä. Pojista Austin III soitti marakasseja, kun taas Robert soitti tamburiinia ja väliajalla rumpusooloja. Äiti Annie myi lippuja ja virvokkeita. Erään tansseissa säännöllisesti käyneen mukaan suurin osa yleisöstä piti Shaggsin musiikkia ”tuskallisena ja kiduttavana”, mutta paikalle saapui joskus jopa sata lasta, eli käytännössä pienen Fremontin kaupungin koko nuoriso. Yleisö tanssi ja jutteli keskenään sekä pilkkasi yhtyettä ja heitteli sitä roskilla.

Kaupungilla alkoivat liikkua huhut siitä, kuinka Austin pakottaa tyttärensä olemaan yhtyeessä. Häntä epäiltiin myös heidän seksuaalisesta hyväksikäytöstään, minkä Betty on kiistänyt, kun taas Helenin mukaan Austin oli kerran ollut hänen kanssaan ”intiimi”. Dotin mukaan hänen nuorempi sisar Rachel joutui yhtyeen vuoksi koulukiusatuksi. Yhtyeen jäsenet ovat kuitenkin myös kiitelleet isäänsä siitä, kuinka tämä oli aina heidän tukenaan.

Albumin levytys

Austin Wiggin vei yhtyeen maaliskuussa 1969 levyttämään omaa albumia, joka sai nimekseen Philosophy of the World. Se äänitettiin Massachusettsin Reveressa sijaitsevilla Fleetwood-studioilla. Albumin tekoon kului suurin osa Austinin säästöistä. Erään äänittäjän mukaan siskokset näyttivät onnettomilta, eivätkä he pitäneet itseään valmiina levyttämään. Äänittäjä oli samaa mieltä, mutta Austin sanoi haluavansa tehdä äänityksen ”vielä kun he ovat kuumia”. Albumin sanoitukset kirjoitti Dot Wiggin, jonka tekstit käsittelivät esimerkiksi hänen Foot Foot -nimisen kissansa katoamista. Philosophy of the World sisälsi 12 kappaletta ja se äänitettiin yhden päivän aikana. Albumilla laulu ja kitarat ovat epävireisiä, eivätkä rummut soi tahdissa.

Austin maksoi paikallisen Third World -levy-yhtiön Charlie Dreyerille tuhannen kappaleen painoksesta, mutta valtaosa levyistä katosi. Dotin mukaan Dreyer toimitti levyistä vain sata ja piti loput itsellään. Dryer sen sijaan väitti, että Austin tilasi tuhat levyä mutta suostui maksamaan vain sadasta peläten, että joku kopioisi yhtyeen musiikkia.

Philosophy of the World ei ilmestyessään herättänyt huomiota.

Toiminnan hiipuminen ja yhtyeen hajoaminen

Shaggs esiintyi kaupungintalolla säännöllisesti aina vuoteen 1973 asti. Tuolloin kaupungin tarkastajat lopettivat talolla järjestetyt esitykset lisääntyneen väkivallan, huumeiden käytön ja puulattian kokeman rasituksen vuoksi. Austin raivostui päätöksestä, mutta yhtyeen jo yli 20-vuotiaat ja yhä lapsuudenkodissaan asuvat jäsenet olivat tyytyväisiä. Shaggsin esiintymiset jatkuivat kuitenkin melko säännöllisinä sairaskodissa ja paikallisilla markkinoilla. Yhtyeen esiintymisistä kaupungintalolla ilmestyi vuonna 2015 äänetön filmi, jossa yhtye esittää musiikkiaan nuottitelineistä lukien ja koreografiaa esittäen.

Yhtyeen jäsenet olivat tulleet vanhemmiksi ja alkoivat uhmata Austin-isänsä auktoriteettia. Rumpali Helen avioitui 28-vuotiaana. Hän oli tavannut aviomiehensä kaupungintalon tansseissa, ja tämä oli ollut hänen ensimmäinen poikaystävänsä. Kun Helen kuukausien jälkeen viimein uskalsi paljastaa asian isälleen, tämä lähti jahtaamaan miestä haulikon kanssa. Helen muutti miehensä luokse, eikä Austin puhunut tyttärelleen kuukausiin. Helen palasi yhtyeeseen myöhemmin.

Austin vei Shaggsin vuonna 1975 nauhoittamaan toista albumiaan Fleetwood Studiosiin. Vaikka yhtye oli kehittynyt kovan harjoittelun ansiosta, äänityksiä ei pidetty julkaisukelpoisina. Äänittäjä kertoi tunteneensa sääliä siitä, että perhe maksoi 60 dollaria tunnilta niin heikosta lopputuloksesta.

Austin Wiggin kuoli vuonna 1975 sydänkohtaukseen 47-vuotiaana. Samalla päättyi yhtyeen toiminta, ja soittimet myytiin. Muutamia vuosia myöhemmin Helenin tavoin myös Dot ja Betty avioituivat ja muuttivat pois kotoa.

Kulttisuosio ja uudelleenjulkaisut

Philosophy of the World -albumi alkoi vuonna 1976 herättää huomiota muusikoiden keskuudessa, ja Bostonin alueella toiminut WBCN-radiokanava alkoi soittaa levyn musiikkia. Yhdysvaltalaisen NRBQ-yhtyeen jäsenet innostuivat levystä, jota he pitivät ”oudon viattomana”. NRBQ:n levy-yhtiö Red Rooster julkaisi vuonna 1980 albumista uusintapainoksen. Rolling Stone -lehti arvioi albumin samana vuonna kahdesti ja kuvasi sitä ”korvaamattomaksi ja ajattomaksi”. Albumi alkoi saavuttaa kulttisuosiota, ja esimerkiksi Frank Zappa oli jo 1970-luvun alussa Dr. Dementon radio-ohjelmassa soittanut albumilta kaksi kappaletta ja kehunut yhtyettä. Nirvana-yhtyeen Kurt Cobain nimesi Shaggsin myöhemmin yhdeksi suosikkiyhtyeistään.

Shaggsilta julkaistiin vuonna 1982 kokoelma Shaggs’ Own Thing, joka sisälsi vuosina 1969–1975 nauhoitettua ennenjulkaisematonta materiaalia. Vuonna 1988 Rounder Records remasteroi yhtyeen molemmat albumit ja julkaisi ne samalla The Shaggs -nimisellä levyllä.

Mediahuomio ja ensimmäinen reunion

Vuosituhannen lopulla Dot työskenteli siivoojana, kuten myös Betty, joka lisäksi oli töissä tavaratalossa. Helen sen sijaan oli työkyvytön vakavan masennuksen vuoksi. Ainoastaan Dot harrasti edelleen aktiivisesti musiikkia ollen mukana kirkon kuorossa, jossa hän soitti käsikelloja ja kirjoitti sanoituksia. RCA Records julkaisi Philosophy of the World -albumin uudelleen jälleen vuonna 1999, ja saman vuoden marraskuussa Dot ja Betty Wiggin osallistuivat NRBQ-yhtyeen 30-vuotisjuhlaan New Yorkin Bowery Ballroomissa. Rumpuja soitti Helenin sijaan NRBQ:n Tom Ardolino.

Shaggsin keräämä huomio jatkoi kasvamistaan 2000-luvulla. Vuonna 2001 julkaistiin 13 kappaleen tribuuttialbumi Better Than The Beatles: A Tribute to The Shaggs. Albumin nimi viittaa Frank Zappaan, jonka on väitetty sanoneen yhtyettä Beatlesia paremmaksi. Vuonna 2011 New Yorkin Broadwaylla alettiin esittää Philosophy of the World -nimistä musikaalia.

Yhtyeen rumpali Helen Wiggin kuoli vuonna 2006.

Dot Wiggin Band ja toinen reunion

Dot ja Betty Wiggin osallistuivat vuonna 2012 New Yorkin Brooklynissa järjestettyyn The Shaggs -tribuuttikonserttiin, jonka organisoi muusikko Jesse Krakow, joka pyrki pitämään kappaleet mahdollisimman alkuperäisen kuuloisina. Krakowille myös selvisi, että Dotilla oli ennenjulkaisemattomia Shaggs-kappaleita, minkä myötä Krakow kasasi uuden yhtyeen nimeltä Dot Wiggin Band. Alternative Tentacles -pienlevy-yhtiö julkaisi siltä lokakuussa 2013 Ready! Get! Go! -nimisen albumin. Dot sanoi, ettei hän ollut kiinnostunut levyttämisestä, vaan halusi ainoastaan saada musiikin julkaistua ja siten rojalteja. Vuoden 2015 huhtikuussa Dot Wiggin Band teki esiintymisiä Neutral Milk Hotel -yhtyeen lämmittelijänä.

Dot ja Betty esiintyivät kesällä 2017 Shaggsin reunion-konsertissa Massachusettsissa. Esiintymisen organisoi Wilco-yhtye. Dotin ja Bettyn lisäksi mukana olivat soittajat Jesse Krakow, Brittany Anjou sekä rumpali Laura Cromwell, joka kulutti paljon aikaa oppiakseen Helen Wigginin alkuperäiset rumpurytmit. Dot oli pettynyt siihen, ettei Krakow korjannut alkuperäisissä esityksissä olleita virheitä mutta myönsi toisaalta, että yleisö vaikutti pitävän niistä enemmän sellaisenaan. Soittamisen sijaan Dot ja Betty ainoastaan lauloivat, ja yhtye auttoi heitä laulun ajoittamisessa. Rumpali Laura Cromwellin mukaan Dot oli vaikuttanut harjoituksissa motivoituneelta, kun taas Betty oli ollut passiivinen ja hämmentynyt. Dotin mukaan Betty esiintyi ainoastaan rahan vuoksi, ja Betty itse sanoi, ettei hänellä ole kiinnostusta esiintyä enää toiste.

Vuonna 2018 uutisoitiin yhtyeestä olevan tekeillä elokuva, jonka ohjaa Ken Kwapis ja pääosaa näyttelee Elsie Fisher.

Jäsenet

• Dorothy ”Dot” Wiggin – laulu, soolokitara
• Betty Wiggin – laulu, rytmikitara
• Helen Wiggin – rummut
• Rachel Wiggin – bassokitara

Diskografia

Studioalbumit

• Philosophy of the World  (1969)

Kokoelma-albumit

• Shaggs’ Own Thing  (1982)
• The Shaggs  (1988)

Singlet

• ”My Pal Foot Foot” / ”Things I Wonder” (1969)
• ”Sweet Maria” / ”The Missouri Waltz (Missouri State Song)” (2016)

Tribuuttialbumit

• Better Than The Beatles: A Tribute to The Shaggs  (2001)