Terassidynamiikka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Terassidynamiikalla tarkoitetaan forten ja pianon vuorottelua orkesterin ja solistiryhmän välillä. Menetelmä oli suuresti käytössä barokin aikakauden soitinkonsertoissa. Terassidynamiikalla onnistuttiin lisäämään teosten dramatiikkaa ja ilmaisuvoimaa, sekä solisti tai solistit saatiin paremmin esiin. Ilmiön huomaa helposti esimerkiksi urkujen tai cembalon rekisterinvaihdoksissa.

Terassidynamiikkaa käytettiin myös pienimuotoisessa soolosoitinmusiikissa, kuten lukuisissa J. S. Bachin ja Telemannin pianokappaleissa.

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.